Uralin länsipuolella, Udmurtian tasavallan pääkaupungin Izhevskiskin liepeillä asuvilla viisumummoilla riittää kiirettä.
Kansainvälisen kiinnostus mummoja kohtaan on valtavaa, ja Buranovon kylään virtaa median edustajia ympäri maailmaa.
– Emme me mummot muista, keitä kaikkia täällä on jo käynyt ja mistä ovat tulleet, mutta otamme kaikki avosylin vastaan, 74-vuotias babushka Jekaterina Shkljaeva nauraa.
Mummot löytyvät päiväsaikaan varmimmin kylän kulttuuritalolta, joka on ryhmän pääasiallinen harjoittelupaikka. Vieraiden käteen tökätään oitis paikallisella pontikalla täytetty lasi ja päälle tarjotaan pikkupurtavaa. Kieltäytyä ei saa.
Eloisat mummot rupattelevat keittiössä iloisesti udmurtiksi teetä hörppien ja piirakoita ja konvehteja napsien.
– Meillä on aina mukavaa kun laulamme, Shkljaeva hymyilee.
Pian on aika siirtyä keittiöstä salin puolelle, nousta lavalle ja käynnistää harjoitukset. Lavalta kajahtaa pian monelle tuttu euroviisubiisi tarttuvine kertosäkeineen. Mummot liikkuvat lavalla rytmikkäästi ja meno on sen verran intensiivistä, että yleisönkin tanssijalka alkaa pian vipattaa.
Perinteistä maalaiselämää
Udmurttimummot ovat aidosti maalaisia, ja suurin osa heistä on käynyt koulua vain muutaman luokan. He ovat tehneet koko ikänsä raskaita maataloustöitä ja tottuneet tekemään kaiken omin käsin.
– Jos ei ole ruuanlaittoa niin aina riittää eläinten hoitamista tai jotain muuta, 72-vuotias Zoja Dorodova kertoo.
Naapurissa asuvalla Galina Konevalla on vuohia, kanoja sekä koira. Koneva harrastaa talvella hiihtämistä, muttei osallistu enää hiihtokilpailuihin kuten nuorempana.
Mummot kokoontuvat usein iltaisin Konevan luo laulamaan ja pojan ostamaa isoa telkkaria katsomaan. Laulu on aina ollut tärkeä ja luonnollinen osa isoäitien elämää.