Barcelonan kerjääjät ovat säälittävyyden ammattilaisia

Espanjalaiset suhtautuvat sallivasti kerjäämiseen. Maassa ei ole kerjäämisestä yhtä, maanlaajuista lakia, vaan kunnat ohjeistavat asiasta järjestyssäännöissään. Joissakin harvoissa kunnissa kerjääminen on täysin kielletty, mutta yleisesti ottaen ilmapiiri on melko hyväksyvä.

Esimerkiksi turistien suosiman Barcelonan kaduilla näkeekin paljon rahanpyytäjiä. Muutama vuosi sitten katukuvasta päätettiin kitkeä pari tuolloin hyvin yleistä kerjäämistapaa, joista toinen oli liikennevaloissa suoritetun auton tuulilasin pesemisen siivellä tapahtunut kerjääminen. Toinen oli lasten käyttäminen kerjäyksessä. Näin siis liikenneturvallisuus ja lastensuojelu menivät kerjuuvapauden edelle. Muuten Barcelonassa saa kerjätä, kunhan ei häiritse kadulla liikkujia. Jos kerjäämisen katsotaan olevan häiriöksi, poliisi saa lopettaa toiminnan.

Barcelonassa on myös pitkälle kehittynyt, ammattikerjääjien kehittämä kerjäämiskulttuuri. He päihittävät säälittävyydessään armotta satunnaiset kerjääjät ja avunpyytämistapojen kirjo on hyvin laaja.

Rahaa annetaan säälistä, ja sääliä voidaan herättää ohikulkijoissa esimerkiksi hyvin näytteille asetetulla amputoidulla jalalla, paljastetulla kyttyräselällä ja oikein surkealla vaatetuksella. Esimerkiksi Barcelonan katedraalin portailla kerjäävä vakiporukka näyttää jo enemmän satuhahmoilta kuin köyhyysloukkuun ajautuneilta avuntarvitsijoilta.

Kerjäämistä pidetään prostituution ohella yhtenä elämään kuuluvista asioista, joita on turha kieltää. Ne ovat elämän lieveilmiöitä, mutta niitä on aina siedetty Espanjassa ja Etelä-Euroopassa yleensäkin osana kaupunkikulttuuria. Kirjoittamaton käyttäytymissääntö kuuluu, että jokainen saa olla niin kuin haluaa, kunhan ei häiritse toisia.

Lue myös:

    Uusimmat