Asiantuntija: Luovuus on rohkeutta luopua työpaikan rutiineista

Tuntuuko, että työpäivästä loppuvat tunnit kesken ja suurimmat ideasi jäävät ohikiitävälle ajatuksen tasolle? Filosofi ja kasvatustieteen professori Juha T. Hakala on julkaissut vastikään teoksen "Luova laiskuus – Anna ideoille siivet". Kirjassaan Hakala peräänkuuluttaa työpaikoille ja länsimaiseen elämäntapaan lisää aikaa, jotta ihmisistä tulisi luovempia ja todellisia innovaatioita syttyisi. Hakala on tutkinut muun muassa Nobel-voittajia, joten hänellä on ensikäden tietoa, miten ihmiskunnan luovimmat ideat ovat syntyneet. Kirjan sivuilla käsitellään myös taiteen suurten tekijöiden luomisprosesseja.

– Luovuus on kykyä ja rohkeutta tehdä asiat toisin, aidan yli katselua. Luova ihminen pyrkii haastamaan perinteiset tavat tehdä asioita. Luovuus on myös rohkeutta luopua työpaikan rutiineista, Hakala sanoo.

Hakala on huomannut luovuustutkimuksia lukiessaan, että kiireettömyys ja riittävä aika ovat luomisen prosessissa varsin tärkeässä roolissa. Idean syntymisen jälkeen aivot tarvitsevat hauduttamisajan, jotta voidaan saada korkeatasoinen lopputulos. Alitajunta ei toimi kiireessä.

– Tämä ei toteudu nykyisessä työelämätilanteessa. Työelämästä on supistuksien ja YT-neuvottelujen myötä poistunut hirveä määrä työväkeä, ja niillä, jotka ovat saaneet pitää työpaikkansa, on entistä enemmän työtehtäviä, Hakala sanoo.

– Ihmiset käyvät ylikierroksilla. Työelämästä on viety pois juuri aika ja rentous. Työntekijät yrittävät kaikin tavoin pitää omasta asemastaan kiinni, jotta asuntolaina saadaan maksettua. Pääasia on saada säilytettyä työ. Koko kansa on kuin maassa kyyryssä yrittäen suojata itseään. Tällaisessa ilmapiirissä ei synny hehkeitä ideoita, eikä etenkään uusia Nokioita tai Angry Birdsejä, hän jatkaa.

Professori mylläisi nykyisen työkulttuurin

Työelämä voisi muuttua paremmaksi. Hakalan mukaan yritysten pitäisi kuitenkin miettiä organisaatiotasolla omia tavoitteitaan. Mikä on yrityksen perimmäinen tavoite? Miten sinne päästään? Aikaa käytetään myös sellaisiin työtehtäviin, joita ei oikeasti tarvittaisi. Jos näistä turhista asioista karsittaisiin, voitaisiin saada enemmän rauhallista työaikaa todella tärkeitä töitä varten.

– Työtapoja voitaisiin miettiä uusiksi esimerkiksi työkierron tai rytmityksen kautta. Osa ihmisistä on yöihmisiä ja osa on aamuihmisiä, mutta meidät kaikki ahdetaan 8–16-muottiin. Jos työntekijät saisivat itse rytmittää, milloin tekisivät töitä, lopputulos voisi olla luovempaa ja sopia paremmin yhteen esimerkiksi perheellisten ihmisten elämän kanssa, Hakala antaa esimerkin.

Hakala toivoo, että organisaatioissa voitaisiin valita työtapoja, jotka tukisivat innovatiivisuutta. Hän itse uskoo, että luovuuteen pyrittäessä laatu ei aina korvaa määrää. Sadasta ideasta yksi tai kaksi voivat olla toimivia. Sataan ideaan tarvitaan kuitenkin rentoutta ja aikaa.

Hakala näkee myös downshiftauksessa samoja tavoitteita: oravanpyörästä irrottautuneet ihmiset tavoittelevat elämässään rauhallista aikaa. Ihmiset voisivat tulla toimeen vähemmällä. Professorin mukaan esimerkiksi ideaali päivittäinen työaika olisi kuusi tuntia. Kahdeksasta tunnista viimeiset kaksi tuntia ovat harvoin edes kovin tuottavia.

– Tämä kaikki on tietysti aikamme talousoppineita vastaan, jotka peräänkuuluttavat, että tuloksien pitäisi joka vuosi olla parempia kuin aikaisempina vuosina. Olen itse ollut viimeiset kolme vuotta osittaisella virkavapaalla, ja tämä on ollut todella onnellista, jopa luovaa aikaa elämässäni, Hakala kuvaa omia kokemuksiaan.

Työt pitää tehdä niin huonosti kuin mahdollista

Hakalan yllättäviin neuvoihin kuuluu, että työt pitää tehdä niin huonosti kuin mahdollista. Tällä hän tarkoittaa sitä, että ihmisen työpäivään kuuluu tärkeitä töitä, jotka kuuluu tehdä 10 + -arvosanalla, mutta myös vähäpätöisempiä töitä, jotka voi aivan hyvin tehdä arvosanalla 7. Tällainen työtapa vapauttaa aikaa ja resursseja panostaa juuri niihin kaikista tärkeimpiin työtehtäviin, ja parhaimmillaan rentous myös parantaa työnlaatua. Hakala tosin huomauttaa, että tämä neuvo toiminee enemmän julkisella sektorilla, jossa on paljon turhasta paperinpyörittämisestä johtuvaa tehottomuutta. Autonkorjaajan taas pitää korjata auto aina yhtä hyvin.

– Olen graduja ohjatessani huomannut, että erityisesti kuuden laudaturin huippuopiskelijoilla oli saattanut jäädä gradu roikkumaan. Sitten paljastui, että gradu saattoi jäädä tekemättä nimenomaan oletuksien takia: sinulta odotetaan tiedekunnan parasta gradua. Kun tällaiselle opiskelijalle sanoi, että lähdetään tavoittelemaan approbaturia, niin opiskelijan työskentelemiseen saatiin taas rentous mukaan, ja lopputulos saattoi olla eximia, Hakala sanoo.

– Tätä esimerkkiä voisi soveltaa työelämässä lisäämällä työkulttuuriin armollisuutta ja inhimillisyyttä, hän jatkaa.

Parhaimmillaan tämä johtaa siihen, että rentoutuneen ja työssään viihtyvän työntekijän päästä putkahtaa esiin vuosisadan innovaatio.

Omaa luovuuttaan voi parantaa työtä rytmittämällä

Yksittäinen työntekijä ei välttämättä pysty kovin paljon muuttamaan työpaikan työntekokulttuuria. Joitain pieniä asioita voi kuitenkin tehdä, kuten rytmittää omaa työpäiväänsä. Hakalan mukaan luovaa työtä tekevän työpäivässä kaikkein tärkeimpiä hetkiä ovat usein tauot. Luovuustutkimuksien mukaan työn ja vapaiden hetkien väliin jäävät saumahetket ovat niitä, joissa suurimmat ajatukset syntyvät ja putkahtavat ulos.

– Luovuudelle otollinen rentous syntyy taukojen kautta. Monelle suomalaiselle voi olla jopa vaikeaa opetella rentoutumaan ja olemaan vaan ja tuijottamaan kattoon. Kyvyttömyys pysähtyä on sairasta. Kiireisyys saa ihmiset tuntemaan itsensä tärkeiksi, ja tuntuu olevan vaikeaa myöntää, että parhaat ideat syntyvät rennoissa hetkissä, hän sanoo.

– Jos on jatkuvasti kireä, niin pitkiä ja syviä ajatuksia ei synny eikä myöskään luovuutta, hän sanoo.

Katso Taidemaailman huipulle:

Lue myös:

Tahdonvoima on menestymisessä tärkeämpää kuin älykkyys

Onnellisuusfilosofi: Psykologinen hyvinvointi ja hyvät ihmissuhteet ovat tie onnellisuuteen

Oletko luova tyyppi? Testaa itsesi

AVA / Emmi Maaranen

Kuvat: Shutterstock