Asiantuntija: Elinluovutuksesta on tietopuutteita hoitajillakin

Elinsiirto- ja maksakirurgian osaston ylilääkäri, professori Helena Isoniemen mukaan myös hoitohenkilökunta tarvitsee lisätietoa elinluovutuksista.

– Tietoa tarvitaan koko ajan lisää. Tavallisilla ihmisillä, mutta myös hoitohenkilökunnalla on tietopuutteita. Informaatiota kaivataan ja siinä on paljon petraamisen varaa, Isoniemi toteaa MTV:n Huomenta Suomessa.

– Hoitohenkilökunnalle pitäisi järjestää koulutuksia, ihan valtakunnallisesti luovuttajasairaaloissa. Sosiaali- ja terveysministeriö on kaksi vuotta sitten asettanut työryhmän, joka suunnittelee kansallista elinluovuttajaohjelmaa. Siihen sisältyy hyvin tärkeänä osana tämä koulutuspuoli.

Elinsiirtopäivää vietetään seuraavan kerran 11. lokakuuta. Huomenta Suomessa vieraillut Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaan mukaan suomalaiset suhtautuvat elinsiirtoihin pääosin myönteisesti.

– Suhtautuminen on hyvin myönteistä, mutta tietysti löytyy niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä tarpeeksi asiasta. Tällöin ihmiset tekevät kielteisen päätöksen asiasta, koska eivät tiedä tarpeeksi.

Yksi tapa kertoa oma tahto elinluovutuksesta on elinsiirtokortti.  

– Elinsiirtokortin eteensä saadessaan moni voi jopa pelästyä. Se voi tulla yllättäen, ja se on tietenkin vieras asia ja voi pelottaa. Kortin allekirjoittaminen ei kuitenkaan tuo huonoa onnea ja me annamme liitosta kyllä tietoa elinluovutuskortista. Näin päätöksen pystyy tekemään harkitusti.

Suomessa elinsiirtoa odottaa jatkuvasti Isoniemen mukaan 300–350 ihmistä. Munuaissiirtoja tehdään Suomessa määrällisesti eniten, noin 190 vuosittain.  Keuhkosiirrännäisiä tehdään nykyään vuosittain noin 15.

Varsinkin siirrettävistä munuaisista on jatkuva pula.

Suomessa tehdään munuaisen-, maksan-, sydämen-, keuhkon-, sydän-keuhkon, haiman- ja ohutsuolensiirtoja.

Tyypillinen munuaisluovuttaja on aivokuollut

– Suomessa tehdään kohtalaisen vähän eläviltä luovuttajilta munuaisen siirtoja. Muissa pohjoismaissa näitä on enemmän, Inomaa kertoo.

Tähän on taustalla Isoniemen mukaan Suomen laki. Aikaisemmin Suomessa ei ole pystynyt olemaan luovuttajana muu kuin lähiomainen, eli verisukulainen. Laki muuttui kuitenkin muutamia vuosia sitten.

– Lakimuutos sallii, että voi olla muutakin kuin verisukulainen. Tästä ei ole riittävästi tietoa levinnyt ihmisten keskuuteen. Kuitenkin, meillä Suomessa täytyy olla edelleenkin vähintään emotionaalinen side siirrännäisen saajaan. Eli laki määrittelee, että pitää olla lähiomainen tai muu läheinen luovuttaakseen munuaisen. Esimerkiksi avopuoliso voi olla luovuttaja, kuvailee Elinsiirto- ja maksakirurgian osaston ylilääkäri, professori Helena Isoniemi.

Muissa pohjoismaissa laki sallii tällä hetkellä anonyymin luovutuksen.

– Toisaalta Suomessa on pidempi perinne aivokuolemaan, jo vuonna 1971 aivokuolema hyväksyttiin kuoleman määritelmäksi, jonka takia meillä on ollut enemmän aivokuolleita luovuttajia kuin muissa pohjoismaissa. Meillä on kuitenkin aika lisätä eläviä luovuttajia. Erityisesti munuaispuolella, Isoniemi sanoo.