Aranda jälleen maneettijahtiin

Tutkimusalus Aranda jatkaa maneettien tutkimista ensi viikolla. Saalistuskokeiden avulla selvitetään amerikankampamaneettien tulevaa vaikutusta Itämeren eliöstölle. Aranda tutkii pariviikkoisella retkellään myös Itämeren ravintoverkon vuorovaikutussuhteita.

Merentutkimuslaitos on tarkentanut aiemmin antamiaan tietoja Itämeren kampamaneettitiheydestä. Perjantaina laitos kertoi tiheyden olevan paikoin samaa kertaluokkaa kuin Mustallamerellä pahimmillaan. Tänään tiheyksiä verrattiin pikemminkin Mustanmeren nykytilaan.

- Tiheystieto hämmästytti tutkijoita, sillä 1989 Mustallamerellä vesi oli sameaa ja sitä eläintä oli joka paikassa, aivan rannikkovesillä asti, kertoi professori Saara Bäck Suomen ympäristökeskuksesta (Syke) viikonloppuna esillä olleisiin tietoihin perustuen.

Syken ja kahdeksan ministeriön toteuttamassa Velmu-hankkeessa tällaisia esiintymiä ei kuitenkaan ole havaittu Suomen rannikolla. Vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta kartoittava Velmu on selvittänyt tänä kesänä Suomenlahtea, Saaristomerta ja Merenkurkkua. Kartoituksia on tehty sekä avomerellä että matalikoissa.

- Ilahduttavia asioitakin on löytynyt video- ja robottikuvauksilla. Hankoniemen edustalta on löytynyt mukavasti levä- ja simpukkayhteisöjä yllättävänkin syviltä vesiltä 10-15 metristä. Niitä on kuvattu vanhassa kirjallisuudessa, mutta Itämeren rehevöitymisen ja näkösyvyyden vähenemisen vuoksi niitä ei ole nähty saaristoalueella ja rannoilla.

Simpukkaesiintymät kertovat pohjan terveydestä ja riittävästä hapen saannista.

Velmussa selvitetään kalojen ja muiden eliöiden lisääntymistä sekä merenpohjan muotoja ja kerrostumia. Velmun ensimmäiset tulokset, vedenalaiset maisemakartat, on saatu jo viranomaiskäyttöön. Karttoja on käytetty muun muassa ministeriöiden välisissä kaasuputkikeskusteluissa.

Pienetkin maneetit ovat tuhoisia

Suurimmat amerikankampamaneetit kasvavat kymmensenttisiksi. Itämerestä havaitut isoimmat yksilöt olivat noin sentin mittaisia. Ne tavattiin Ahvenanmereltä. Merentutkimuslaitoksen tutkijan Maiju Lehtiniemen mukaan noin 80 prosenttia Kaspianmeren kampamaneeteista on Itämerestä löydettyjen yksilöiden kokoisia. Maneetin ei siis tarvitse olla iso pystyäkseen romahduttamaan meren silakkakannan puoleen.

Maneetit ovat kaksineuvoisia eli ne voivat hedelmöittää omat munansa. Maneetit hedelmöittävät jopa tuhansia munia päivässä. Ne lisääntyvät myös jakautumalla: neljäsosan kokoisesta palasta kasvaa hetkessä uusi maneetti. Lämpimissä vesissä hyvien ruoka-apajien äärellä maneetti voi kasvaa kymmensenttiseksi parissa päivässä. Ja vasta toukkavaiheessa oleva maneettikin voi lisääntyä.

- Amerikankampamaneettien löytyminen Itämerestä oli tosi huono uutinen, mutta hurjinta on se, että niitä on niin paljon. Se on aika pelottavaa, Lehtiniemi sanoo.

Sameiden vesien saalistajat

Hyytelömäiset läpikuultavat maneetit saalistavat värekarvoillaan eli tentakkeleilla. Jokainen ohi uiva pienolio tarttuu kiinni sen värekarvoihin, eikä pääse irti vaikka kuinka pyristelisi. Jopa alle millimetrin suuruinen maneetti voi pyydystää parimillisen aikuisen hankajalkaisen.

Amerikankampamaneetit ovat selviytyjiä, jotka pystyvät elämään ja hankkimaan ravintonsa hyvin erilaisissa oloissa. Ne elävät 4-32 asteisissa vesissä, joiden suolapitoisuus on 3-39 promillea. Laji on levinnyt laivojen painolastivesissä Mustallemerelle, Kaspianmerelle, Azovin, Egean- ja Marmaranmerille, Välimeren itäosiin ja nyt myös Itämerelle.

Ensimmäiset amerikankampamaneetit tavattiin viime syksynä Ruotsin länsirannikolta, Kattegatin alueelta sekä eteläiseltä Itämereltä.

(MTV3-STT)