Stubbilta lipsahti yksi harkitsematon lause Valkoisen talon superhuippukokouksessa, kirjoittaa MTV Uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump panee rauhaa toimeen Ukrainassa, ja toimeenpanossa suorat tv-lähetykset ovat olennaisessa osassa. Maanantai-iltana maailmanyleisölle oli jälleen tarjolla spektaakkeli vailla vertaa: läntiset valtionjohtajat yhdessä Volodymyr Zelenskyin ja Trumpin kanssa saman pöydän ääressä. Eurooppalaiset mairittelivat Valkoisen talon isäntää, mihin tämä vastasi ylitsevuotavilla kohteliaisuuksilla.
Osansa kohteliaisuuksista sai myös Suomen presidentti Alexander Stubb, Trumpille Alex. Stubb istui pöydässä sellaisessa seurassa, että se jo tässä vaiheessa presidentinuraa takaa hänelle valtiomiehen statuksen Suomen historiankirjoituksessa.
Lue myös: Suomen historiasta ei löydy vertailukohtaa Stubbin saappaille: "Täysin uniikkia"
Stubb antoi puheenvuorossaan lyhyen katsauksen Suomen lähihistoriaan. Hän mainitsi talvi- ja jatkosodan, joista Suomi äärimmäisin ponnistuksin selvisi itsenäisenä valtiona. Puheenvuoronsa lopulla Stubbille sattui lipsahdus.
– Me löysimme ratkaisun 1944, ja olen varma, että löydämme ratkaisun 2025 päättääksemme Venäjän hyökkäyssodan ja saadaksemme kestävän ja oikeudenmukaisen rauhan, Stubb sanoi.
Suomalaiselle medialle pitämässään tiedotustilaisuudessa Stubb kiisti, että hän olisi viitannut lausahduksellaan alueluovutuksiin. Suomihan joutui pakon edessä antamaan Karjalan hyökkääjävaltiolle osana rauhanehtoja. Mukana meni myös sellaisia alueita, joita Neuvostoliitto ei sotavoimin ollut saanut vallattua.
0:53
Suomelle saneltiin hirmuiset ehdot 1944
Asia on herkkä. Alueluovutukset ovat mitä ilmeisimmin pelimerkkejä rauhanteossa Venäjän ja Ukrainan välillä. Venäjä on vallannut osan Itä-Ukrainan Donbassista, mutta julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan vaatimuslistalla on koko alue, eli myös sellaisia osia, joita Ukrainan armeija yhä hallitsee. Tässä suhteessa tilanne muistuttaa Suomen rintamaa Kannaksella ja Laatokan Karjalassa loppukesästä 1944.
Muuten Suomen sodanjälkeisestä historiasta on hyvin vaikea ottaa mallia Ukrainan ja Venäjän rauhanneuvotteluihin, rauhan ehdoista nyt puhumattakaan.
Syksyllä 1944 Suomi joutui vastaansanomattomien tosiasioiden eteen, kun ainut liittolainen, Hitlerin Saksa, oli jo romahduspisteessä ja siitä piti hankkiutua eroon. Tukea oli turha yrittää ruikuttaa Yhdysvalloista tai Britanniasta, sillä nehän sotivat Neuvostoliiton rinnalla.
Niinpä Suomi otti vastaan Kremlin diktaattorin Josif Stalinin hirmuiset ehdot: alueluovutukset, sotakorvaukset, rajoitukset asevoimien kokoon sekä pahimpana kaikista YYA-sopimuksen. Käytännössä sopimuksessa oli kyse viheliäisistä CCCP-turvatakuista, joiden perusteella Suomi sitoutui ottamaan vastaan Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton sotilaallista "apua" siinä tapauksessa, että Neuvostoliittoon yritettäisiin hyökätä Suomen kautta.
Tästä pakkopaidasta Suomi pääsi lopullisesti irti vasta suuren ja mahtavan romahdettua vuonna 1991.
Turvatakuut – helpommin sanottu kuin tehty
Ukraina menettää melkoisella varmuudella alueitaan, jos rauhanneuvotteluissa edetään. Vastapainoksi pitää kuitenkin olla jotakin aivan muuta kuin Kremlin diktaattorin tarjoilemat CCCP-turvatakuut 1940-luvun malliin.
On hyvä muistaa, että turvatakuista tiettävästi puhuttiin jo varhain Venäjän hyökkäyssodan alettua vuonna 2022. Foreign Affairs -lehden mukaan Ukraina ja Venäjä neuvottelivat tuolloin tosissaan, mutta yksi neuvottelujen kariutumisen syy oli, että Venäjä vaati jonkinlaista veto-oikeutta Ukrainan mahdollisesti länneltä hankkimiin turvatakuisiin.
Maanantain superhuippukokouksen tärkein anti oli, että turvatakuita aletaan nyt työstää eurooppalaisten ja amerikkalaisten kesken. Ollakseen uskottavat ne edellyttävät sotilaallista voimaa, sellaista, jota Venäjä kunnioittaa. Kysymys kuuluu, onko sellaista voimaa millään muulla maalla kuin Yhdysvalloilla.