Politiikan tutkijan mukaan kansallisen muistin aktivoituminen selittää, miksi Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa sai suomalaiset nopeasti varuilleen.
MTV Uutisten Iro Reserachilla teettämässä kyselyssä 30 prosenttia vastaajista piti vähintään melko todennäköisenä, että jokin sotilaallinen kriisi ulottuu Suomen maaperälle seuraavien 5–10 vuoden kuluessa.
Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistolta vahvistaa, että uhkakuvat ja retoriikka ovat olleet Venäjän Ukrainassa aloittamasta hyökkäyssodasta lähtien maassamme aivan eri luokkaa kuin edeltävinä vuosikymmeninä.
– On ihan olennainen tehtävä valtiolle turvata valtion kova turvallisuus eli rajojen koskemattomuus, ja siinä mielessä on hyvin luonnollinen reaktio sekä poliittiselta johdolta että kansalaisilta, että turvallisuus – siis nimenomaan kova sotilaallinen turvallisuus – on niin vahvasti keskiössä [retoriikassa], Vuorelma sanoi Huomenta Suomessa maanantaiaamuna.
Lue lisää: MTV Uutisten kysely: Lähes kolmannes suomalaisista pitää sotilaallista kriisiä mahdollisena kotimaassa
Talvisodan retoriikassa ei Vuorelman mukaan vielä olla, mutta myös historialla on tilanteessa osansa.
– On hyvä huomata, miten vahvasti sodan uhka tulee Suomessa sieltä historiallisesta, kansallisesta, muistista.
– Jos vaikka tarkastellaan [Suomen] Nato-jäsenyyttä, niin sieltä kansalaismielipiteestähän lähti liikkeelle se valtava muutos, joka materialisoitui Suomen Nato-hakemuksena vuonna 2022. Ei ollut niin, että poliitikot olisivat hyvin vahvasti lähteneet viemään Nato-jäsenyyttä eteenpäin, vaan julkinen mielipide muuttui käytännössä yhdessä yössä.
Vuorelman mukaan poliitikkojen oli pakko reagoida kansalaisten tasolta lähteneeseen muutokseen.
– Siinä näkyy erittäin hyvin, miten nopeasti se vanha kansallinen, jaettu, muisti aktivoituu.
Lue myös: Edellinen katastrofi ei unohdu – miksi Trump haluaa tavata Zelenskyin ensin kahden kesken?
Isoja aiheita jää sodan varjoon
Vuorelman mukaan medialla ja sen jatkuvalla sotakuvastolla on keskeinen rooli uhkakuvien ylläpitämisessä.
– Jos katsotaan vaikka iltapäivälehtiä, niin kyllähän siellä on Putin kannessa lähes päivittäin, ellei päivittäin. Se on omiaan tuottamaan sellaista mielikuvaa, että uhka on yhtäältä välitön ja että toisaalta politiikassa ei tehdä muuta kuin varustauduta mahdolliseen iskuun.
Sotilaalliseen toimintaan ja uhkiin keskittyminen voi vinouttaa kuvaa todellisuudesta, kun valtava määrä muita yhteiskunnallisia aiheita jää marginaaliin.
– Meillä on kuitenkin samanaikaisesti esimerkiksi ilmastokriisi, ympäristökriisi, energiakysymykset – valtavan isoja aiheita. Ja usein suomalaiseen julkiseen keskusteluun mahtuu vain muutama aihe, Vuorelma sanoo.
– Toisaalta riskinä on myös, että positiiviset kehityskulut jäävät marginaaliseen rooliin, koska niistä voi olla vaikeampi saada uutisia ja otsikoita, Vuorelma huomauttaa.