Äiti pojalleen WTC-iskuissa: Laita silmäsi kiinni

Syyskuun 11. päivä 2001 Brook Peters oli äitinsä sylissä ja katsoi taakse tämän olan yli. Hän oli vielä hetki sitten ollut koulussa, mutta äiti oli pian tullut hakemaan hänet pois. Brook ymmärsi, että heidän piti lähteä vaarallisen tulipalon vuoksi. Brook tiesi paljon tulipaloista, koska palomiehet olivat hänen kavereitaan ja he tulivat aina hänen syntymäpäivilleen.

Nyt ensimmäinen torni romahti.

"Laita silmäsi kiinni", äiti sanoi.

Kymmenen vuotta myöhemmin Brook Peters istuu poikittain ahtaassa nojatuolissa ja mätkii vastustajia videopelissä. Peli keskeytyy vähän väliä, kun hän pohtii näppäinyhdistelmiä äärimmäisen raaoille lopetusliikkeille ja kirjoittelee kämmentietokoneellaan Facebookiin.

Hänellä on tapana kirjoitella lauseita kuten: "Joskus olen niin täynnä maailman vääryyksiä, etten jaksa syödä loppuun toista palaa omenapiirakkaa."

Haastatteluja koulupihoilla

Brook Peters oli 11-vuotias, kun hän yllättäen yhtenä iltana ilmoitti haluavansa opetella tekemään dokumenttielokuvan. Äiti oli vastannut myötätuntoisesti, että tämän tulisi valita aihe, jonka tuntee hyvin.

Poika opetteli käyttämään perhetutun lahjoittamaa käytettyä videokameraa ja alkoi haastatella lähimpiä koulukavereitaan heidän kotonaan ja koulujen pihoilla. Kaverit ottivat asian leikkinä, naurahdellen ja tehden välillä hassuja ilmeitä kameralle.

Vähitellen hän alkoi ottaa yhteyttä myös opettajiin ja koululaisiin, joita hän ei tuntenut ennestään. Hän huomasi jopa taivuttelevansa ikätovereitaan kameran eteen. Yhden haastattelun jälkeen hän tajusi, ettei haastateltu poika ollut ennen dokumenttia puhunut kokemuksistaan kenellekään.

"Kuulin hänen sanoneen äidilleen, että hänen mielensä oli keventynyt. Silloin tajusin, että voisin auttaa ihmisiä tällä hankkeella. Kaikilla oli tukahdutettuja tunteita ja täysin merkityksettömistäkin asioista puhuminen auttoi."

Tornien varjossa -sarjan seuraava osa