Jennin tytär teki itsemurhan 17-vuotiaana – kuoleman jälkeen löydetty päiväkirja paljastaa lohduttoman salaisuuden

3:47
Jenni sai tyttärensä päiväkirjan itsemurhan jälkeen – nyt äiti kertoo, mikä kirjoituksissa pysäytti

Jenni Lehtisen Helmi-tytär tappoi itsensä viime elokuussa vain 17-vuotiaana. Itsemurhaa edelsi kolmen vuoden lastensuojelun asiakkuus, jonka aikana itsetuhoinen tytär luisui yhä syvemmälle huumepiireihin.

Turun Ylösnousemuskappelin kellot soivat Jenni Lehtisen seisoessa oman tyttärensä haudan äärellä. Kellojen kumina muistuttaa hautajaisista, joista on vasta kuusi viikkoa.

Kyyneleet karkaavat poskille katseen osuessa hautakiveen. Oman lapsen kuolema tulee aina liian aikaisin.

Tyttären itsemurhaa edelsi kolme vuotta kestänyt yhteistyö lastensuojelun kanssa, jota Jenni itse kutsuu lasuhelvetiksi.

Kun Helmi sijoitettiin kiireellisesti 14-vuotiaana, äiti uskoi, että itsetuhoisen nuoren elämä korjaantuisi. Niin ei kuitenkaan käynyt. 

– Kuvittelin, että kaikki kääntyisi parempaan, mutta sijoitus olikin hirvittävä luisu alas.

Sosiaalisuus oli sekä vahvuus että heikkous

Punaiseen pallopaitaan pukeutunut tyttö istuu päiväkodin ryhmäkuvassa keskirivissä.  

Suuret siniset silmät tuijottavat kamerasta ohi. Suupielet ovat vääntyneet niin ylikorostuneesti alaspäin, että vaikutelma on ennemmin humoristinen kuin surullinen.

Kuvassa on 5-vuotias Helmi, ja se on yksi Jennin suosikkikuvista.

Jenni kuvailee edesmennyttä tytärtään aivan tavalliseksi lapseksi, joka oli hieman muita temperamenttisempi. Sosiaalinen tyttö harrasti pianon soittoa, partiota ja cheerleadingia.

– Jo aivan pienenä, kun menimme puistoon, hän löysi aina itselleen kaverin. Sosiaalisuus on ollut sekä Helmin vahvuus että heikkous. Hän ei ole osannut pelätä mitään piirejä. 

14-vuotiaana Helmi alkoi vetäytyä ja käyttäytyä itsetuhoisesti. Myös äiti huomasi ohuet veriviillot tytön käsivarsissa. Kun edelliset arpeutuivat, tilalle tuli uusia. 

Syksyllä 2018, pari viikkoa koulun alun jälkeen, Helmi otti yliannostuksen. Sairaalassa hän tunnusti äidilleen käyttäneensä huumeita. 

– Kysyn edelleen itseltäni, miten en huomannut sitä aiemmin. Se tuli puskista.

Vaikka Helmi katui kokeilua, syksyn aikana tilanne paheni. Lokakuussa Helmi sijoitettiin kiireellisesti.

Yksi tunti oli liikaa

Jenni huomasi pian, että sijoitus ei estänyt Helmiä karkaamasta. Vanhemmat odottivat kotona peläten, milloin tyttö jälleen ottaisi hatkat. Etsintä oli usein päätöntä ja vanhempien intuition varassa.

Joulukuussa 2018 Helmi oli käyttäytynyt hyvin ja sai olla tunnin yksin ulkona. Se riitti karkaamiseen.

Äiti lähti tapansa mukaan etsimään tytärtään ja löysi hänet Turun Hansakorttelista.   

– Otin itse hänet kiinni, mutta hän vastusti. Yritin huutaa ihmisille, että tämä on minun tyttöni. Hän on karannut laitoksesta.

Jenni muistaa, kuinka jouluostoksilla olevat ihmiset kävelivät ohi samalla kuin äiti ja tytär kierivät maassa.

– Kaikista järkyttävintä tässä on se, että kyseessä oli 14-vuotias lapsi.

Vartijoiden ja poliisien avustamana Jenni sai vietyä tyttärensä päivystykseen, jossa Helmi joutui suoraan teho-osastolle.

Päiväkirjat paljastavat huumeiden käytön lastenkodissa

Hopeakantisen vihon etupuolella on käsin piirretty kannabiksen kuva. Lyijykynällä kirjoitetut päiväkirjamerkinnät loppuvat usein hyvän yön toivotukseen ja sydämeen.

Teinitytön arkipäiväisten kuulumisten lisäksi Helmi kirjoitti päiväkirjaansa myös huumeiden käytöstään.

Äidin mukaan huumeiden käyttö syveni, kun ympärillä oli samoista ongelmista kärsiviä muita nuoria.  

Jenni ei usko, että lastensuojelu oli täysin perillä siitä, kuinka paljon Helmi käytti huumeita sijoituksessa ollessaan. Tämän kuvan hän on muodostanut lastensuojelulta saamistaan raporteista, jotka ovat ristiriidassa tyttären päiväkirjamerkintöjen kanssa.

– Helmi ei ikinä kertonut, miten sai huumeita, mutta avautui minulle myöhemmin, että oli käyttänyt niitä myös laitoksessa ollessaan. Ei siis ainoastaan hatkareissuilla.

Hyväksikäyttöä hatkareissuilla

Heinäkuussa 2019 Helmi karkasi Helsinkiin ja tapasi rautatieasemalla täysi-ikäisen miehen. Helmi, mies ja toinen alaikäinen lähtivät miehen asunnolle, jossa mies tarjosi nuorille huumeita.

Helmi valehteli miehelle olevansa täysi-ikäinen, vaikka oikeasti hän oli vasta 15-vuotias. Asunnolla mies ja Helmi harrastivat seksiä.

Sosiaalityöntekijät saivat kuulla tapahtuneesta ja tekivät ilmoituksen poliisille. Helmi itse ei olisi halunnut, että asiasta tehdään numeroa.  

Syyttäjä teki tapauksesta syyttämättäjättämispäätöksen, eikä asia edennyt oikeuteen. Ratkaisua perusteltiin sillä, että mies ei tiennyt Helmin olleen alle 16-vuotias.

Äiti on edelleen pettynyt ja vihainen ratkaisusta. 

– Tuntuu siltä, että lastensuojelulapsia eivät koske samat oikeudet kuin muita ihmisiä.  

Illan tapahtumista julkisesti kertominen tuntuu Jennistä brutaalilta, mutta tarpeelliselta. Hän haluaa kertoa tapahtuneesta julkisesti nyt, kun Helmi on kuollut.  

– Kerron tämän, sillä Helmiä asia ei enää vahingoita. Hän on nyt rauhassa. On tärkeää kertoa, mitä maailmassa tapahtuu. Todennäköisesti on paljon hatkalaisia, joita käytetään hyväksi.

Haavat hoidettiin, mutta psyykkiset ongelmat sivuutettiin

Pian tapauksen jälkeen liian syvä viilto oli viedä Helmin hengen. Tapaus ei ollut ainutkertainen, vaan lähipiiri joutui pelkäämään Helmin puolesta usein.   

Pahimpienkin satuttamisyritysten jälkeen hänet palautettiin sairaalasta alle viikon toipumisen jälkeen.  

Jo huostaanottopäätöksestä käy ilmi, että vanhemmat toivoivat psykiatrista hoitoa alusta asti.

Jennistä tuntuu, että hänen huoltaan Helmin mahdollisista mielenterveydensairauksista ei otettu koskaan tosissaan. Haavat hoidettiin ja liikkumista rajoitettiin, mutta psyykkiset ongelmat sivuutettiin.

Jenni itse epäili Helmin sairastuneen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, jonka oli todettu kulkevan suvussa.

– Se ohitettiin. Sanottiin, että ei noin nuorella pystytä diagnosoimaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. 

Viime vuoden marraskuussa, kun takana oli yli kaksi vuotta lastensuojelun asiakkuutta, Helmille myönnettiin Kelan tuettu psykoterapia. Jenni ihmettelee, miten terapian saaminen itsetuhoiselle ja huumeita käyttävälle nuorelle kesti niin pitkään.

Raporttien mukaan kaikki oli hyvin

Viime kesänä Helmi otti askeleen kohti itsenäistymistä ja muutti yksin asumaan.

Äidin mukaan kevät oli hyvää aikaa, vaikka tytön mielialaa oli horjuttanut ero poikaystävästä. Keskustelut vanhempien kanssa olivat helpottaneet sydänsuruja.

Kesällä Helmille määrättiin lastensuojelun jälkihuollon tukihenkilö, joka auttoi itsenäistymisessä. Puheluita ja tapaamisia oli sovittu kahdesta neljään kertaan viikossa. Tarkoitus oli varmistaa, että yksin asuva Helmi pääsisi tuetusti takaisin arkeen, eikä retkahtaisi.

Vanhemmille toimitettujen raporttien mukaan Helmin itsenäistyminen eteni hyvin. Koti oli siisti ja hän odotti elokuussa alkavia opintojaan.

"Anteeks, halusin vaan pois"

Perjantaina 13. elokuuta Jenni avasi oven poliiseille. Viranomaiset toivat suruviestin ja kertoivat Helmin kuolleen.

– Menin shokkiin, enkä muista mitään hetkistä poliisin käynnin jälkeen.

Jenni ei osannut kuvitella, että Helmi riistäisi henkensä juuri tuolloin. Kesällä näytti siltä, että kaikki oli menossa parempaan suuntaan. 

Jenni syytti itseään siitä, miksi hän ei huomannut asioiden luisuneen jälleen raiteiltaan. Olihan hänellä viimeiseen päiviin asti hyvät välit tyttärensä kanssa.

– Olin taas kerran sokea. Hänellä oli hyvä vuosi takana ja se hämäsi kaikkia.  

Myöhemmin Jenni sai kuulla tarkemmin tapahtuneesta. Juhlaillan päätteeksi Helmi oli ottanut yliannostuksen huumausaineita omassa asunnossaan. Helmin kirjoittama kirje osoittaa, että yliannostus oli tahallinen.  

– Anteeks, halusin vaan pois, kirjeessä sanottiin.

Asunnossa ollut täysi-ikäinen mies soitti apua, kun huomasi Helmin lukittautuneen vessaan. Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä.   

"Ei ensimmäinen, eikä viimeinen"

Jenni laskee kynttilän tyttärensä haudalle. Sen viereen jää kaksi sammunutta lyhtyä ja enkelipatsas. Helmi on nyt samassa haudassa isoisoisänsä kanssa.

Marraskuun 17. päivä järjestetään mielenilmaus lastensuojelutoimissa menehtyneiden lasten muistoksi. Jenni aikoo osallistua tapahtumaan ja viedä Helmin kuvan Eduskuntatalon portaille. 

– Haluan, että kuolleet saavat kasvot. Helmi ei ole ainoa kuollut lastensuojelun asiakas. Ei ensimmäinen, eikä viimeinen. 

Helmin kuolema on tuore, kuten myös Jennin suru. Itku tulee voimalla sydämestä.

– Tämä suru ei koskaan katoa. On aika ennen Helmin kuolemaa ja kuoleman jälkeen. Se ei tule koskaan muuttumaan. 

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja