Mainos
Mainos

Tamperrada 2018 - nappaa pintxo-vinkit!

Tampere hullaantui tänäkin vuonna pintxoista. Kävin maistelemassa. Nappaa tärpit!


Tampereella on vuodesta 2013 järjestetty elokuussa Tamperrada-ruokafestaria. Nimi viittaa idean alkuperään Espanjan San Sebastianissa järjestettäviin La Tamborrada -juhliin, jotka kestävät täyden vuorokauden klo 0-24 juhlistaen kaupungin huikeaa kulinaarista perinnettä. Pointti on kiertää kaupungin ravintoloita maistelemassa Baskimaan tapaksia eli pintxoksia. Tampereella pintxoja on tarjolla maanantaista perjantaihin 17.8.2018 asti.

Pidin ideaa alkujaan "ihan kivana" ja ans kattoo, miten sujuu. Ja sehän sujui hyvin. Tapahtuma paisui muutaman vuoden aikana huimiin lukuihin. Viime vuonna Tamperradassa myytiin neljännesmiljoona pintxoa viiden päivän aikana yli 50 tapahtumaan osallistuneessa ravintolassa. Teema-annoksia oli tarjolla yli 200 erilaista. Monet ravintolat ylsivät illassa nelinumeroisiin annoslukuihin. Kun mukaan lisätään juomamyynti, muodostui Tamperradasta monelle raflalle merkittävä myyntipiikki arkiviikolle.

Tapahtuman ajankohta on ollut joka vuosi itselleni haastava. Normaalisti elokuun puoliväli on hurjaa tasapainoilua satokauden korjuun ja töihin palaamisen yhteensovittamisessa. Tämän kesän helteet muuttivat rytmiä sen verran, että oli viimein täydellinen hetki lähteä kiertelemään pintxojen perässä.

Huomasin eilen saman piirteen kuin muinakin vuosina katsoessani pintxo-ravintoloiden asiakaskuntaa. Tamperradan suosion ydintä on tapahtuman houkutus monenlaisiin ihmisiin. Rafloja kiertävät rinta rinnan niin parikymppiset hipsterit, lapsiperheet, lapsista illan vapaan ottaaneet parit, varttuneemmat seurueet ja heitäkin varttuneemmat pariskunnat.

EDULLISTA TESTAUSTA. Alkuilta ei ole Tampereella yleisesti kovin vilkasta aikaa, mutta tällä viikolla moni paikka kuhisee klo 16 alkaen. Suosion syitä on helppo keksiä muutama. 2-3 euron namupala pitää kynnyksen jokaiseen paikkaan matalana. Väen liikkeelle saamisen jälkeen tapahtuman hienous lepää parin euron panostuksessa, jolla saa maistaa monissa paikoissa raaka-aineita, joihin muutoin joutuisi uhraamaan nollan perään. Samalla saa edullisesti näkemystä eri ravintoloiden tyyliin ja tasoon ja varmuutta uhrata ensi kerralla satanen kunnon illalliseen. Tampere on parina viime vuotena kirinyt Turun ohi Suomen toiseksi suurimpana kulinaarikaupunkina ja Tamperrada on hieno estradi tuon kehityksen presentoimiseen.

Tänä vuonna tempaukseen osallistui 55 ravintolaa. Yhden illan aikana ehdittiin kiertää kahdeksan paikkaa ja maistaa 18 erilaista pintxoa. Olimme liikkeellä pyörällä, mitä en suosittele. Tulee hätäinen fiilis. Hienointa on nauttia olostaan hetki, kulkea seuraavaan paikkaan ja antaa ruoan ja juoman laskea hetki ennen seuraavaa herkuttelua. Normaalilla lainsäädännöllä olisi lämpimässä kesäillassa nautinnollista napata ravintolasta mukaan Tamperrada-olut ja käyskennellä seuraavaan paikkaan sitä hissukseen hörppien. Ehkä jopa kiertää rafloja sitä yhtä, kahta tai kolmea hissukseen nauttien.

PARHAAT PINTXOT. En halunnut analysoida pintxoja erityisen tarkkaan. Se sotisi ideaa vastaan. Kerron muutaman mieleen jääneen pointin kierroksesta. Se kilpailuun osallistuva pintxo ei ole läheskään aina se paras.

Selkeän ykköspaikan ansaitsi Huber. Fenkolinen mustekala pankolla taisi olla parempi kahdesta huippuannoksesta, mutta ei dry aged lypsykarjan ulkofilee tattipyreelläkään kauaksi jäänyt. 18 maistetusta annoksesta nuo kaksi ovat molemmat eittämättä palkintopallilla. Kuulin kehuja myös kotijuustoannoksesta.

Sen yhden paikan palkintopallilla täyttää Armas Kuppilan annos keltuaiskreemistä, savustetusta lohenmädistä ja mesiangervo-omenahillokkeesta. Ihan vain koska annos oli herkullinen, mutta tarjosi samalla myös täysin uuden makukombon suuhuni. Harvemmin saa sellaista kolmella eurolla.

Piemonten makrilliannos munakoisolla, jogurttilla, sinapinsiemenillä ja sitruunaverbenalla oli merellisen maukas ja olisi ollut vielä parempi runsaammalla sitruksisuudella.

Dining 26:n juuriselleriannos oli erinomainen ja ylimääräinen hatunnosto sen ainoan tarjottavan pintxon ollessa vege. Mielelläni olisin maistanut toisen jos kolmannenkin erilaisen makupalan.

Kattilan parista maistetusta annoksesta fritattu haukipyörykkä oli yksinkertaisuudessaan parempi ja lajissaan erinomainen verrattuna pintxojen makukilpailuun osallistuneeseen nieriätartariin, jossa reippaasti turha määrä vesikrassikreemiä jyräsi nieriän.

Los Pollosin cannellonia en ihan tajunnut tässä kontekstissa, mutta maultaan se oli varsin jees. Paljon haarukointia ja aikas italialainen. Kanaburgeri oli yksinkertaisuudessaan parempi. Harva kanaburgeri on ylipäätään hyvä ja tässä olisi hieno jalostamisen paikka.
EDIT: Minua valistettiin, että cannellonit ovat Kataloniassa perinneruokaa. Hyvä tietää tämäkin!

Henriks vetosi puhtaisiin makuihin. Sinänsä herkullisesta omenaisesta nyhtöpossusta oli kadonnut kylmiössä se hienoin omenan possuun tuoma kombo. Kantarellilla höystetty kurpitsaviipale pääsi maussa ohi.

Aisti veti illan pöytiintarjoiluna. Kierroksen päätteeksi sillä keinoin oli helppo ostaa hiukan enemmän myös juomaa. Hauskasti kampaviineriksi nimetty annos koostui voitaikinan päälle asetellusta sahramikreemistä (ois voinut olla enemmän), pikkelöidystä omenasta ja kevyesti savustetusta kampsaimpukasta. Ranskalaisuuteen viittaava annos oli erinomainen viittaus ravintolan tarjontaan. Selkeiden makujen rustiikkinen toteutus. Talon itse tekemä laukkamakkara polentalla olisi pelkästään tylsä, mutta raparperichutney nostaa herkkupalan illan loistavaksi päätökseksi.

MUUTAMA HAVAINTO. Iltaan kannattaa varata budjettia, mutta kevyellä lompakollakin pystyy tekemään hyvän kierroksen. Pintxoja napsii monessa paikassa helposti liikaa, mikä tavallaan tapahtuman ideakin. Juomia myydään kylkeen n. Kolmen euron hintaan, mutta annokset ovat pieniä tai oikeammin sanottuna ruokiin juuri hyvin sovitettuja. Niiden kautta 40-50 euron ruokabudjetti tuplaantuu melko helposti ilman humaltumista. Siinä piilee hyvä piirre. Kolmella eurolla pääset maistamaan erittäin hyviäkin juomia. Illan aikana tulet helposti syöneeksi ja juoneeksi varsin paljon, mutta se ei tunnu vatsassa eikä päässä. Eurooppalaista ruoka- ja juomakulttuuria voisi joku sanoa.

ONNISTUNUT ILTA. Monilla muillakin tutuilla oli. Some-feedissäni ylistystä keräsivät erityisesti:
- INEZ: Bellotakroketti & sherrymarinoitu jättirapu
- BISTRO 14: Maksaakataifi, punajuurigeeli, pekonikreemi, omena, pekonisipsi


KEHITYSEHDOTUKSIA:
- Nyt ja aiemmin nousi rafloilta kritiikkiä pintxo-kisan aikaisesta ilmoittautumisesta, jonka myötä annokset ja niiden kuvat täytyy olla valmiina jo keväällä. Uusimmat paikat eivät ehdi mukaan eikä sesonkiajattelu pääse oikeuksiinsa.
- Vaatii rahoitusta, mutta appi tai käytännöllinen nettisivu toisi hurjasti lisäarvoa asiakkaalle. Voisi esim. rajata paikkoja esim. kasvisannosten pohjalta.
- Appin tai laajemman www-sivun avulla voisi suunnitella ja merkata karttaan reittinsä.
- Appin tai laajemman www-sivun avulla voisi antaa kussakin paikassa äänensä tai arvosanansa kilpailuun osallistuvista pintxoista.
- Tapahtumaan osallistumattomat paikat voisivat heittää matkan varrella tarjouksia pintxo-kierroksen välibisseistä.
- Tapahtuman tarjoiluaika on rajattu klo 21 asti, jolloin ainakin jotkut paikat myös lopettavat pintxojen tarjoilun, vaikka kysyntää riittäisi. Ei kovin asiakaslähtöistä.

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja