Ravintola-arvostelu: Vinkkeli, Helsinki

Kun istahdin ravintola Vinkkelin pöytään, totesin ääneen, että jos laittaisin ravintolan pystyyn, se näyttäisi pitkälti tältä. Klassisen tyylikäs näyttämättä vanhalta. Täydellinen tila syödä rennommin tai fiinimmin.

Meille tarjotaan shampanjaa (15 eur). Viikon vieraanamme olevalle junnulle Kuohuvaa Kuusenkerkkää (8 eur). Kiinni veti. Pascal Doquet Le Mesnil Grand Cru Blanc de Blancs on elegantti ja tasapainoinen aloitus. Korpihillan Kuohuva Kuusenkerkkä on seuralaiselle ennestään tuttu ja hyväksi todettu.

TERRIINI. Ruoaksi neljän annoksen menu (54 eur). Kylkeen suositusviinit (52 eur). Neloset aloitetaan maalaisterriinillä, jossa on mukana porsaankylkeä, ankkaa ja karitsaa. Höysteeksi herkkusienipyreetä, tryffelillä maustettua kastiketta ja kevätkaalia. Pehmeän rustiikkinen. Yhtä aikaa maukas ja helppo. Lasiin Henri Bourgeois Sancerre Les Baronnes Rouge. Kevyehkö ja karpaloinen Pinot saa tammituksesta mukavasti runkoa. Hapot taittavat annoksen rasvaa tyylikkäästi. En ollut varma, miten fiiniä ruokaa Vinkkeli tarjoaa, mutta tämä paljasti homman ainakin lähtevän fiinistä bistromeiningistä.

MUIKUT. Vierailija hiukan pelästyi saamiaan hiillostettuja, mutta kylmiä muikkuja, joten ”jouduin” auttamaan niiden kanssa. Jälleen tuli todistetuksi oman makurajoitteisuuteni elitistisyys. En pidä muikuista perinteisesti tarjoiltuna eli paistettuina. Niissä (ja silakoissa) on liian voimakas ”kalamaisuus”, jota vastaan olen taistellut yli vuosikymmenen. Taitavissa käsissä valmistettuna pidän muikuistakin aina. Upean raikas annos, jolle pehmeä fenkoli tarjoili hienoa sävyä.

KEITTO. Väliruoaksi paahdetuista maa-artisokista valmistettu keitto. Mukaan Granny Smith -kompottia ja maapähkinää. Paahto on tiivistänyt maa-artisokan makua, jolle omena antaa kaivattua happoa. Maapähkinä vie makumaailmaa pehmeän maanläheiseen tunnelmaan. Kunnon syysruokaa. Ruokajuomiksi oli kaksi vaihtoehtoa, jotka me molemmat tietenkin valitsimme vertailuun. Siinä missä kymmenvuotinen Barbeito Sercial Old Reserve -madeira vei makukombon syvään päähän pitäen hapoillaan setin tasapainossa, pulpahti kokonaisuus Moselin Weingut Caspari-Kappel Riesling Kabinett Feinherbin seurassa pintaan haukkaamaan raikasta tunnelmaa. Käännyn enemmän madeiran puoleen.

Keittiön linja oli käynyt selväksi. Ei yritetä räjäyttää pankkia. Luotetaan varsin suoraviivaiseen tekemiseen vetämättä mitään osaa tylsäksi. Ei kikkailla. Tuodaan mukaan yhtä aikaa uutta, mutta tuttua. Itsevarma tekeminen ja osaaminen huokuu läpi, mutta jää myhäilemään.

KUHA. Pääruoaksi kuhaa hummeri-rapukastikkeen, katkarapujen ja grillatun fenkolin kera. Kaikki kohdallaan, mutta tavan mukaan pääproteiiniannos on menun heikoin. Alun annokset eivät varsinaisesti ladanneet odotuksia jatkoon. Olin jotenkin hahmottanut Vinkkelin luonteen ja pääruoka lähinnä tuki fiilistä. Maanläheistä makua, vaikka lautanen on merenelävää täynnä. Rustiikkista, mutta tyylikästä. Kypsyydet jiirissä, makujen balanssit kohdillaan. Maukasta, mutta kuitenkin yllätyksetöntä. Suoraan sanoen tylsistyn ensimmäisellä perfect bitella. Tilanne huutaa apua ja sitä tarjoilee joka hörpyllä Sancerre Melodie de Gustave Fouassier. Sauvignon Blanciksi upean hapokas ja moniulotteinen viini nostaa annosta ei yhden, vaan kaksi pykälää. En muista, milloin ruoan ja viinin liitto olisi pelastanut annoksen näin upeasti.

SUKLAAKAKKU. Jälkiruoaksi punajuurella höystettyä suklaakakkua vadelman kera. Lasiin NittnausBeerenauslese Exquisit. Nyt rokkaa kaikki. Suklaan syvyydet saavat sävyä punajuuresta ja vadelman hapot pitävät kokonaisuuden balanssissa. Makeassa viinissä lyövät hapot ja hedelmäisyys yläfemmaa.

Vinkkelin tunnelmassa korostuu palvelu. Sen ystävällisyydessä on mukana etuliite yltiö. Kokit eivät vieraile salissa, joten tunnelman luominen on tarjoilijoiden varassa. Välillä sieltä pilkahti suomalaisen silmään ihan hitusen pieni teennäisyys, toisinaan sydämellinen persoonallisuus. Jos homman vetää noin täydellä sydämellä, ei olostaan voi kuin nauttia. Porukan makukriittisintä ruokailijaa, meidän 9-vuotiasta vierailijaa, kohdeltiin vähintään niin hyvin kuin olisin voinut toivoakin.

KOKONAISUUS. Vinkkeli tarjoili hyvää, ystävällisesti, mutta yllätyksettömästi. Ravintolassa on helppo viihtyä ja nauttia. Wow-juttuja ei tullut vastaan, mutta ei niitä aina tarvitsekaan. Homma rullasi, palvelu pelasi ja Facebookissa ilmenneiden epäilijöiden takia sanon myös vatsan tulleen täydeksi.

Ravintola Vinkkeli
Pieni Roobertinkatu 8, Helsinki