Koronapandemia, Ukrainan sota ja hintojen nousu ovat lisänneet säilönnän suosiota – näin saat säilykkeistä entistä terveellisempiä

Säilönnän suosio on noussut merkittävästi viime vuosina ja myös nuoremmissa ikäpolvissa. Perinteisesti säilöminen on ollut ja on edelleen suosittua erityisesti keski-iän ylittäneiden suomalaisten parissa.

Ihmiset ovat nyt aiempaa kiinnostuneempia omavaraisuudesta, ja samalla kun hyötykasvien viljely on lisääntynyt, myös säilönnän tarve on kasvanut. Aktiivisia säilöjiä ovat erityisesti viljelyharrastajat, mutta entistä useampi säilöö nyt myös itse ostamaansa tai metsästä keräämäänsä satoa, kertoo Marttaliiton kehittämispäällikkö Taru Karonen.

– Koronapandemia, Ukrainan sota ja hintojen nousu ovat lisänneet keskustelua kotivarasta. Moni pyrkii saamaan säilömällä myös säästöjä.

Karosen mukaan pakastaminen, sokerisäilöntä – eli esimerkiksi hillojen ja mehujen tekeminen – sekä etikkasäilöntä ovat suosituimpia säilöntätapoja, ja ne ovat nostaneet suosiotaan eniten myös viime vuosina.

Karonen kertoo, että perinteinen etikkasäilöntä alkoi yleistyä uudelleen noin kymmenen vuotta sitten ja erityisesti nuorten aikuisten parissa.

– Tv-kokit alkoivat tehdä paljon pikkelöintejä (etikkasäilöntää), ja luulen, että se osaltaan lisäsi erityisesti pikapikkelöinnin kiinnostavuutta.

Lue myös: "Tajusin vasta kolmekymppisenä" – simppeli niksi auttaa marjojen säilömisessä

Sokerista eroon

Karosen mukaan entistä useampi etsii tuoresäilönnästä vaihtoehtoa sokerisäilönnälle. Hän arvelee, että taustalla on terveysnäkökulma. Tuoresäilönnässä tuotteita säilötään ilman, että mukaan lisätään sokeria tai muita säilöntäaineita.

Myös kuivaus on suosittu säilöntäkeino, mutta Karonen uskoo sähkön hinnannousun vähentäneen sen kiinnostavuutta. Esimerkiksi marjoja ja sieniä ei saa Karosen mukaan kuivaksi huoneenlämmössä, ja kuivaukseen tarvitaan joko uunia, saunaa tai kuivuria. Toisaalta esimerkiksi yrttejä ja chiliä on mahdollista kuivata huoneenlämmössäkin.

Muita säilöntäkeinoja ovat hapansäilöntä, suolaaminen ja umpiointi. Hapansäilöntä perustuu maitohappobakteerien aikaansaamaan käymiseen, ja umpioinnissa elintarvike säilötään ilmatiiviiseen astiaan kuumentamalla. Suolaaminen on suosittua erityisesti sienten säilönnässä.

– Hapansäilöntä yleistyi uudelleen 2010-luvulla hapanjuurileivonnan suosion nousun myötä, mutta uskon, että se on edelleen melko pienen porukan harrastus, sillä se vaatii paljon paneutumista ja tarkkuutta. Myös umpiointi vaatii säilöjältä aika paljon.

Lue myös: Näin kauan jauheliha säilyy pakastimessa

Pihalle maakellari?

Kylmäsäilytystä vaativa sato voi olla vaikeaa mahduttaa jääkaappiin tai pakastimeen. Ennen kuin pakastimet yleistyivät Suomessa 1970-luvulla, käytössä oli useita säilöntäpaikkoja, jotka toimivat mainiosti vielä tänäkin päivänä, jos vain löytyy oma piha, huomauttaa Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori.

Taulavuoren mukaan kiinnostus maakellareita kohtaan on kasvussa, mutta kellari on kallis investointi, eikä kaikilla ole välttämättä mahdollisuutta hankkia sitä. Taulavuori huomauttaa, että netistä löytyy hyvät ohjeet maakellarin tekemiseen ja itse tekemällä voi säästää suuria summia.

Toinen perinteinen säilöntäpaikka on maakuoppa. Kuoppa täytetään juureksilla, minkä jälkeen päälle laitetaan olkia ja yleensä kompostia.

– Tähän liittyy se ongelma, että talvella päälle kertyy lunta, minkä alta juureksia pitäisi sitten kaivaa. Mukavuudenhaluiset nykyihmiset eivät välttämättä ole valmiita näkemään tällaista vaivaa, Taulavuori naurahtaa.

Toinen samantyyppinen vaihtoehto on maansisäinen kellari, jossa maahan kaivetaan kaivonkansia ja kuoppa peitetään kannella.

Lue myös: Mansikoiden pakastus: Tarvitseeko joukkoon lisätä sokeria?

Puhtaus on tärkeintä

Puhtaus on kaiken a ja o säilönnässä. Jos säilöntävälineet, astiat tai kädet ovat likaiset, tuote suurella todennäköisyydellä pilaantuu, jolloin kaikki vaiva ja materiaali menee hukkaan, huomauttaa Taru Karonen Marttaliitosta.

– Säilöessä saa myös olla aika ripeä, sillä huoneilmassakin on paljon epäpuhtauksia: purkkien kannet siis nopeasti kiinni.

Tämän jälkeen on tärkeä huolehtia siitä, että tuotetta säilytetään oikeassa lämpötilassa. Moni säilötty tuote vaatii jääkaappilämpötilaa, osa myös pakastinta. Maakellareissa ja vastaavissa perinteisissä säilöntäpaikoissa saavutetaan usein 0–5 astetta, mutta alle 10 astettakin riittää monille tuotteille.

Jos ei säilönnästä ole aiempaa kokemusta, Karonen suosittelee aloittamaan pakastamisella.

– Se on ylivoimaisesti helpoin tapa. Pakastimessa säilyvät hyvin vitamiinit ja toisaalta kuolevat aika tehokkaasti mikrobit ja homeitiöt, Karonen toteaa.

Timo Taulavuori Puutarhaliitosta muistuttaa, että säilömiseen soveltuvat ainoastaan tuoreet ja hyvälaatuiset tuotteet. Tuotteiden ei siis tulisi antaa virua päiväkausia jääkaapissa tai huoneenlämmössä ennen säilömistä, sillä niin ne menettävät rakenteensa ja myös vitamiinejaan.

Taulavuori huomauttaa, että siisteydestä on tärkeää huolehtia myös maakellareissa ja vastaavissa säilöntäpaikoissa.

– Niihin ei tulisi viedä suuria määriä multaa, liian märkiä tuotteita tai jättää mitään pilaantuvaa. Näin varmistetaan, että homeet ja maaperäbakteerit eivät intoudu liikaa.