35-vuotias australialainen Zacharie Darroch on korkeakoulutettu, eli juuri sellainen osaaja, joita Suomi kuulostaa kipeästi tarvitsevansa. Sadoista hakemuksista huolimatta hän ei ole onnistunut saamaan työpaikkaa.
Zac on asunut Suomessa puolitoista vuotta ilman vakituista työtä. Maahan hänet toi suomalainen puoliso ja perheenlisäys, mutta työpaikan hakeminen Suomessa on osoittautunut paljon haastavammaksi kuin hän oli odottanut.
"Kielitaito on suurin este"
Zacilla on biolääketieteiden kandidaatin tutkinto, ja hän työskenteli ennen Suomeen muuttoaan seitsemän vuotta sairaalassa Sydneyssä kliinisen kemian osastolla.
Vaikka hän aloitti suomen kielen opiskelun jo Australiassa, on kielen omaksuminen osoittautunut erittäin haastavaksi.
– Totta kai ymmärrän, että Suomessa vaaditaan suomen kielen osaamista työpaikoilla. En kuitenkaan odottanut sen olevan näin suuri haaste, Zac summaa.
Viiden jälkeen nähdään joka arkipäivä MTV3-kanavalla kello 17.00 alkaen.
Ohjelma on katsottavissa suorana ja tallenteena myös MTV Katsomossa. Muista päivän uutisissa ja puheenaiheissa myös MTV Uutiset Live.
Suomalaisessa työelämässä sujuva suomen kielen taito on usein vaatimus, eikä pelkkä englannin osaaminen riitä, vaikka Zac onkin hakenut kansainvälisiin yrityksiin.
– Yllätyin siitä, kuinka monissa paikoissa vaaditaan sujuvaa suomea, vaikka työtehtävissä pääasiallinen kieli olisi englanti.
Yliopistotutkinnon arvostus ja piilotyöpaikat yllättivät
Toinen yllättävä haaste Zacille on ollut hänen koulutustaustansa aliarvostus. Australiassa kandidaatin tutkinto avaa monia ovia työelämässä, mutta Suomessa se ei välttämättä riitä kaikilla aloilla.
– Minulta on kysytty haastattelussa, miksi en jatkanut maisterin tutkintoon, Zac kertoo pettyneenä.
Zacin mukaan Australiassa maisterin tutkinto ei ole yhtä yleinen, koska korkeakoulut ovat maksullisia. Kandidaatin tutkinnolla pääsee yleensä jo pitkälle.
Myös toinen asia Suomen työnhakukulttuurissa tuli Zacille yllätyksenä; verkostojen merkitys ja piilotyöpaikat.
– Suomessa monet työpaikat eivät tule avoimeen hakuun, vaan ne täytetään usein verkostojen kautta, hän kertoo.
Zac on lähettänyt satoja työhakemuksia puolentoista vuoden aikana Suomessa asuessaan.
Hän korostaakin verkostoitumisen tärkeyttä, joka on hänen mukaansa yksi tärkeimmistä keinoista saada työpaikka Suomessa. Verkostot ovat poikineet Zacille työhaastatteluita.
– Olen saanut muutaman haastattelun vain siksi, että joku verkostossani on vinkannut avoimesta paikasta, hän sanoo.
Työttömyys syö itsetuntoa
Zac myöntää, että jatkuvat hylkäykset työnantajilta ovat tuntuneet pahalta.
– Se ei tee hyvää omanarvontunteelle, kun joka viikko tulee uusi hylkäys, hän sanoo.
Oman alansa lisäksi Zac on hakenut myös töitä, joihin ei vaadita koulutusta.
– Minut on hylätty Postin haussa kaksi kertaa, hän ihmettelee.
Vaikka työnhaku on ollut vaikeaa, Zac ei silti koe tulleensa syrjityksi ulkomaalaisuutensa vuoksi.
– En ole itse kohdannut mitään negatiivisuutta, ja ehkä olen siinä mielessä etuoikeutettu. Minulla on eurooppalaiset piirteet.
Tulevaisuuden suunnitelmat
Zac pohtii myös tulevaisuuttaan Suomessa.
Vaikka hän on harkinnut jatko-opintoja, perheen tilanne ei välttämättä salli molempien vanhempien opiskelua yhtä aikaa. Hänen vaimonsa aloittaa pian sairaanhoitajaopinnot, ja Zac uskoo, että perheen toimeentulon vuoksi ainakin toisen on pysyttävä työelämässä.
Myös nykyinen maahanmuuttopolitiikka saa Zacin mietteliääksi. Erityisesti lausuntokierroksella oleva kolmen kuukauden työttömyyssääntö ihmetyttää.
– Tämä oli mielestäni hyvin lyhytnäköistä, koska työnhakuprosessi voi jopa kestää kaksi tai kolme kuukautta.
Erityisasiantuntijoille on kaavailtu lakiin kuuden kuukauden poikkeusta.
Zac toivoo, että suomalaiset yritykset olisivat joustavampia kielitaitovaatimuksissa ja ymmärtäisivät, että maahanmuuttajat voivat oppia suomea työn ohessa.
– Ehkä yritykset voisivat tarjota suomen kielen kursseja työntekijöilleen, mikä hyödyttäisi sekä työnantajaa että työntekijää, Zac ehdottaa.
