Miksi nykyaikana puhutaan tunnetaidoista? Psykologi Julia Pöyhösen mukaan puutteita on edelleen erilaisten tunteiden sallimisessa.
Uhmaikä, itkupotkuraivarit ja täysi ostoskärry. Pienen lapsen vanhemmalla omatkin tunteet nousevat usein pintaan.
– Lapsilla on tosi intensiivisiä tunteita. Kun vietät päivän sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntee tosi intensiivisesti, se tarttuu, psykologi Julia Pöyhönen kuvailee Huomenta Suomessa.
Rauhallisten aikuisten seurassa tunteet eivät tartu samalla tavalla. Aikuinen on myös vastuussa pienestä ihmisestä, jolla voi olla kova tahto ja omat mielipiteet. Silloin tunteet voimistuvat.
Lue myös: Mikä pilaa nuorten keskittymiskyvyn? Tämä kaikki omasta nuoruudestasi on oikeasti muuttunut
"Tulee vahingossa sanoneeksi myös, että myöskään näitä tunteita ei saa olla"
Tunnetaidot ovat kykyä käsitellä tunteita rakentavasti. Taitoa on esimerkiksi nimetä tunne, jota kokee, sekä kyetä käsittelemään sitä. Entisaikaan tunnetaitoja ei korostettu.
– Yleinen kulttuuri on ollut ehkä enemmän sitä, että on keskitetty huomio käytökseen, Pöyhönen pohtii.
– Kun lapsi huutaa, itkee, karjuu, kieltäytyy tekemästä, niissähän on kaikissa takana jokin tunne. Mutta käytös saattaa olla huonoa, ja sitä ei hyväksytä. Jos vain keskittyy siihen [käytökseen], että tätä ei saa olla, tulee vahingossa sanoneeksi myös, että myöskään näitä tunteita ei saa olla.
