Viisi vuotta sitten alkanut Me too -liike aiheutti vilkasta keskustelua seksuaalisesta häirinnästä, mutta muuttuiko mikään? Asiasta Uutisaamussa keskustelivat Suomen Elokuvasäätiön johtaja Lasse Saarinen sekä UN Women Suomen viestintävastaava Emma Winiecki.
Seksuaalista ahdistelua vastustava Me Too -liike lähti rytinällä liikkeelle viisi vuotta sitten, kun amerikkalaisnäyttelijä Alyssa Milano kehotti Twitterissä ihmisiä kertomaan häirintäkokemuksistaan. Jo tätä ennen termiä oli käyttänyt afroamerikkalainen Tarana Burke.
Jos twiitti ei näy, voit avata sen tästä.
Hollywood-tähden julistus teki ikiaikaisesta ongelmasta globaalin puheenaiheen. Elokuva-alan lisäksi omia me too -kampanjoita on nähty muissa alakulttuureissa. Lisäksi etupäässä naiset ovat jakaneet sankoin joukoin arkisissa tilanteissa tapahtuneita ahdistelukokemuksiaan.
– Silloin kun [Me too -liike] alkoi, tuli jonkin verran sellaisia ulostuloja, että ihmiset eivät tienneet, kuinka isosta ilmiöstä tässä on kyse ja kuinka yhteiskuntaa läpileikkaavasta ongelmasta me puhutaan, Emma Winiecki sanoo.
– Se on tuonut ihan eri tavalla näkyväksi sen asian, mitä tytöt ja naiset ovat aina tienneet, eli että seksuaalista häirintää esiintyy kaikkialla maailmassa.
Vuoden 2017 tasa-arvobarometrin mukaan lähes joka neljäs nainen on kokenut seksuaalista häirintää, alle 35-vuotiaista yli puolet. Tavanomaisia häirinnän muotoja ovat esimerkiksi härskit puheet, vartalon kommentointi sekä fyysinen lähentely.

