Punk-sanaan kiteytyy kapina, nahkatakit ja hakaneulat sekä valtava into soittaa musiikkia – oli soittotaitoa tai ei.
1970-luvulla maailmalla ja myös Suomessa nousi pinnalle punk. Punk-sanaan kiteytyi kapina, nahkatakit ja hakaneulat sekä valtava into soittaa musiikkia – oli soittotaitoa tai ei.
Irokeeseja, niittejä, hakaneuloja ja lävistyksiä. Kapinaa. Yhtyeitä ja artisteja kuten Sex Pistols, Ramones, Pelle Miljoonan eri kokoonpanot, Klamydia ja Ne Luumäet.
Lue myös: Juhani Merimaan yliopisto-opinnot olisivat voineet viedä musiikkialan sijaan aivan muille urille
Mutta mitä on punk vuonna 2025? Ainakin sitä löytyy Helsingin keskustassa sijaitsevasta Punkmuseosta ja kotimaisista yhtyeistä kuten Teini-Pää, Nyrkkitappelu ja Puhelinseksi.
– Punk on musiikkia, mutta se on myös välittämistä kyseenalaistuksen kautta. Se on myös yhteisöllisyyttä ja sitä, että punkin nimissä voi touhottaa tuolla omana itsenään, sanoo Puhelinseksin laulaja Noora Määttä.
– Sehän oli hyvin sanottu. Lisään siihen isoilla kirjaimilla vapauden. Vapauttaa itsensä tekemään mitä haluaa. Pitää vähän kyseenalaistaa, lisää Ne Luumäet- ja Rehtorit-yhtyeissä takavuosina vaikuttanut Harri Montonen, joka punk-hahmona tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Heko Luumäki.
– Ja sitten vapauttaa muut ihmiset olemaan mitä ovat, kunhan ovat haitattomia. Ja tuntuu, että se vuonna 2025 uppoaa erittäin hyvin jälleen kerran erittäin moniin ihmisiin.
Lue lisää: MC5:n perustajiin lukeutunut kitaristi Wayne Kramer on kuollut
Punk on yhteisöllinen ilmiö yli kaupunki-, kunta- ja jopa valtiorajojen.
– En minä usko, että olisi ollut ikinä sellaista, että "Tampereen punkkarit ovat jotenkin parempia". Kuten 1970-luvun lopun punk-aktiivit sanoivat, niin se riitti, kun meni toiseen kaupunkiin ja oli nahkatakki ja sopiva rintamerkki rinnassa, niin heti oltiin kavereita, Heko Luumäki sanoo.
– Minun mielestäni se toimii edelleen. Nyt niitä rintamerkkejä on vaan tuhat miljoonaa erilaista. Pitää katsoa, mihin sonnustautuu.
"Aina jokunen haluaa vaikeuksia"
Heinäkuussa 2021 punk-piirejä sekä monta muuta musiikkityyliä kohtasi melkoinen ravistelu. Punkstoo-niminen kampanja ja sille luotu Instagram-tili paljastivat Suomen punk-piireissä tapahtunutta ja tapahtuvaa seksuaalista häirintää, ahdistelua ja väkivaltaa.
– Mätiä omenia on joka paikassa. Mutta reaktiot on nopeita ja yleisesti ottaen tuntuu, että se, että siellä on jotain, se on hyväksyttävä, koska se on totta. Mutta sitten se reaktio, että sitten kaikki käyttäytyvät entistä paremmin, nykyään 77-nimisessä punk-yhtyeessä kitaraa soittava Luumäki toteaa.
– Missä ikinä ihmiset kokoontuvat, niin aina siellä on joukossa jokunen, joka haluaa vaikeuksia.
Lue lisäksi: Kaksi naista tuomittiin törkeästä kunnianloukkauksesta Punkstoo-kirjoittelun takia
PunksToo, MeToo ja muut vastaavat kampanjat ovat nostaneet esiin musiikkipiireissä esiintyvän huonon käytöksen ja keskustelun siitä, mikä on ok ja mikä ei.
– Kyllä minä sanoisin, että se keskustelu on varmaan ollut välttämätöntä ja ehkä tärkeintä, mitä ainakaan minun aikanani on tapahtunut, Noora Määttä sanoo.
– Ja minä ymmärrän sen, että se herättää varmasti epämukavia tunteita, jos joku tuttu ja hyvä tyyppi onkin käyttäytynyt huonosti. Mutta rohkenen sanoa kuitenkin, että varmasti se tuntuu vielä epämukavammalta olla siinä asemassa, kun koet häirintää tai ahdistelua tai sinun rajoja rikotaan.
Lue myös: Litku Klemetti -yhtyeen basistille potkut – syynä punkstoon myötä esiin tulleet asiat
Mihin punk menee tulevaisuudessa? Määttä toivoo, että hyvään suuntaan.
– Että ihmiset ajattelevat aivoillaan edelleen ja enemmän. Että ihmiset tekevät hyvää musiikkia välittämättä siitä, että mitä muut siitä ajattelevat.
Lue lisää: Musiikkialan häirintäkeskustelun avannut Punkstoo-tili suljetaan – "Tavoitteemme on saavutettu"
Puhelinseksin laulaja toivoo myös, että nuoret kiinnostuvat punkista enemmän ja alkavat järjestää itse keikkoja.
– Ja että kaupungit antaisivat tilaa nuorille ja olisi enemmän keikkoja alaikäisille, Määttä lisää.
– Kyllä nuorissa on tulevaisuus.