Vihreiden poliitikko protestoi lennolla – saako lainsäätäjä vastustaa sääntöjä? "Suomalaisten sokea usko järjestelmään on vaarallista"

Kansalaistottelemattomuudella tarkoitetaan sitä, että joku rikkoo väkivallattomasti lakia protestiksi jonkin hyvänä pitämänsä asian puolesta.

Historiasta löytää useita esimerkkejä kansalaistottelemattomuudesta. Aihetta tutkineen Tampereen yliopiston sosiologian apulaisprofessori Eeva Luhtakallion mukaan kansalaistottelemattomuudesta on usein ollut niin sanotusti hyötyä.

– Ne ovat johtaneet todella suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin, hän sanoo.

Kansalaistottelemattomuudesta voi olla myös haittaa. Esimerkiksi Pennasen tapauksessa ihmisten lennot myöhästyivät.

– Haittoja ja hyötyjä on tärkeä asettaa rinnakkain ja pohtia, kummat ovat tärkeämpiä. Kovin yksinkertaista tämä ei ole.

Voidaanko historian saatossa tapahtunutta kansalaistottelemattomuutta verrata Pennasen tapaukseen – kuten esimerkiksi sosiaalisen median keskusteluissa on tehty – on kuitenkin oma seikkansa.

Tummaihoisen päätös istua valkoihoisen paikalle hämmensi

Yhdysvaltojen historiassa orjuus ja epätasa-arvo ovat herättäneet paljon huomiota. Orjuus lakkautettiin virallisesti vuonna 1865, mutta valkoisten ja tummaihoisten syrjintä jatkui joissain osavaltioissa. Ja vielä lain sallimana.

Esimerkiksi Yhdysvaltojen Alabamassa hotellit, elokuvateatterit, junat, yleiset käymälät ja bussiyhtiöiden odotustilat olivat rotuerottelun piirissä. Mustien oikeuksia ajavan NAACP-järjestön aktiivi Rosa Parks päätti taistella tätä vastaan vuonna 1955 Alabaman Montgomeryssä.

Parks oli matkustamassa bussissa ja kieltäytyi siirtymään valkoisten paikalta pois. Hänet pidätettiin, ja alkoi kuukausien mittainen bussiboikotti. Kaupungin julkinen liikenne menetti suuren osan asiakkaistaan ja yhtiöt lipputuloista.

Lopulta Yhdysvaltain korkein oikeus päätti, että linja-autoissa ylläpidetty rotuerottelu oli perustuslain vastaista ja kaupunki lopetti rotuerottelun.

Lisäksi Parksin toiminta käynnisti kampanjan, jonka myötä julkisuuteen nousi Martin Luther King Jr, jonka saavutukset tasa-arvon puolesta ovat merkittäviä.

Riski on kokonaan pakolaisten

Tänä päivänä ihonväriin perustuvat istumapaikat voisivat tuntua omituisilta.

Parksin aikaan rotuerottelua pidettiin etelävaltaisen elämäntavan osana, joten kaikkien keskuudessa Parksin toiminta ei saanut kannatusta, Helsingin yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen yliopistonlehtori Ari Helo kertoo.

Voisiko tulevaisuudessa olla niin, että pakkopalautukset tuntuvat omituisilta?

Helon mukaan voi hyvinkin olla, että Suomen nykyistä linjaa pakkopalautuksista voidaan pitää kestämättömänä muutaman vuoden kuluttua.

– Kysymys on siitä, onko aidosti humanitaarisen ajattelun mukaista palauttaa ihmisiä sotaa käyviin maihin ylipäätään. Tilanteet vaihtelevat sisällissotien runtelemissa maissa paljon kuukausittain ja Suomen nykyinen linja siirtää tämän riskin kokonaan pakolaisten riskiksi.

Helo tosin huomauttaa, että pakkopalautukset voivat olla perusteltujakin.

– Riippuen siitä, onko Suomen pakolaisasioista vastaavilla virastoilla kylliksi resursseja ja asenne ennemmin humanitaarinen kuin ekonominen, hän sanoo.

Historia näyttää merkityksen

Kansalaistottelemattomuutta tutkineen Eeva Luhtakallion mukaan Parksinkaan toimintaa ei pystytty aikoinaan arvioimaan siinä hetkessä, vaan historia on näyttänyt sen merkityksen.

– En näe syytä, miksi Pennasen toimintaa ei voisi nähdä tulevaisuudessa yhtä oikeutettuna kuin Parksin. En kuitenkaan pysty ennustamaan, miten tulevaisuudessa käy, Luhtakallio kommentoi.

Hän ajattelee, että turvapaikkaprosesseissa on havaittu sen verran ongelmia, että asian kanssa joudutaan historiallisesti vielä kasvotusten. Esimerkiksi Unicef on kritisoinut Suomea alaikäisten turvapaikanhakijoiden kohtelusta.

Parksin ja Pennasen tapauksessa on kuitenkin monia eroja. Yksi niistä on se, että toinen oli aktivisti, kun taas toinen on poliitikko.

"Suomalaisten sokea usko järjestelmään on vaarallista"

Pennanen toimii lainsäädäntösihteerinä, mutta työstään huolimatta hän protestoi lennolla. Luhtakallio ei näe sitä ongelmallisena.

– En osaa nähdä ongelmana, että henkilö toimii lainsäädännön parissa ja päätyy jossakin tilanteessa toimimaan kansalaistottelemattomasti.

Luhtakallion mukaan keskusteluissa unohtuu usein, etteivät mitkään instituutiot tai järjestelmät ole täysin aukottomia ja aina oikeassa.

– Tärkeää on myös huomata, ettei kansalaistottelemattomuus ole sama asia kuin lain omiin käsiin ottaminen. Liikennepoliisin vastustaminen ei ole kansalaistottelemattomuutta.

– Suomalaisten välillä sokeakin usko järjestelmään tai esimerkiksi poliisiin on vaarallista. En tarkoita, että kaikki pitää kyseenalaistaa, kuten mainitsemani liikennepoliisi, mutta terve kriittisyys kuuluu demokraattiseen kansalaisuuteen, hän huomauttaa.

Luhtakallio ajattelee, että demokratia ei voi toimia, jos sen piirissä elävät kansalaiset eivät ole hereillä ja valvo esimerkiksi lakien ja niitä säätävien ihmisten toimintaa.

Sekä Luhtakallion että Helon mielestä Pennasen ja Parksin tapausten suora vertaaminen toisiinsa on ontuvaa, koska kyse on täysin erilaisista tilanteista.