Elokapinassa aktiivisesti toimivat Veera, Elina ja Raili uhmaavat järjestelmää sakoista välittämättä. Toimimalla he lievittävät omaa ilmastoahdistusta ja toivovat, että tulevat sukupolvet eivät tulisi kärsimään.
Kuusikymppinen Raili Nylund istuu keskellä autotietä. Poliisi puhuttaa, mutta Raili ei hievahda retkituoliltaan.
Tilanteesta taltioidaan ikoninen kuva, joka löytyy monen ilmastoaktivistin seinältä. Myös Railin itsensä.
– Ja näitä niskoitteluja myös sitten tehdään, jos ei muuten päästä mediaan, Raili kertoo viitaten kuvan tilanteeseen.
Kylään tullut Elokapina-aktiivi Elina Kauppila muistaa myös kuvan mielenosoituksen. Hän oli myös itse siellä mukana.
– Niin tässä tulee hyvin näkyväksi se, että Elokapinaa tosi usein kritisoidaan, että keinot ovat väärät, mutta samaan aikaan ne perinteiset mielenosoitukset eivät pääse mediaan, eikä niillä ole poliittista voimaa.
– Se on paradoksi, että samaan aikaan kritisoidaan, mutta samalla se toimii, Elina pohtii.
Elokapinaa perustamassa
Elina Kauppila on kaupunginvaltuutettu, ja hän oli mukana tuomassa Elokapinaa Suomeen. Vauhdittajana oli tuo sama vuoden 2018 IPCC-raportti, joka sai myös Railin toimimaan.
Iso-Britanniassa oli noussut Extinction Rebellion -liike ja Suomessa pohdittiin, pitäisikö liike tuoda myös Suomeen.
Asian ytimessä.doc: Tottelemattomat
Veera, Elina ja Raili uhmaavat järjestelmää sakoista välittämättä. He toimivat, jotta tulevat sukupolvet eivät kärsisi, mutta missä menee raja?
23:00
Dokumentin Katsominen vaatii MTV Katsomo -kirjautumisen.
Elina käänsi uuden ympäristöliikkeen materiaaleja ja oli järjestämässä ensimmäistä Suomen kokousta.
– Se ikään kuin imaisi mut mukaan. Ne arvot ja periaatteet viehättivät.
Elina uskoo, että vaikuttavin tapa toimia on luoda suuria kansanliikkeitä, joilla saa luotua poliittista muutosvoimaa. Elokapina aloitettiin aika lailla tyhjästä, osallistujia oli vain kourallinen.
Ensiksi alkoivat sukupuuttopuheet, sitten koulutukset. Samanmieliset löysivät nopeasti liikkeen pariin. Korona hidasti kasvua, mutta ei tyrehdyttänyt toimintaa.
Nyt liike on toiminut kuusi vuotta Suomessa. Kannattajien tämänhetkisestä määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta jotain suuntaa antaa se, että Elokapinan tiedotuskanavilla on nelisentuhatta ihmistä.
– Meitä on tuhansia, mutta ihmiset aktivoituvat eri tavoin. Emme vaadi mitään jatkuvaa mukana oloa, vaan ihmiset saavat tehdä miten pystyvät ja jaksavat.
Ilmastoahdistus iski jo ala-asteella
Veera Saarenheimo, 23, näyttää tietokoneeltaan kuvaa viime kesän mielenosoituksesta. Siinä hän tuijottaa vakavana kameran linssiin samaan aikaan, kun kaksi poliisia kantaa häntä maijaan.
Sadetakin välistä pilkottaa kyltti: "Orpo ja Purra tulkaa töihin ja leikatkaa tuhon tuet".
Veera on ollut huolissaan ilmastosta niin kauan kuin muistaa. Ahdistus alkoi jo lapsena ja syveni edelleen yläasteikäisenä.
Ensin hän muutti omaa elämäänsä: suosi kasviksia ruokavaliossaan, vältti lentämistä ja ylimääräistä kuluttamista. Lukiossa hän osallistui ensimmäiseen mielenosoitukseensa. Kun omat valinnat tuntuivat riittämättömiltä, hän halusi hakeutua alalle, jolla voi vaikuttaa globaaleihin ongelmiin.
Nyt Veera opiskelee vesi- ja ympäristötekniikkaa ja on tajunnut, ettei edes oman uran omistaminen riitä. Sisäinen pakko vaatii toimimaan myös aktivismin keinoin.
Kesällä 2024 Veera osallistui ensimmäistä kertaa Elokapinan järjestämiin Myrskyvaroitus-mielenosoituksiin tukimielenosoittajana.
Pian sen jälkeen hän suoritti kansalaistottelemattomuuskoulutuksen.
– Koulutuksessa valmistaudutaan siihen, millaisia seurauksia voi tulla. Eli millaisia sakkoja tai syytteitä voi saada.
Seurauksia ei ole ainakaan vielä tullut.
Syksyllä Veera päätti perustaa Teekkarikapinan, kun huomasi, että teekkaripiireissä oli monia aktivismista kiinnostuneita, mutta kynnys toimintaan liittymiseen tuntui korkealta.
Elokapina koostuu monista pienistä yhteisöryhmistä, eikä sillä ole keskusjohtoa. Jokainen ryhmä ja yksilö sitoutuvat Elokapinan periaatteisiin.
– Kyllä se perustuu aika pitkälti luottamukseen, että kaikki noudattaa samoja arvoja ja periaatteita. Jos joku ei noudata näitä periaatteita, se ei ole enää Elokapinan toimintaa.
Kajakilla luksusristeilijän kylkeen
Elina Kauppilan kotona on rauhaisa tunnelma. Nuorimmainen piirtää karhua paperille ja äiti katselee vieressä ulkona tupruttavaa lumisadetta.
25. syyskuuta vuonna 2019 Elina meloi kajakissa yrittäen viivyttää luksusristeilijä Queen Elizabethin lähtöä Hernesaaresta.
– Se oli todella pelottavaa. En usko, että kukaan Elokapinassa on fiiliksissä siitä, että tarvitsee tehdä tällaisia juttuja. Vaikka harrastan melomista, niin kyllä meloisin jossain muualla mieluummin kuin luksusristeilijän kyljessä.
Elina on kannettu useita kertoja pois kadulta poliisin toimesta ja viety putkaan.
– On se todella rankka kokemus, että riistetään vapaus. Kyllä siitä tulee monenlaisia tunteita. Samaan aikaan kuitenkin ajattelen, että tarvitaan toimia, joilla saa poliittista painetta luotua.
Lue myös: Poliisi kommentoi rajuiksi syytettyjä otteitaan Elokapinaa kohtaan: "Mielenosoittajien toiminta oli erilaista"
Jos Eduskuntatalon pylväiden sumutus viime syyskuussa sai osan kansasta Elokapinaa vastaan, venäläisen hiilijunan pysäytys Hangossa sodan alussa sai monet tukemaan Elokapinan toimintaa.
– Se oli ensimmäinen kerta, kun tuntui siltä, että ihmiset uskalsivat avoimesti kannattaa Elokapinaa.
Näiden kuuden vuoden aikana Elina on organisoinut ja osallistunut lukemattomiin mielenosoituksiin.
Kun poliisi sumutti liikenteen katkaisseita mielenosoittajia OC-kaasulla lokakuussa 2020, Elina oli juuri tullut kyseisestä mielenosoituksesta kotiin lastensa luokse. Hän kuitenkin seurasi tapahtumia striimin välityksellä.
Yksi pahiten sumutetuista oli hänen puolisonsa.
– Siitähän näki, että se on hirveän kivulias kokemus näille ihmisille. Se on kyllä jättänyt muhun jäljen.
Oletteko rikollisia?
Raili on ollut ilmastoaktiivi nyt viiden vuoden ajan. Korvassa roikkuu Elokapinaa symboloiva tiimalasikoru ja kotona on lukemattomia mielenosoituskylttejä. Pöydällä lojuu kasa Elokapinan vuosien takaisia flaijereita.
Aika-ajoin keskusteluun nousee se, onko Elokapinan toiminta rikollista. Tätä on puitu myös oikeudessa viimeisen vuoden aikana.
Viime keväänä Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltiin kolmea syytettä liittyen Elokapinaan ja sen taustajärjestöön Elonvaalijat ry:hyn.
Syyttäjä piti Elokapinan toimintaa tarkoituksellisesti lainvastaisena ja liikkeen kouluttavan kannattajiaan rikoksiin. Kaikki syytteet hylättiin oikeudessa.
Syyskuussa Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 32 Elokapinan mielenosoittajaa niskottelusta vuoden 2021 valtioneuvoston linnalla järjestettyyn mielenosoitukseen liittyen. Heidät jätettiin kuitenkin tuomitsematta rangaistukseen, sillä oikeus piti rikoksia vähäisinä ja katsoi, että mielenosoitukseen oli perustuslaillinen oikeus.
– Yleensa niskotteluista ei valitetattavasti saada hylkäystä, vaan sakot maksetaan jälkikäteen, Raili kertoo.
Myös Raili osallistui mielenosoitukseen, mutta ei ollut mukana kiinniotettujen joukossa.
– Päivystin ministerien ovella ja pääsimmekin myöhemmin haastattelemaan valtiovarainministeriä valtiolinnaan.
Lue myös: Voiko Elokapinan lakkauttaa kuin väkivaltaisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen? Asiantuntijoilta tyrmäys
Railin ja Elinan tapaan myös Veera on valmis käyttämään kansalaistottelemattomuutta, vaikka saisi sakkoja tai joutuisi oikeuteen. Kukaan heistä ei pidä Elokapinan toimintaa rikollisena.
– En välitä, vaikuttaako tekemäni kansalaistottelemattomuus esimerkiksi mun tulevaan työpaikkaan. Se ei tunnu niin tärkeältä, kun vertaa sitä näihin uhkiin, mitä joudumme kohtaamaan, Veera kertoo.
Töhrityt pylväät jakoivat kansaa
Toppahousut kahisevat Oodi-kirjaston edessä, kun Äitikapinaan osallistuvat kerääntyvät pakkaslauantaina rinkiin. Mukana on myös Elina ja Raili.
Ennen kulkueeseen järjestäytymistä jokainen saa kertoa, miksi on paikalla osoittamassa mieltä. Moni kertoo samaa tarinaa. He ovat paikalla tulevien sukupolvien vuoksi ja ovat huomanneet toiminnan lisäävän toivoa.
Ryhmä liikkuu laulaen Eduskuntatalolle ja käy istumaan portaille. Mielenosoittajien selän taakse jäävät pylväät, jotka vain kolme kuukautta aiemmin sumutettiin punaisella värillä.
Elokapinan ja ruotsalaisen Återställ Våtmarkerin aktivistit sotkivat Eduskuntatalon julkisivun punaisella maalilla syyskuun lopulla vastalauseena turpeen nostolle. Monet poliitikot tuomitsivat teon ja tapaus jakoi kansaa.
Lue myös: Elokapina kommentoi Eduskuntatalon töhryjä: "Harmi, että niihin saumoihin jäi vähän maalia"
Jussi Halla-aho kuvaili tekoa hyökkäyksenä demokratiaa vastaan. Petteri Orpo kiirehti tuomitsemaan teon sanoin "täysin käsittämätöntä ja tuomittavaa ilkivaltaa". Oikeusministeri Leena Meri sanoi Demokraatti-lehdelle haluavansa selvittää mahdollisuutta liikkeen lakkauttamiseen.
Onnistuiko syyskuinen aktio vai ylittikö Elokapina rajan?
Elina, Raili ja Veera ovat tästäkin yllättävän yksimielisiä. He kaikki pitävät syyskuista aktiota vain yhtenä muiden joukossa.
– Yksittäisen aktion vaikutusta ei pysty arvioimaan kuin pidemmällä aikavälillä. Se oli yksi aktio muiden joukossa, Elina vastaa.
Syyskuinen tapaus kirvoitti myös Elokapinan vastaiseen kansalaisaloitteeseen. Kansalaisaloitteessa vaaditaan ympäristöliike Elokapinaa ja sen taustajärjestöä Elonvaalijat ry:tä lakkautettavaksi ja se keräsi vaadittavan 50 000 allekirjoitusta vuorokauden aikana.
Lue myös: Kansanedustajalta raskaita syytöksiä Koneen Säätiölle Elokapinan tukemisesta – vaatii rahoituksen syyniä
Vaikka julkista vastustusta on ollut, Elinan mukaan Elokapina ei koskaan ole ollut yhtä suosittu.
– Kannatusta ja tukea on enemmän kuin koskaan. Vastustusta enemmän pelkään sitä, että meidän poliittinen kehityksemme menee vaaralliseen suuntaan ja kansalaisoikeuksia ja mielipiteen vapautta kavennetaan.
"Äiti tee jotain"
Äitikapinan mielenosoituksessa tunnelma on erilainen kuin tiesuluissa. Ketään ei kiikuteta poliisiautoon, eikä iskulauseita lennätetä ilmoille. Tunnelmaa voisi kutsua jopa hartaaksi.
Paikalla on pääasiassa äitejä, jotka ovat kirjoittaneet lasten tai lastenlapsien nimet kyltteihin. Yhdessä lukee “Maailman lasten puolessa”, toisessa “Äiti tee jotain”.
Muutamat mielenosoittajat neulovat portailla punaista kaulahuivia, kun toisten ääni särkyy kertoessaan huoliaan mikrofoniin. Myös Railin ääni murtuu hänen puhuessaan.
– Olen täällä siksi, että olen järkyttynyt, että meidän päättäjämme eivät ymmärrä, miten vähän he tekevät. Minusta tuntuu toiveikkaalta, kun teitä on täällä niin paljon – teitä kasvattajia, äitejä ja hoivaajia.
Raili ei ole ainoa, joka lievittää omaa ahdistustaan toimimalla. Myös monen paikalla olevan puheessa toistuu kokemus siitä, että toiminta luo toivoa. Railille yhteisö on tärkeä myös arjessa.
– Jos koen hirveän ahdistavana jonkun ilmastokriisiin liittyvän uutisen, aina on joku, jolle voin soittaa. Voin saada uuden näkökulman, enkä ainakaan ole yksin asian kanssa, Raili kertoo.
Ytimenä luottamus
Aalto-yliopiston kokoustilaan on kokoontunut joukko toinen toisilleen tuntemattomia teekkareita. Veera käy ensiksi läpi turvallisen tilan periaatteet, sillä kaikki Elokapinan kokoukset aloitetaan sillä.
– Elokapinalaiset nähdään enemmän hippeinä ja teekkarit tolkun ihmisinä. Tämä on hyvä tapa laajentaa sitä fiilistä, mitä Elokapina meinaa, kokoukseen tullut Tuomas kertoo.
Kokouksessa ei vielä suunnitella mielenosoituksia, saati puhuta kansalaistottelemattomuuden harjoittamisesta. Kokouksen keskiössä on ennemminkin kokouskäytäntöjen ja roolien kertaaminen ja ryhmän nimen pohtiminen.
– Meillä on ehkä sellainen usko täällä siitä, että teknologia ratkaisee ilmastonmuutoksen. Voitaisiin täällä luoda tilaa myös keskustelulle siitä, että mikä on uusien teknologian rooli ilmastonmuutoksen ratkaisussa ja mihin tarvitaan politiikkaa, Veera pohtii kokouksessa.
Kokoukseen osallistujat komppaavat Veeraa. Moni teekkaripiireissä uskoo sinisilmäisesti siihen, että teknologia on se, joka ratkaisee lopulta kaiken – myös ilmastonmuutoksen. Ajatusta on syytä haastaa.
Veera ei halua jäädä odottelemaan jotain teknologista ihmekeksintöä, mutta ei ole varma uskooko, että Elokapinakaan saisi koskaan tavoitteitaan läpi. Ainakin luotto nykyhallitukseen on olematon.
Silti kokouksen jälkeen jää toiveikas olo. Hän ei ole ahdistuksensa kanssa yksin.