Vesa-Matti Loiri suunnittelee uutta levyä ja aikoo tehdä uuden musiikin myötä paluun esiintymislavoille.
MTV Uutisten laajassa haastattelussa Loiri kertoo, että palo yleisön eteen on edelleen kova ja terveydentilakin sen sallisi. Esiintyminen MTV:n itsenäisyyspäivän juhlalähetyksessä todistaa, että 75-vuotias mestari on yhä loistovedossa.
Vesa-Matti Loirin joulukiertue peruuntui pandemian takia. Hän ei esiinny myöskään netin välityksellä. Hän rakastaa kontaktia yleisöön ja sen hän vielä haluaa.
– Eniten harmittaa bändin puolesta, että joulukonsertit piti peruuttaa.
Onnellisesti erakoitunut jo ennen koronaa
Loiri kertoo, että tämä kummallinen vuosi ei ole muulla tavoin hänen elämäänsä suuremmin muuttanut.
– Minähän olen onnellisesti erakoitunut. Elän kahden kissani kanssa ja juttelen heille. Viime kesänä olin kuukauden päivät Lapissa. Olen yksin, mutta en ole yksinäinen. Ystävät ja lapset käyvät välillä moikkaamassa.
Taiteilijan mukaan elämä oli pitkälti samanlaista jo ennen koronaa.
– Tarkkana tässä tietysti pitää olla, kun riskiryhmään kuulun. En ole peloissani, mutta pyrin käyttäytymään, kuten on ohjeistettu.
– Kyllä me tästä selviämme, kunhan lopetetaan turha höntyily. Maskin käyttö ja turvaväleistä huolehtiminen ovat lopulta helppoja asioita.
“En kadu mitään, mitä kerroin”
Syksyllä 2019 ilmestyi Jari Tervon kirjoittama elämäkerta, 700-sivuinen Loiri. – nimen perässä nimenomaan tuo piste.
– Kun lopulta suostuin, sanoin, että kerron sitten kaiken. Olen iloinen, että sain puhua. Kadunhan minä mokia, joita olen elämässäni tehnyt. Mutta en kadu sitä, että olen niistä kertonut.
Kirjassa käydään läpi niin taloussotkut, avioliitot kuin erotkin - sekä läheisten kuolemat. Loiri toteaa tänään, ettei hänellä ole elämän ja kuoleman edessä mitään suurta viisautta.
– Kun Jankku kuoli (Jan-poika menehtyi 21-vuotiaana auto-onnettomuudessa 1994), äitini kysyi, enkö tee surutyötä lainkaan. Minä en vain näyttänyt sitä. Kun täältä lähdetään väärässä järjestyksessä, se sattuu.
– Mutta minä ajattelen elämää karman lain kautta. Mikä minä olen sanomaan elämästä tai kuolemasta mitään. Menetys on suuri, mutta sielu jatkaa matkaa. Suruun ei kannata jäädä rämpimään.
Musiikki, jalkapallo, teatteri – tämä järjestys
Loirin ura on mitoiltaan jokseenkin käsittämätön. Näyttelijänä, koomikkona, muusikkona ja myös huippu-urheilijana.
– Musiikki, jalkapallo ja sitten vasta teatteri!
Näin hän täräyttää listansa, kun häneltä tänään kysyy hänen elämäntyönsä kokokohtia. Loiri lisää listalle vielä biljardin.
Taiteilijan mukaan hän olisi ikäään kuin vajaa, jos jokin edellämainituista uupuisi.
– Kun pääsin teatterikouluun ajattelin, että joudun teatterikouluun. Olin nouseva jalkapallomaalivahti, Loiri muistelee nuoruttaan 1960-70-lukujen taitteessa.
– Päädyin Helsingin kaupunginteatteriin näyttelijäksi ja pelaaminen loppui siihen.
Loirin rakkaus jalkapalloon oli ja on yhä niin syvää kuin vain voi olla.
– En voinut muutamaan vuoteen edes katsoa jalkapalloa, koska kaipasin sitä niin paljon. No sitten irtisanouduin teatterista ja pääsin taas pelaamaan.
– Pelasin mestaruusssarjassa HJK:n joukkueessa. Pääsin olympiastadionille, jossa olin 7-vuotiaana nähnyt olympialaisten finaalin Unkari-Jugoslavia, hän muistaa lämmöllä.
Spedestä varoiteltiin – menee uskottavuus
Loiri sai nuorudessaan kuulla vanhemmilta näyttelijä-kollegoiltaan, että Speden kelkkaan ei pitäisi lähteä.
Koomikkona menee taiteilijalta uskottavuus, kerrotiin. Loiri ei totellut. Jos olisi, ehkä Uuno Turhapuro-niminen hahmo olisi jäänyt syntymättä.
– No Uunoa tulee kyllä tuutista liiaksikin, hymähtää Loiri.
– Ja kyllä niitä vähän turhan monta tehtiin, elokuvien taso heitteli liikaa. Mutta tärkeä hahmo se minulle on. Nuoret ja lapsetkin tunnistavat tänään, että olen Uuno. Vaikka olenhan minä nyt vähän siistimmässä kunnossa.
Loiri on silti aina halunnut, että hänet muistetaan vahvasti myös muista kuin koomikon rooleistaan. Siksi Eino Leinon runojen levyttäminen on ollut erityisen tärkeää. Ensimmäinen lp ilmestyi 1978 ja sitä myytiin yli 120 000 kappaletta.
– Leino-levyt antoivat itselleni uskoa. Olin siis uskottava muillakin saroilla kuin Uunona ja koomikkona.
Edesmennyttä ohjajaa Kalle Holmbergia Loiri kiittää.
– Hän uskoi minuun aina näyttelijänä. Sain hänen ansiostaan näytellä vakavissa teoksissa; Dostojevskia, Seitsemää veljestä ja Rauta-aikaa.
“Elän yleisön edessä”
Mutta se suurin rakkaus, musiikki! Sen äärellä Vesa-Matti Loirilla on yhä isoja suunnitelmia ja kuntokin on tänään kohdillaan.
Liki 10 vuotta sitten Loirin paino putosi kymmeniä kiloja laihdutusleikkauksen ansiosta. Mies on pysynyt hoikkana.
– Poikkihuilua en enää voi soittaa, kun diabetes pilasi vasemman käden pikkusormen. Mutta olen opetellut tilalle nokkahuilun soiton.
Diabetes vaurioitti myös jalkojen hermostoa.
– Se on nyt tommosta pätkävelyä, hän tuumii.
Mutta eteenpäin mennään tälläkin vauhdilla. Laulajana Loiri on tänään yhä täydessä iskussa.
– Eihän sitä nyt vielä 75-vuotiaana eläkkeelle jäädä. Minulla on taas palava halu yleisön eteen. Tunnen eläväni lavalla, kontakti yleisöön on tärkeää.
Uutta musiikkia kohti - kissojen kanssa
– En tee koskaan väkisin mitään. Raja menee siinä, että jos lavalla alkaa vilkuilla kelloa ja miettiä, vieläkö pitäisi pari biisiä vetää, silloin kannattaa lopettaa.
Suunnitelmissa on uusi levy. Hän toivoo, että voisi aloittaa sen tekemisen ensi keväänä.
– Olen tilannut jo Hectorilta ja Timo Kiiskiseltä lauluja ja aion itse myös sanoittaa muutaman. Etsin teksteilleni säveltäjät.
– Minä jaksan nousta ylös ja jatkaa eteenpäin läheisteni, ystävieni ansiosta. Ja onhan minulla ne kaksi Norjan metsäkissaa. Juttelen heille ja saan heiltäkin voimaa – toivottavasti hekin minulta.
– No ainakin ruokaa saavat, hymyilee Vesa-Matti Loiri.