Tätä on kysytty erityisesti sen jälkeen, kun paljastui, että poliisi epäilee Penttilää jälleen uudesta rikoksesta, tällä kertaa murhasta.
STT keräsi oleelliset kysymykset, joihin vastaavat ylilääkäri Alo Jüriloo psykiatrisen vankisairaalan Vantaan yksiköstä, tutkijatohtori Sasu Tyni Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista ja tutkija Martti Lehti Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.
Penttilä on aiemmin tuomittu äitinsä, naisystävänsä ja 12-vuotiaan tytön kuristamisesta hengiltä sekä muun muassa törkeästä raiskauksesta.
Häntä syytetään myös törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta, josta odotetaan hovioikeuden tuomiota.
Miksi Penttilä oli taas vapaana?
Jüriloo:
– Tämä tapaus tuo esiin, että pitäisi olla työkaluja äärimmäisen harvinaisia tapauksia varten. Systeemi toimii yleisesti ottaen hyvin, mutta äärimmäisissä tapauksissa se ei aina toimi oikein.
– Penttilä oli vaarallisuusarvion perusteella erittäin vaarallinen, mikä vuoksi häntä ei vapautettu koevapauteen. Hän istui tuomionsa päivästä päivään.
– Monissa maissa ihmisiä voidaan pitää vankilassa vaarallisuuden perusteella senkin jälkeen, kun tuomio päättyy, mutta Suomessa tällaista mahdollisuutta ei ole.
– Esimerkiksi Saksassa tuomari voi päättää, että henkilö pysyy vankilassa tuomion päättymisen jälkeenkin.
Kuinka todennäköistä on, että kerran tappanut tappaa uudestaan? Entä useamman henkirikoksen jälkeen?
Tyni:
– Jos on tappanut kerran, riski tappaa on keskimäärin suurempi kuin sellaisella, joka ei ole tappanut. Jos on tappanut kahdesti tai useammin, riski tappaa jälleen kasvaa hyvin korkeaksi. Sama kuvio on seksuaalirikoksissa.
– Pahoinpitelijän uusimisriski on suurempi kuin murhaajan, mutta murhaajiakaan ei voi käsitellä yhtenä joukkona.
– Esimerkiksi kerran tappaneella uusimisriski voi olla lähes olematon, kun taas impulsiivisella, päihdeongelmaisella tai toistuvasti vakavaan väkivaltaan syyllistyneellä riski toistaa samaa käytösmallia on hyvin korkea.
Mitä pitäisi muuttaa, että selkeästi toisille vaaralliset ihmiset eivät pääsisi vapaaksi?
Lehti:
– Vankeusrangaistusta voitaisiin käyttää nyansoidummin kuin sitä nykyisin käytetään. Voitaisiin harkita rikoksen uusimisriskin ottamista huomioon rangaistuksen pituudessa.
– Toisaalta tapon ja murhan rangaistusajan pituuden rako on venähtänyt erittäin suureksi, koska tappotuomioista istutaan käytännössä se puolikas, eli 4–5 vuotta ja murhasta 12–14 vuotta.
– Taposta voitaisiin antaa myös vähän pidempiä tuomiota.
Voitaisiinko vankeusaikana tehdä enemmän sen eteen, että rikosten uusimisriski pienenisi?
Tyni:
– Vankiloissa on useita erilaisia ja eripituisia ohjelmia, joilla tähdätään uusimisriskin pienentämiseen. Niitä on muun muassa päihdeongelmaisille, väkivaltarikollisille ja seksuaalirikollisille.
– Vankeja pyritään sijoittamaan ohjelmiin, jotka soveltuvat heidän rangaistusajan suunnitelmiinsa. Ohjelmista on hyötyä ne läpikäyneille, mutta mitään automaattisia uusintarikollisuuden vähentäjiä ne eivät ole.
– Tehoon vaikuttavat vangin vilpitön motivaatio, ohjelmarekrytoinnin onnistuminen, intervention toimivuus ja vangin vapauttamisen onnistuminen.
– Jos vanki vapautuu kehnoihin olosuhteisiin, kuten kadulle ja vanhaan päihderemmiin, riski uusia rikos kasvaa hyvin sujuneesta ohjelmasta huolimatta.
