Joku näkee enemmän painajaisunia kuin toinen, mutta erot yksilöiden välillä eivät selity vain elämänkokemuksilla. Suomalaisen unitutkijan vetämä kansainvälinen geenitutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa, että painajaisilla on myös biologinen perusta.
Painajaisiin vaikuttaa tutkimuksen mukaan samoja geenejä kuin moniin mielenterveysongelmiin ja unen piirteisiin, kuten unettomuuteen. Löydöt ovat ensimmäisiä todisteita siitä, että yksilöiden geneettiset vaihtelut eli geenivariantit ovat yhteydessä painajaisten näkemiseen.
Painajaisunien biologista mekanismia on selvittänyt Suomen molekyylilääketieteen instituutissa (FIMM) työskentelevä Hanna Ollila yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Helsingin ja Turun yliopistoista sekä Stanfordin, Harvardin ja Michiganin yliopistoista olevien tutkijakollegoidensa kanssa.
Tutkimuksen mukaan syy-yhteys menee niin päin, että geenimuunnokset altistavat mieliala- ja unihäiriöille, jotka taas lisäävät painajaisten näkemistä.
– Tulostemme mukaan painajaiset eivät sen sijaan aiheuta mielenterveyshäiriöitä ja univaikeuksia.
Tutkimuksessa löydettiin yhteisiä geneettisiä alttiustekijöitä toistuvien painajaisten ja neuroottisten sekä depressiivisten piirteiden välillä. Painajaisilla on yhteistä geeniperustaa myös esimerkiksi väsymyksen, yleisen hyvinvoinnin, mielialanvaihteluiden sekä erilaisten kipujen kanssa.