Twilight-tähti Pattinson tylyttää Hollywood-elokuvia

Robert Pattinson tuli tunnetuksi Twilight-elokuvien teini-idolina, vampyyri Edward Cullenina. Nyt tähti on siirtynyt eteenpäin ja kohti vakavampia rooleja.  

Maps to the Stars, The Rover ja Cosmopolis -elokuvat ovat tuoneet Pattinsonille arvostusta, jota Twilighteistä ei oikein herunut. Pattinson myöntää välittävänsä siitä, mitä kriitikot kirjoittavat. 

– Kaikki lukevat arvosteluja, näyttelijä toteaa. 

– Myös he, jotka väittävät, etteivät lue niitä. 

Uusia Twilightien tyyppisiä Hollywood-jättielokuvia ei Pattinsonilla ole lähiaikoina tiedossa.

– Isojen elokuvien tekeminen on pitkä prosessi. Kuvaukset vievät kuukausia, joten pitää todella olla varma, että haluaa tehdä elokuvan. Useimmissa tarjotuista leffoista ei ole oikein mitään uutta, Pattinson sanoo. 

– Roolihahmot ovat yksioikoisia, eivät kiinnostavia. Etenkin nuorille miehille tarjotaan tylsää kamaa. Aina samaa. Siksi työskentelen nyt pienemmissä tuotannoissa. 

Nykyään Pattinson tarkkailee roolisuorituksiaan

Ensi-iltaan Suomessa ensi viikolla tuleva Maps to the Stars on jo Pattinsonin toinen yhteistyö mestariohjaaja David Cronenbergin kanssa.

Cosmopolisissa hän esitti kylmäkiskoista miljardööriä. Uusi elokuva on ankara Hollywood-satiiri - ja jälleen kuin vastalääkettä teini-idolin maineelle. 

Elokuvassa Pattinson näyttelee limusiinikuskia, joka haluaisi olla näyttelijä. Elokuvan muita tähtiä ovat Julianne Moore, Mia Wasikowska ja John Cusack.

Keskeiset roolihahmot ovat psyykkisesti häiriintyneitä elokuva-alan ihmisiä ja heidän hännystelijöitään. 

– Maps to the Stars esittelee koomisen äärimmäisiä kohtaloita, mutta tarinassa on paljon totta, Pattinson sanoo. 

– Olen nähnyt monien nuorien sekoavan menestyksestä. Todella monien. Heissä herää suosion myötä vihaa ja negatiivista energiaa. 

Pattinsonin autonkuljettaja, joka päätyy seksisuhteeseen supertähden kanssa, on synkän tarinan selväjärkisimpiä hahmoja. Näyttelijä sanoo, ettei häpeile nähdä itseään valkokankaalla perversseissäkään tilanteissa. 

– En katso elokuviani mielelläni enempää kuin kerran, mutta ei se enää hankalaa ole. Nuorempana piinallista oli jo se, että ylipäänsä näin itseni elokuvassa, toisten tarkkailtavana, hän pohtii.

– Nykyään katson jo kuvauksissa valmiita ottoja ja koetan oppia jotain virheistäni. Elokuvaa se vain on.