Tuomas Virkkusen kommentti: Sama vanha Rouva – voittoja kammottavilla esityksillä

_MAINOS

Mestarien liiga suorana C Morella!

C More näyttää suorana lähetyksenä joka ikisen Mestarien liigan, Eurooppa-liigan ja La Ligan ottelun.

C Moren sivulle pääset tästä

Pelkkiä sarjataulukoita tuijottelemalla voisi tehdä Juventuksesta helppoja päätelmiä. Kaikki on hyvin Torinossa; pikkipaikalla Serie A:ssa ja Mestarien liigassa, Juve on varmistanut jatkonsa jo neljän pelatun kierroksen jälkeen. Onneksi maailma ei ole niin mustavalkoinen.

Juventukselta voi ja pitää silti odottaa paljon enemmän. Se painii täysin omassa kastissaan Italiassa (Antonio Conten Inter on hivenen kyennyt kuromaan valtaisaa etumatkaa kiinni) niin seurana kuin joukkueena kentällä. Varsinkaan seurajohtamisen tasoa ei kannata edes muihin kansallisiin kilpailijoihin verrata, niin massiivisen kovaa tekemistä on Andrea Agnellin johtamalta johdolta nähty.

Ottamatta mitään pois kahdeksasta peräkkäisestä scudetosta (Serie A:n mestaruus), jokainen italofutista seurannut tietää, että varsinkin viimeiset pari mestaruutta ovat tulleet Juvelle automaattisesti Serie A:n surkean tason vuoksi, ei niinkään Juven hyvyyden takia. Siksipä tälle kaudelle oli pitkästä aikaa mielenkiintoiset lähtökohdat kauteen, koska Maurizio Sarri on valmentaja, joka ei sovi periaatteessa ollenkaan Juventuksen ideologiaan.

LUE MYÖS: Tässä ovat panokset Mestarien liiga -viikolle: Euroopan jättiläisten kohtaamiset keräävät katseet – hyytävä H-lohko täysin levällään

Miksikö? Siksi, että Juventus kautta historian on tehty voittajista, ei niinkään "kauniin pelin" -ideologiasta. Sarri taas on uransa aikana voittanut tasan yhden palkinnon, mutta tuhansia ja tuhansia sydämiä ympäri maailman kauniilla pelillään.

Tämän vuoksi juventinot ovat odotelleet täysin uutta aikakautta Torinossa. Sellaista, mihin nivoutuisi yhteen Juventukselle niin ominainen voittaminen ja kaunis peli.

Kautta on pelattu nyt noin neljä kuukautta ja voidaan todeta, että vain toinen edellä mainituista asioista on toteutunut.

Voittaminen. Sitä ei tässä maailmassa osaa paremmin mikään muu seura Euroopassa. Esimerkeiksi käyvät vaikka viimeisimmät pelit Mestarien liigasta ja Serie A:sta. Ensin mainitussa Juve oli ajoittain täysin helisemässä Lokomotiv Moskovaa vastaan. Sillä ei tuntunut olevan pelissään mitään ideaa ja kas kas, lisäaikaa kun pelattiin, Douglas Costan ilmiömäinen soolo riitti voittoon ja samalla jatkopaikkaan. Voitto. Kammottavalla esityksellä.

LUE MYÖS: Valioliigan tanskalaistähden kujanjuoksu päättymässä – Jose Mourinholta kylmäävä viesti tähtipelaajansa tulevaisuudesta: "En voi piilotella sitä"

Bergamossa viime viikonloppuna Atalanta teki mitä halusi ensimmäiset 55-60 minuuttia. Paitsi maaleja. Johto-osuman se sai tehtyä, mutta yksi maali oli aika laiha lohtu siihen nähden, että maaliodottama näytti pelin jälkeen lukemaa 2,79.

Juven maaliodottoma pelissä oli 1,21, mutta maaleja se teki kolme ja voitti pelin 3-1. Jälleen voitto, ja jälleen kammottavalla esityksellä.

On penkin päässä siis kuka tahansa, Juventuksen voittamisen kulttuuri heijastuu kaikkiin ja kaikkialle. Fiksuna ihmisenä Sarrin on tosin pakko tiedostaa, että tällä pelillä scudetto voi edelleenkin tulla helposti, mutta Euroopan valloitus jää jälleen tekemättä.

Helmikuun tosipelit kun koittavat, on Juventuksen pelaamisen tasoon pakko tulla kehitystä. Muutoin Istanbuliin, Mestarien liigan loppuotteluun, ei ole mitään asiaa.