Uudet tuulet puhalsivat viime kesänä Torinossa, kun Juventus sai hehkutetun Maurizio Sarrin käskyttäjäkseen. Max Allegrin aikakauden viimeiseksi jäänyt mestaruus tuli hänen aikaansa vertaillen surkeimmalla pelaamisella, mutta Serie A:ssa se riitti. Täksi kaudeksi odotettiin ennen kaikkea pelaamisen tason nousevan. Turhaan, Vanha Rouva on ollut yhtä mitätön ilmestys kuin viime kaudella, kirjoittaa C Moren jalkapalloselostaja Tuomas Virkkunen.
MAINOS
Mestarien liiga suorana C Morella!
C More näyttää suorana lähetyksenä joka ikisen Mestarien liigan, Eurooppa-liigan ja La Ligan ottelun.
Pelkkiä sarjataulukoita tuijottelemalla voisi tehdä Juventuksesta helppoja päätelmiä. Kaikki on hyvin Torinossa; pikkipaikalla Serie A:ssa ja Mestarien liigassa, Juve on varmistanut jatkonsa jo neljän pelatun kierroksen jälkeen. Onneksi maailma ei ole niin mustavalkoinen.
Juventukselta voi ja pitää silti odottaa paljon enemmän. Se painii täysin omassa kastissaan Italiassa (Antonio Conten Inter on hivenen kyennyt kuromaan valtaisaa etumatkaa kiinni) niin seurana kuin joukkueena kentällä. Varsinkaan seurajohtamisen tasoa ei kannata edes muihin kansallisiin kilpailijoihin verrata, niin massiivisen kovaa tekemistä on Andrea Agnellin johtamalta johdolta nähty.
Ottamatta mitään pois kahdeksasta peräkkäisestä scudetosta (Serie A:n mestaruus), jokainen italofutista seurannut tietää, että varsinkin viimeiset pari mestaruutta ovat tulleet Juvelle automaattisesti Serie A:n surkean tason vuoksi, ei niinkään Juven hyvyyden takia. Siksipä tälle kaudelle oli pitkästä aikaa mielenkiintoiset lähtökohdat kauteen, koska on valmentaja, joka ei sovi periaatteessa ollenkaan Juventuksen ideologiaan.