Töölön sairaalan Mannerheim-salin aarteet olivat matkalla tunkiolle – henkilökunta pelasti tuholta

Marsalkka Mannerheimin avulla vuonna 1932 Helsinkiin perustettu Suomen Punaisen Ristin sairaala oli siihen aikaan maailman modernein.

Myöhemmin Töölön sairaalaksi muutetun rakennuksen kulttuuriperintö olisi tuhoutunut kun rakennus myytiin aiemmin tänä vuonna, ellei historiasta välittävä henkilökunta olisi pelastanut sitä.

Lue lisää: Jatkosodan unohdetut apusisaret: Tämä on heidän tarinansa

Historiaa huokuva Mannerheim-sali

Sairaalan tornissa asuvien hoitajien taukohuone, Mannerheim-sali, oli täynnä aarteita. Nyt ne ovat siirretty uusiin tiloihin Meilahteen.

HUS:in lääkintäpäällikkö, ylilääkäri Eero Hirvensalo on ollut aktiivisesti mukana sairaalan historiallisen kulttuuriperinnön säilyttämisessä.

– Kun Töölön sairaala muutti Siltasairaalaan tammikuun lopussa, sairaalaan oli jäämässä paljon arvokasta irtaimistoa. Se haluttiin säästää, ja erityisesti haluttiin säästää hyvin oleellinen osa eli Mannerheim-sali. 

– Samoin haluttiin säilyttää muuta arvokasta huonekalumateriaalia, jota ei voida sijoittaa uuteen sairaalaan, Hirvensalo sanoo.

Tuolit joutumassa tunkiolle

Mannerheim-salin 1930-luvulta peräisin olevat tuolit pelastuivat hilkulla myös vajaat 20 vuotta sitten. 

Plastiikkakirurgian klinikan sihteeri Jaana Jäppinen huomasi Töölön sairaalan pihalla, että tuolit oli viety ulos sään armoille. Henkilökunta pelasti tuolit ja ne entisöitiin.

Sairaalan museotoimikunnan mukaan tapaus osoittaa, että historiasta kiinnostuneet sairaalan työntekijät ovat kaikkina aikoina yrittäneet säilyttää yhteistä kulttuuriperintöä.

– Kaikki nämä huonekalut, joita on myös kunnostettu vuosien aikana aika merkittävästi, ovat hyvässä kunnossa vielä, ja alkuperäiset 30-luvun alusta, Hirvensalo sanoo.

Lue myös: Kommentti: Perittyjen sotakirjeiden apusisaren kokemus pysähdytti

– Täällä on hieno Muranon kattokruunu, ja hieno triptyykki. Niiden arvo on varmasti muutakin kuin kulttuurihistoriallinen.

Mannerheim itse lahjoitti irtaimistoa saliin, ja tietävästi myös vaikutti sisustukseen.

– Emme tarkemmin tiedä hänen rooliaan, mutta flyygeli joka täällä on, on vanha Steinway, ja se on todennäköisesti hänen luovuttamansa sairaalalle, Hirvensalo sanoo.

Ajat ja hoidot muuttuneet

Sairaala oli aikanaan joidenkin sairaanhoitajien koti.

– Sairaalassa oli todellakin asuntola sairaanhoitajille, Hirvensalo sanoo.

– He asuivat käytännössä sairaalassa. Poistuessaan he laittoivat merkinnän tauluun, ovatko poissa vai paikalla, jotta heitä saatiin hälytettyä töihin helposti, jos näin tarvittiin.

Potilaan kokemus oli myös hyvin erilainen kuin nykyään. Hoitoajat olivat pitkiä, potilaat olivat keskimäärin kolme viikkoa sairaalassa.

Heidän keski-ikänsä oli nykyaikaan verrattuna huomattavan nuori, noin 25-30 vuotta.

– Potilaat olivat siellä paljon kuntoutuksessa. Vammoja ja sairauksia hoidettiin erilaisin röntgenhoidoin, antamalla sähköhoitoja ja näistä sovellettuja hoitomuotoja, Hirvensalo sanoo.

Leikkaukset harvinaisia

Lääkärin työssä tärkeää oli käsin tehtävä työ.

– Hyvin paljon murtumia hoidettiin poliklinisesti, potilaat eivät tulleet sairaalaan ollenkaan. Mutta ne, jotka tulivat, olivat siellä pitkään, koska valtaosa hoidettiin ensimmäisinä vuosikymmeninä ilman leikkausta. 

– Se koski lonkkamurtumia, reisimurtumia, nilkkamurtumia, jotka nykyään aina leikataan. Mutta vuonna 1934 leikattiin yksi ainoa lonkkamurtuma, kaikki muut hoidettiin konservatiivisesti, Hirvensalo sanoo.

– Samoin reisimurtumat hoidettiin useiden viikkojen vetohoidoilla. 

Aarteiden tulevaisuus

Mannerheim-salin irtaimisto on nyt HUS:in museotoimikunnan ansiosta uudessa Arvo-salissa. Sitä tullaan tulevaisuudessa käyttämään juhlaviin tilaisuuksiin, ja museotoimikunta auttaa myös vaalimaan muiden sairaaloiden perintöä.

Hirvensalo sanoo, että toimikunta on tärkeä HUS:in tyyppisessä isossa sairaalakompleksissa.

– Täällä on paljon asioita, jotka saattavat hävitä, joiden arvoa ei ymmärretä. Tämä toimikunta pitää huolen siitä, että nämä tärkeät asiat huomioidaan ja ne tarvittaessa otetaan säilytykseen. 

– Ja toivotaan sellaista aikaa, että ne saisivat oikein kunnon museollisen arvon.

Lue lisäksi: Lottana 17-vuotiaana toimineella Kaija Uuksulaisella, 96, koskettavat terveiset nuoremmille: "Mulla on semmonen värssy"