Lobotomiakokeilujen ja Prinsessa-elokuvan näyttämö, Kellokosken psykiatrinen sairaala suljetaan

Tuusulan alueelle päätös on iso menetys, sillä Kellokosken sairaalan lopettamisen myötä paikkakunnalta katoaa noin 400 työpaikkaa.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri perusteli ratkaisua mm. avohoidon lisääntymisellä ja säästöillä. Toisaalta ratkaisua pidetään myös potilaiden edun mukaisena.

– Valtaosa potilaista tulee tällä hetkellä pääkaupunkiseudulta ja tavoitteena on hoitaa potilaita lähempänä heidän kotiaan, heidän omaisiaan. Tässä mielessä tämä on myös potilaslähtöinen ratkaisu, kuvailee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtaja Ari Lindén.

– Isoja muutoksia potilaiden hoidon näkökulmasta ei tule. On joitakin potilasryhmiä, kuten oikeuspsykiatriset potilaat, joiden pitkäaikainen hoito vaatii erityisjärjestelyjä, ja niihin täytyy sitten varautua, kertoo ylilääkäri Risto Vataja.

HUS aikookin vielä selvittää oikeuspsykiatristen potilaiden hoidon säilyttämistä Kellokoskella.

Lobotomiakokeilut synkkä vaihe

Kellokosken sairaala avattiin vuonna 1915. Pitkään paikalla oli synkkä maine, potilaat kulkivat ryysyissä ja mielisairaalaan joutuminen oli käytännössä elinkautistuomio - sairaalasta ei juuri päässyt enää takaisin yhteiskuntaan.

Oman surullisen vaiheensa sairaalan historiaan luovat lobotomiakokeilut. Nykymaailmassa tästä historiasta ei olla ylpeitä.

– Me oltiin vahvasti siinä mukana silloin, kun tämä hoito Suomeen tuotiin. Tietenkään silloin ei vielä niitä haittoja ymmärretty. Heti kun ymmärrettiin, hoidosta luovuttiin, ylilääkäri Risto Vataja kertoo.

Kellokoskella oli enimmillään 60- ja 70-luvulla sairaalapaikkoja noin 640. Paikkaan avattiin myös sairaalamuseo vuonna 1973.

Prinsessa-elokuvan näyttämö

Kellokosken mielisairaala tuli suurelle yleisölle tutuksi tositarinaan perustuvan Prinsessa-elokuvan myötä kaksi vuotta sitten. Arto Halosen ohjaama elokuva kertoo 30-luvulla Kellokoskelle joutuneesta Anna Lappalaisesta. Kellokosken prinsessaksi kutsuttu Lappalainen väitti olevansa Englannin prinsessa Anna, joka oli päätynyt aarnikotkan kuljettamana Suomeen. Hän koki Kellokosken sairaalan päärakennuksen olevan kuningassukunsa kesähuvila.

Sairaudestaan huolimatta Anna Lappalainen muistetaan taiteellisena ja elämänmyönteisenä persoonana, joka toi iloa läheistensä elämään.

Lopulta sairaalan henkilökuntakin taipui kutsumaan häntä prinsessaksi tultuaan siihen tulokseen, että kaikkien elämä on onnellisempaa jos potilaan harhaan lähdetään mukaan. Tähän asti tällaista suhtautumistapaa mielisairauteen pidettiin täysin mahdottomana. 

Anna Lappalainen eli 91-vuotiaaksi. Kaksi viimeistä vuottaan hän eli Nikkilän mielisairaalassa. Helsingin kaupunki maksoi hänen hoitonsa ja päätti siirrosta Kellokoskelta Nikkilään. Prinsessa itse suhtautui muuttoonsa arvokkaasti.

– Olen ollut täällä kesäpalatsissa nyt niin kauan, että on korkea aika nähdä myös talvipalatsi, prinsessan kerrotaan sanoneen.