Edesmennyt isoäitini toivoi yli kymmenen vuotta sitten, että kirjoittaisin hänen ja isoisäni talvi- ja jatkosodan ajalta säilyneisiin kirjeisiin perustuvan kirjan sen jälkeen, kun heistä kumpikaan ei olisi enää keskuudessamme, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Heli Sivunen.
Valtava projekti
Kirjeitä on yli 2 500, ja projekti on niin suuri, että sen aloittaminenkin tuntui aluksi ylitsepääsemättömältä. Minulla oli isoäitini kuoleman aikaan pieni lapsi, olin vaativassa työssä uutispäällikkönä ja pystyin miettimään kirjeitä vain katkonaisesti.
Päätin lopulta vuosi sitten muuttaa elämäni täysin saadakseni tämän tärkeän työn kunnolla käyntiin ja antaakseni sille sen ansaitseman huomion. Olin asunut koko aikuiselämäni Lontoossa ja muutin sieltä takaisin Helsinkiin. Paikkaan, jossa kirjeiden kirjoittajat asuivat, ja josta he rintamalla haaveilivat.
Huolellista työtä
Kirjeet oli säilytetty alkuperäisessä muodossaan rintamamiestalon vintillä, parissa pahvilaatikossa, erilaisilla naruilla tiukoiksi nipuiksi sidottuina. Ne olivat hämmästyttävän hyvässä kunnossa, ja vain muutamassa kirjeessä oli jälkiä kosteudesta tai repeytyneitä sivuja.
Isäni kuoli todella pian muuttoni jälkeen, enkä tämän vuoksi pystynyt projektin alussa mihinkään luovaan työhön.
Onneksi kirjeiden käsittely vaati myös ”mekaanista” työtä, johon kykenin: järjestin täysin sekalaisesti säilytetyt kirjeet aikajärjestykseen ja skannasin ne digitaaliseen muotoon, mikä oli liukuhihnahommaa – tajusin, että muutaman kuukauden aikana toistin fyysisen skannausliikkeen parikymmentätuhatta kertaa.