Toimittaja soluttautui Kolumbian huumemaailmaan 15 vuodeksi – näki kartellien salaisuudet ja shokeeraavaa väkivaltaa: "Aivan liian moni kuolee turhaan"

3:15
Video: Toimittaja soluttautui Kolumbian huumemaailmaan vuosiksi – väkivallan määrä yllätti.

Brittiläisamerikkalainen toimittaja ja kirjailija Toby Muse asui 15 vuotta Kolumbiassa ja perehtyi maan kokaiiniteollisuuteen. Huipputoimittaja pääsi sisälle sissien viidakkoleireille, kokapensaiden viljelijöiden maille ja pahamaineisiin huumekartelleihin.

Työ oli vaaroja täynnä, mutta Muse halusi tietää, miten suuri valta kokaiinilla on Kolumbiassa.

– Kokaiini korruptoi kokonaisia maita, vääristää talouksia, työllistää satoja tai tuhansia ja tekee hirviöistä monimiljardöörejä. Olin voinut nähdä, millaisia houkutuksia kokaiinielämä tarjosi: jännittäviä, seksikkäitä, kiihottavia, ja loppumattomia rikkauksia. Ja osa diiliä oli, että tällainen elämä jää lyhyeksi. Kaikki kokaiinin parissa toimivat hyväksyivät sen, Muse kirjoittaa.

Hänen kirjansa Kilo: Kokaiinin tappava tie Kolumbian viidakosta maailmalle (Atena Kustannus) julkaistaan tänään suomeksi.

Halusi näyttää todellisen kuvan

Muse kirjoittaa, että kokaiinia tuotetaan Kolumbiassa yli miljoona kiloa ja joka ikinen kilo kulkee pelloilta kaupunkeihin, joissa rehottaa oma kokaiinimaailmansa.

Kaupungeista huumeet jatkavat kulkuaan maailman merille kohti käyttäjiä ulkomailla.

Muse halusi kirjoittaa kirjan, jossa hän näyttää lukijalle todellisen kokaiinin kyllästämän maailman.

– Halusin, että lukija saa tietää, miltä tuntuu olla keskellä huumesotaa. Miltä tuntuu olla keskellä huumebileitä, jotka jatkuvat kolme päivää ja jossa kaikki ovat huumeista sekaisin ja aseet näkyvät. Miltä tuntuu istua kartellinjohtajan kanssa, joka kertoo sinulle, miten hän aikoo kuljettaa kokaiinin rajojen yli, Muse kertoo MTV Uutisille.

Musertavan köyhät viljelijät

Muse muutti Kolumbiaan 2000-luvun alussa. Tuore kirja on 15 vuoden työn ja tutkimuksen tulos.

Ulkomaalainen toimittaja-kirjailija pääsi syvälle Kolumbian maaseudulle, missä ihmiset elävät musertavassa köyhyydessä ja kasvattavat kokapensaita elääkseen.

Kokaiinin viljelyyn keskittyvät maaseutualueet ovat raskaasti aseistautuneiden narcomilitioiden hallinnassa. He myös pitävät huolen siitä, että sivulliset eivät eksy tai pääse viljelyksille.

– Valtaosassa Kolumbiaa kokapensasta ei kasvateta. Muu Kolumbia on kahviviljelmien, hiilikaivosten, öljykenttien ja eurooppalaisturistien kansoittamien rantojen maata. Täällä ollaan toisenlaisessa Kolumbiassa, unohdetussa Kolumbiassa. Täällä koka on elämäntapa, Muse kirjoittaa kuvaillessaan viljelijöiden elämää keskellä viidakoita.

Vaikea tie viljelmille

Kolumbian syrjäseuduilla kokapensas on ainoa viljelyskasvi.

– Nämä pellot ovat laittomia, mutta kukaan ei puutu asiaan. Täällä ollaan lain ulottumattomissa, hän kirjoittaa.

Kolumbialaiset eivät itse pidä kokan viljelijöitä ja poimijoita rikollisina. Kaikki ymmärtävät, että elämä maaseudulla on vaikeaa.

Rikkaat omistavat maat ja viljelijät tekevät kaikkensa selvitäkseen omilla maatilkuillaan. Kokaa tuotetaan luonnontilaisilla alueilla, jotka ovat jääneet oman onnensa nojaan aikoja sitten.

Musen mukaan tavallinen turisti ei koskaan eksy kokaviljelmille, sillä ne sijaitsevat syrjässä ja syvällä viidakoissa.

– Sinne päästäkseen on seikkailtava lähimmästä kaupungista kuusi tuntia. Kolme tuntia rähjäistä valtatietä sissien pommeja ja tarkastuspisteitä vältellen, sitten kaksi tuntia päällystämätöntä tietä, jota pääsee vain moottoripyörillä; joen yli on tarjolla vain lauttayhteys. Lautta on tosin paljon sanottu lankuista, jotka on sidottu kuuteen ison tynnyriin, jotta koko laitos kelluu, Muse kuvailee.

Ainoa tapa tulla toimeen

Musen mukaan kokaiinin viljelijät ovat köyhistä oloista ja heidän ainoa vaihtoehtonsa on kasvattaa kokaiinipensaita.

– Heillä ei ole koulutusta eikä terveydenhuoltoa. Ihmiset ovat itse keränneet rahaa siihen, että he ovat saaneet rakennettua edes vaatimattoman koulun lapsilleen maaseudulle. He ovat täysin yhteiskunnan avun ulottumattomissa, oman onnensa nojassa.

Viljelijät myyvät kokapensaiden lehdet eteenpäin. Lehdistä tehdään laboratorioissa kokatahnaa, kuivatusta jauheesta puristettuja paketteja, joista on enää yksi pieni askel puhtaaseen kokaiiniin.

Musen mukaan viljelijöille maksetaan 400 dollaria kilolta kokaiinitahnaa, mutta se ei ole vielä puhdasta ja valmista kokaiinia. Jokainen viljelijä tuottaa noin 4 kiloa kokatahnaa vuodessa. Summa kuulostaa pieneltä, mutta heille se on paljon rahaa.

– Jos maan hallinto tarjoaisi näille ihmisille jonkun toisen tavan tulla toimeen, he lopettaisivat välittömästi kokaiinin tuotannon. Kokapensaiden kasvatus ei tee heistä rikkaita, mutta se tarjoaa heille mahdollisuuden tulla edes jotenkin toimeen.

– Viljelijöille on juhlapäivä, kun he saavat markkinapäivänä rahansa.

Muse näki itse, miten markkinapäivinä pienet Kolumbian kaupungit muuttuvat villeiksi juhlapaikoiksi, kun viljelijät juhlivat ja prostituoidut saapuvat kaupunkiin.

Pitkä tie rakentaa luottamus

Pitkän tutkimustyönsä aikana Muse tutustui ihmisiin huumepiireissä. Kesti vuosia, ennen kuin ihmiset pystyivät luottamaan siihen, että Muse ei ole peitepoliisi eikä hän ole käräyttämässä heitä tai yrittämässä saada heitä vankilaan.

Toimittaja pääsi myös sisään pahamaineisiin huumekartelleihin, mikä on erityisen vaikeaa.

– Minulta se onnistui, koska ystävystyin henkilön kanssa, joka toimii lähellä kartelleja. Hänen kauttaan aloin tavata muita ihmisiä. Luottamuksen rakentaminen vei minulta 5-7 vuotta aikaa.

Kolumbian kartelleissa, narcomilitioissa ja huumejengeissä on Musen mukaan maksimissaan 200 000 ihmistä mukana. 50 miljoonan asukkaan maassa se ei ole kovin paljon.

– Prosentuaalisesti se on hyvin vähän ihmisiä, mutta silti kokaiini on todella iso juttu Kolumbiassa.

Ei näy turisteille

Kolumbia on maailmalla tunnettu kokaiinin tuottaja, mutta Musen mukaan maa on paljon muutakin. Kokaiini ei ole lähellekään suurin vientituote. Maasta viedään kahvia, kultaa ja öljyä.

Kokaiini näkyy eri puolilla maata muun muassa korruptiona poliitikkojen ja poliisien keskuudessa. Silti tavallinen turisti ei näe tai ymmärrä Kolumbian kokaiiniteollisuutta. Se on piilossa eikä näy ulospäin.

Suurin osa kokaiinista viedään Kolumbiasta meren kautta ensin Väli-Amerikkaan ja sieltä Meksikon kautta Yhdysvaltoihin. Eurooppaan huumeet kulkevat yleensä Venezuelan tai Brasilian kautta ensin Rotterdamiin, josta se levitetään ympäri Eurooppaa.

Kartellit myyvät aineen mafioille eri maihin, joista huumeet lähtevät levitykseen.

Valtaosa kokaiinista salakuljetetaan laivoissa. Osa lennätetään ja osa kulkee sukellusveneissä.

Pieniä määriä huumeita kulkee myös muulien eli salakuljettajien mukana. Yleensä nämä ihmiset kuljettavat aineet kehonsa sisällä. Raha houkuttaa ja siksi he ovat valmiita ottamaan riskin.

– Heille maksetaan noin 5000 euroa, jos he kuljettavat kilon kokaiinia sisällään, Muse sanoo.

Surulliset kohtalot

Muse tutustui kirjaprojektinsa aikana Kolumbiassa myös huumeiden salakuljettajiin. Yksi heistä oli Alex, joka haaveili luksuselämästä, kauniiden naisten seurasta ja hienolla autolla ajamisesta. Nuorella miehellä oli romantisoitu kuva siitä, mitä hän teki.

– Nämä miehet tekevät rikoksia, mutta he valehtelevat myös itselleen. He luovat ympärilleen illuusion, joka ei ole totta.

Vielä parikymmentä vuotta sitten salakuljettajat tunnisti kaukaa. Heillä oli kultaa yllään ja käytös kuin kuninkaallisilla. Nykyään on toisin.

Musen mukaan salakuljettajat haluavat nyt pitää matalaa profiilia eivätkä he halua erottautua. Heidän ajatuksensa on tehdä aikansa huumebisnestä ja jäädä eläkkeelle.

– Tosiasiassa hyvin harva pääsee eläkkeelle. Heidän ei anneta mennä, koska he tietävät liikaa, Muse sanoo.

Myös Alexille kävi huonosti ja hänet murhattiin.

Alex oli sanonut jo aiemmin tyttöystävälleen, että hänen täytyy säästää rahaa, koska hän ei tule elämään 50-vuotiaaksi.

Muse ei tiedä tarkasti, miten Alex tapettiin tai tutkiko poliisi edes henkirikosta. Hän yritti ensiksi selvittää huumepiireistä asiaa, mutta ymmärsi hyvin nopeasti, että siitä ei parane puhua.

Turhia kuolemia valtava määrä

Huumesota tappaa ihmisiä joka vuosi valtavia määriä ympäri maailmaa. Se oli yksi syy, miksi Muse halusi kirjoittaa kirjan.

– Aivan liian moni ihminen kuolee, ja se on niin turhaa. On todella surullista, että ihmishenki ei merkitse tietyillä alueilla Kolumbiassa yhtään mitään ja voit menettää henkesi todella mitättömästä syystä.

– Kukaan ei edes tiedä näiden ihmisten kuolemista, koska ruumiit haudataan hiljaisesti ja asiasta vaietaan. Kaikista eniten minua shokeerasi väkivallan taso Kolumbiassa.

Paha tunne sisällä

Latinalainen Amerikka voi olla hyvin vaarallinen toimittajille. Erityisen vaarallinen Kolumbia on paikallisille toimittajille, jotka alkavat kaivella ja tehdä juttuja maan korruptiosta.

Projektinsa aikana brittiläisamerikkalainen Muse joutui itsekin useita kertoja vaaraan.

Kirjaprosessinsa loppuvaiheessa toimittaja tunsi sisimmissään, että hänen on lähdettävä maasta, ennen kuin mitään pahaa tapahtuu.

– Loppuaikoina koin vahvasti, että minun on lähdettävä Kolumbiasta oman turvallisuuteni takia. Olin ollut siellä jo vuosia ja keskittynyt todella intensiivisesti viimeiset kuukaudet huumeprojekteihin.

– Ihmiset Kolumbiassa olivat ystävällisiä, mutta aistin, että jotain pahaa tapahtuu, jos jään. Väkivalta on aina läsnä alamaailmassa, hän kertoo MTV Uutisille.

Lopulta Muse palasi Yhdysvaltoihin Washingtoniin viimeistelemään kirjansa.

0:30
Katso myös: Viroon matkalla ollut 1300 kilon kokaiinilasti takavarikoitiin Ecuadorissa.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja