Kun Anna Baijars lopetti työt WSOY:llä, hän jäi yli vuodeksi kotiin. Puhelimen pirinän sijaan päivät täyttyivät italian kaksoiskonsonanteista ja pianon soitosta – tai vain valahtivat jonnekin. Baijars alkoi ymmärtää ja ihailla eläkeläisiä sekä taiteilijoita. Ennen työnhakijoita haastatellut rekrytoija lähetti vuorostaan omia CV:itä muille vain kuullakseen, että oli liian hyvä. Gummerukselta hän löysi jälleen oman paikkansa.
Anna Baijars palasi töihin Gummerukselle viime tammikuussa. Se oli yllätys hänelle itselleenkin.
– Kun lähdin WSOY:ltä, ajattelin aidosti, että kustannusala on nyt nähty ja tullut aika kokeilla jotain uutta, Baijars sanoo.
Nyt hän on tilanteeseen hyvin tyytyväinen.
– Monet ovat kysyneet, miksi haluan olla alalla, jolla on tällä hetkellä niin kamalan vaikeaa. Mutta milläpä alalla ei tapahtuisi isoja mullistuksia ja pitäisi keksiä uusia tekemisen tapoja?
– Sitä paitsi, ei kai kukaan varsinaisesti helppoutta etsi, kun hakee töitä.
Aika johdossa myrskyisää
Baijars siirtyi Gummerukselta WSOY:n kustannusjohtajaksi vuonna 2008. Jo puolen vuoden päästä hänet ylennettiin toimitusjohtajaksi. Tavoitteena oli koko kustantamon toiminnan modernisoiminen sekä talouden tervehdyttäminen.
– Aika, jolloin olin yrityksen johdossa, oli varsin myrskyisää. Kustannusalaa haastoivat ja haastavat edelleen kaikkia medioita koskeva sähköinen murros sekä kysymys siitä, kuinka paljon ihmiset arvostavat lukemista ja haluavat käyttää aikaa sen parissa.
Baijarsin viimeiseksi toimeksiannoksi WSOY:llä jäi lopulta yrityksen myynti ja sen onnistunut loppuunsaattaminen.
– Kun kauppoja hiottiin, kävi hyvin selväksi, että johdon vaihtuminen oli viisasta sekä minun että uuden omistajan kannalta. Bonnierilla oli johtajat valmiina omasta takaa ja edessä kahden kustantamon toimintojen yhdistäminen sekä iso muutosruljanssi. Minun olisi kaiken tekemäni jälkeen ollut vaikea motivoitua viemään kustantamoa taas aivan eri suuntaan, Baijars sanoo.
