Tietokirjailija kannustaa suomalaisia tiedostamaan juomatapansa ja alkoholiin liittyvät viestit, vaikkei kokisi alkoholinkäytön olevan ongelma.
Enemmistöllä suomalaisista ei ole alkoholiongelmaa, mutta se ei tarkoita, etteikö omaa alkoholinkäyttöä voisi tutkia. Tiedostavan siemailun taito -tietokirjan kirjoittanut Ani Kellomäki kiinnitti itse viime vuonna erityistä huomiota siihen, millä tavalla Suomessa puhutaan alkoholista. Aiheesta keskusteltiin Huomenta Suomen aamussa.
Keskustelu keskittyy ääripäihin
Kellomäen mukaan Suomessa käytävä keskustelu alkoholista on melko kärjistynyttä.
– Meillä on sellaiset poterot, joista helposti huudellaan, ainakin somessa. Meillä on se ääripää, jolla on mennyt todella huonosti tai sitten puhumme niistä, jotka eivät juo ollenkaan. Silloin usein hukkuu se iso enemmistö, jossa valtaosa suomalaisista alkoholinkäyttäjistä on, Kellomäki toteaa.
Lue myös: Etkö usko tipattomaan? Tutkimukset lyövät ällikällä: Uskomattomia vaikutuksia
Enemmistöllä Kellomäki viittaa niihin, jotka käyttävät jonkin verran alkoholia, mutta joille se ei vielä ole tai ei välttämättä ikinä tulekaan olemaan ongelma.
Viime vuoden Kellomäki kiinnitti tietoisesti huomiota siihen, millä tavalla Suomessa puhutaan alkoholista, missä se näkyy, minkälaisissa tilaisuuksissa sitä on, miten alkoholista puhutaan lehdistössä tai perheiden kesken, miten se esitetään populäärikulttuurissa, millaisia kaskuja alkoholista on tai mitä jaamme sosiaalisessa mediassa.
Miten ihmisen tulisi tarkkailla omaa alkoholinkulutustaan?
– Ei kannata odottaa, että ongelmia alkaa tulemaan tai että joku huomauttaa juomisesta. Ei tarvitse odottaa, että silmämunat alkavat kellertää, ennen kuin voi reagoida, Kellomäki sanoo.
Kellomäki yrittää kirjallaan havahduttaa ihmisiä siihen, että vaikka ei tekisikään mitään muutoksia juomatapoihinsa, voi tulla tietoiseksi niistä viesteistä, joita ympärillämme jatkuvasti liikkuu. Voi pohtia esimerkiksi sitä, minkälaisia asenteita tulemme välittäneeksi vahingossakin, mitä kuvia jaamme sosiaalisessa mediassa tai mille meemeille naureskelemme.
– Se on jo yksi hyvä askel, vaikkei haluaisikaan muuttaa mitään juomatavoissaan – tulla tietoiseksi siitä, millainen rooli alkoholilla on, Kellomäki toteaa.
Kellomäen tarkoitus ei ole saarnata kenellekään alkoholinkäytöstä, mutta hän haluaa painottaa sitä, että alkoholihetki voisi olla nimenomaan erityinen juhlahetki ja kun alkoholia sitten nauttii, ei siitä tarvitsisi tuntea kamalia omantunnontuskia.
– Juhla ei voi kuitenkaan olla ihan joka päivä. Keskiviikko ei vielä välttämättä riitä skumpan arvoiseksi erityistilanteeksi – ainakaan joka viikko, Kellomäki linjaa.
Kellomäki toivoo myös, että kun ihmiset jakavat sosiaaliseen mediaan kuvia alkoholista, he miettisivät, minkälaista viestiä he sillä välittävät.