Tieteen leikkaukset voivat ajaa pois tutkimustyön parista – tutkimuksen edistämisen sijaan aikaa menee rahoituksen hakemiseen

Tutkimuksessa on haluttu selvittää nuorempien tutkijoiden työskentelyolosuhteita, uranäkymiä sekä sitä kautta tieteen tekemisen tulevaisuutta. Tutkimuksen on toteuttanut tieteen, tutkimuksen ja korkeakouluopetuksen parissa työskentelevien ammattiliitto Tieteentekijät.

Kyselyraportissa kävi ilmi useita haasteita nuorempien tutkijoiden työtilanteessa, kertoo tutkimuksesta vastaava Tieteentekijöiden erityisasiantuntija Miia Ijäs-Idrobo.

Suurimmaksi ongelmaksi työelämän haasteiden kannalta muodostuu tieteen ja tutkimuksen rahoitus. Ijäs-Idrobon mukaan nuorempien tutkijoiden usein lyhytkestoinen tutkimusrahoitus tekee tutkimustyöstä ja tutkijan urasta lyhytjänteistä, vaikka tutkimuksen tekeminen vaatisi pitkäjänteistä keskittymistä vaativaan asiantuntijatyöhön.

Rahoituksen katkonaisuuden takia tutkijan työaikaa menee rahoituksen hakemiseen sen sijaan, että sitä käytettäisiin tutkimuksen edistämiseen.

– Vaikutus on suora siihen, millaisiin tutkimushankkeisiin ja aiheisiin on resursseja ryhtyä, miten tutkimuksia suunnitellaan ja miten hankkeita johdetaan, Ijäs-Idrobo sanoo.

Lue myös: Hallituspuolueet nokkivat toisiaan tiederahoituksen leikkauksista – "Pinna rupeaa olemaan tiukalla"

Kilpailu rahoituksesta on kovaa

Kilpailu rahoituksesta on kovaa riippumatta siitä, missä vaiheessa tutkijan uraa on, kertoo Helsingin yliopistossa väitöskirjaa tekevä Laura Kortesoja. Kortesoja tutkii nuorten unen, oppimisen ja digitaalisen median käytön yhteyttä. Väitöskirja on loppusuoralla, ja nelivuotinen tiedekuntarahoitus päättyy vuodenvaihteessa.

– Toivo rahoituksen saamiseen on, vaikka ei tiedä, onko sitä tulossa. Veri kuitenkin vetää tutkimukseen, joten usko on, että rahoituksen jostain saa, Kortesoja sanoo.

Rahoituksen saaminen mahdollistaisi Kortesojan näkökulmasta sen, että nuoret tutkijat jäisivät yliopistolle. Hänen mukaansa moni joutuu rahoituksen loppuessa miettimään, olisiko joku toinen vaihtoehto varmempi tai stressittömämpi.

– Jos joustavampaa rahoitusta olisi tutkijan uran alusta asti, työelämä olisi parempaa ja tutkimuksen laatu säilyisi, Kortesoja sanoo.

Lue myös: Saarikko: Ministeriöissä etsitään keinoa, jotta uuden tutkimuksen rahoitus ei vähenisikään ensi vuonna

Työuran epävarmuus vaikuttaa tulevaisuudensuunnitelmiin

Mahdolliset Suomen Akatemiaan kohdistuvat leikkaukset tarkoittaisivat erityisasiantuntija Ijäs-Idrobon mukaan useiden tutkijan tehtävien menettämistä. Erityisesti leikkaukset olisivat paha takaisku vastikään väitelleiden tutkijoiden kannalta, jotka ovat uransa kannalta tärkeässä katkosvaiheessa, jossa pohditaan, jatkuuko tulevaisuus tutkijan tehtävissä.

Uranäkymien epävarmuus voi Ijäs-Idrobon mukaan ajaa tulevaisuuden tutkijoita pois alalta, kun he tiedostavat, että työmahdollisuuksia on muuallakin.

– Rahoituksen vähäisyys ja tutkimustyön epävarmuus voi saada meidät menettämään tulevaisuuden kannalta merkittävän joukon tutkimuksen osaajia, Ijäs-Idrobo sanoo.

Ijäs-Idrobo kertoo, että naisten osuus yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilöstössä vähenee, mitä korkeammalle portaalle tutkijanuralla edetään. Kyselytutkimuksen avoimista vastauksista kävi ilmi, että tutkijan uran epävarmuudet voivat vaikuttaa muun muassa elämän suunnitteluun. Naiset sanoivat miehiä useammin, että epävarmuus vaikuttaa muun muassa perheenperustamisen suunnitelmiin.

– Huolissaan ollaan siitä, voiko tutkija perustaa perheen ja samalla edetä urallaan. Tämä on yhteiskunnan kannalta ongelmallista, sillä kaipaamme niin osaajia kuin väestön kasvuakin, Ijäs-Idrobo sanoo.

Lisäksi hän kertoo, että samalla kun suomalaiset miettivät, onko tutkijan ura hyvä vaihtoehto, pohtivat ulkomaalaiset vastaajat, voiko tutkijan uraa ja omaa elämää rakentaa Suomessa. Tutkimustyön epävarmuus voi ajaa kaivattua ulkomaalaista työvoimaa pois Suomesta. Ijäs-Idrobon mukaan vain vajaa puolet tohtoriksi väitelleistä ulkomaisista nuoremmista tutkijoista on työllistynyt Suomessa vuosi valmistumisensa jälkeen.

Myös Kortesojan mukaan pätkittäinen työ luo epätasa-arvoa. Hänen mukaansa naiset joutuvat enemmän miettimään perheenperustamiseen liittyviä kysymyksiä. Hän tunnistaa myös ulkomaalaisten tutkijoiden epätasa-arvon.

– Isoin ongelma on kielimuuri ja se, että nuorempia tutkijoita ei integroida tarpeeksi vahvasti työyhteisöön, Kortesoja sanoo.

Nuorilla tutkijoilla on haasteita sitoutua työyhteisöön

Rahoituskysymykset vaikuttavat myös siihen, miten nuoremmat tutkijat pääsevät osaksi työyhteisöä. Ijäs-Idrobon mukaan päätoimista tutkimusta rahoitetaan usein työsuhteilla tai apurahoin. Etenkin nuoremmat tutkijat työskentelevät usein apurahan turvin. Tällöin yliopistoon ei muodostu työsuhdetta, vaikka tutkimustyötä tehtäisiin yliopiston piirissä. Tutkimusrahoituksen katkonaisuus tekee nuoremman tutkijan tilanteesta hankalan, kun hän on välillä sisällä ja välillä ulkona tutkimustyöstä.

– Nuoremman tutkijan voi olla vaikeaa vakiinnuttaa asemaansa osana akateemista työyhteisöä, Ijäs-Idrobo sanoo.

Kortesoja kertoo, että työyhteisössä täytyy usein löytää itse oikeat ihmiset ympärille, mikä vaatii rohkeutta ja sinnikkyyttä.

– Itselläni on käynyt hyvä tuuri, että on hyvät ja auttavat ohjaajat, mutta kyllä tämä on täysin riippuvaista siitä, että ympärillä on hyvät ihmiset.

Lue myös: Tiedeministeri Kurvinen sanoi ottavansa 51 miljoonan tutkimusleikkaukset tyynesti, ruoska viuhui niin oppositiosta kuin kollegoilta hallituksessa – "Ei siinä paljon pohjalainen stoalaisuus auta"

Tutkimukseen ja korkeakoulutukseen kaivataan pitkäjänteistä panostusta

Ijäs-Idrobon mukaan päättäjien olisi tärkeää näyttää halua panostaa tieteeseen ja tutkimuksen tekemiseen.

– Tutkimusrahoitus tukee aina myös koulutusta ja tulevaisuuden osaamista, Ijäs-Idrobo sanoo.

Hän kertoo, että tärkeää on tukea niin tutkimusta, tiedettä, innovaatiotoimintaa kuin kehittämistoimintaakin laaja-alaisesti. Korkeakouluihin ja tutkimuslaitoksiin kohdistuvan tutkimusrahoituksen lisäksi panostuksia kaivataan myös yksityisellä sektorilla, jotta korkeakoulutetut tutkijat kykenevät siirtymään sujuvasti myös sektoreiden välillä. Tämä on mahdollisuus nostaa osaamistasoa ja tukea tutkitun tiedon ja asiantuntijuuden hyödyntämistä eri yhteiskunnan osa-alueilla yhä laajemmin.

Kortesoja näkee, että yliopistotasolla täytyisi olla enemmän tukitoimia sekä ohjausta siihen, miten ura väitöskirjan jälkeen etenee. Hänen mukaansa leikkaukset vaikuttavat suoraan siihen, kuinka paljon yliopistolla on laittaa resursseja nuoriin tutkijoihin.

– Rahoituksen lisääminen ratkaisisi paljon. Se, että annetaan rahoitusta tieteelle, myös tuo rahaa takaisin, Kortesoja sanoo.