MTV Uutiset tavoitti Gazassa toimivan avustustyöntekijän, joka palaa aina uudelleen alueelle, jossa kukaan ei ole turvassa. Hänen mukaansa tilanne on nyt pahempi kuin koskaan.
Australialainen Tess Ingram toimii Gazassa YK-järjestö Unicefin viestintäpäällikkönä. Käytännössä hänen työtään on keskustella esimerkiksi lasten, äitien ja lääkäreiden kanssa, ja yrittää viestiä asioista ulospäin.
Ingram on Gazassa neljättä kertaa. Haastattelun aikaan hän on viettänyt yhtä mittaa alueella kuukauden.
– Olemme sanoneet kerta toisensa jälkeen, että tämä on maailman vaarallisin paikka olla lapsi ja maailman vaarallisin paikka olla humanitaarinen työntekijä. Yli 500 humanitaarista avustustyöntekijää on saanut surmansa Gazan alueella, Ingram avaa.
Tällä hetkellä hän päivystää Al Mawasin alueella Gazan eteläosassa. Hän poistui maahyökkäyksen kohteena olevasta Gaza Citystä kaksi viikkoa sitten.
– Tilanne oli oli jo silloin kärjistymässä. Gaza Cityn itä- ja pohjoisosassa oli lisääntyviä pommituksia, joissa kuoli lapsia ja vammautui lapsia. Tapasin tunnin sisällä eräässä sairaalassa neljä lasta, jotka olivat halvaantuneet iskuissa.
Ingram kertoo, että Gaza Cityn ravitsemushoitokeskuksia on jouduttu siirtämään alueelta paljon maahyökkäyksen alettua, ja nyt niitä on enää kolmannes kapasiteetista.
Miksi jotkut eivät lähde?
Ingram kertoo, että Unicefin tietojen mukaan 200 000 ihmistä on lähtenyt Gaza Citystä viimeisen kuukauden aikana.
– Jotkut päättävät jäädä. Jotkut perheistä ovat joutuneet siirtymään etelään aiemminkin, ja he tietävät, että vaikka tätä aluetta kutsutaan humanitaariseksi vyöhykkeeksi, se ei ole turvallinen.
Ingramin mukaan monet päättävät jäädä, koska heidän perheeseensä kuuluu vanhuksia tai aliravittuja lapsia, jotka ovat liian heikossa kunnossa matkustaakseen. Joidenkin lapset taas ovat sairaalassa.
Ingram kertoo, että riippumatta siitä, missä päin Gazan kaistaa olet, ilmaiskut seuraavat sinua.
– Vain kaksi viikkoa sitten lähellä paikkaa jossa olen nyt, kahdeksan lasta kuoli odottaessaan vesipisteellä saadakseen puhdasta juomavettä niin sanotulla humanitaarisella vyöhykkeellä.
Lue myös: YK:n tutkimuskomissio: Israel on syyllistynyt kansanmurhaan Gazassa
Pieni Yana
Kun Ingramilta kysyy, mikä häneen on vaikuttanut eniten Gazassa, hän kertoo Yana-nimisestä tytöstä, jonka hän tapasi ensimmäisen kerran puolitoista vuotta sitten, kun aliravitsemuksesta kärsivä tyttö tuotiin Unicefin pisteelle.
– Häntä autettiin silloin, mutta vain kaksi viikkoa sitten mennessäsi aliravitsemuskeskukseen Gaza Cityssä, tapasin hänet jälleen. Kun kysyin hänen äidiltään Nesmalta, että miten hän on edelleen sairas, hän sanoi, että Yanan tila parani, mutta romahti sen jälkeen, kun Israel katkaisi kaikki toimitukset Gazaan muutama kuukausi sitten.
– Tänään hän kuoli. Hän kuoli nälkään.
Avustustyöntekijän arki
Ingram kertoo, että myös monet avustustyöntekijät saapuvat töihin nälkäisinä.
– Kuten kaikkialla Gazassa, tilanne täällä on todella paha. Monet palestiinalaisista kollegoistani ovat joutuneet lähtemään kodeistaan. Yksi heistä kertoi minulle tällä viikolla, että hänet on ajettu kodistaan 14 kertaa. Silti he ilmestyvät töihin joka päivä. Vaikka he ovat nälkäisiä ja nukkuvat teltassa, he tekevät kaikkensa auttaakseen Gazan lapsia.
Ingram ei mielellään puhu omasta arjestaan ja pärjäämisestään, vaan siirtää keskustelun tilanteeseen. Hän kuitenkin kertoo, että Unicef tarjoaa nukkumatilat ulkomaisille avustustyöntekijöille.
Nukkumapaikasta huolimatta ei ole itsestäänselvyys, että avustustyöntekijä pääsee palaamaan kotiin Gazan-matkaltaan. Mistä Ingram siis saa rohkeutta lähteä aina uudelleen?
– Olen täällä lasten vuoksi, koska heillä on rohkeutta selviytyä joka päivä näistä painajaisista. Se rohkaisee minua palaamaan, että lapsilla on rohkeutta pysyä sitkeinä, olla edelleen lapsia, nauraa ja leikkiä ystäviensä kanssa. Ja toivottavasti jonain päivänä he tuntevat rauhan uudelleen.