Maha, 25, MTV:lle: Sota rikkoi elämäni, muttei unelmiani: "On häiriintynyttä, että ihmiset alkavat tottua tilanteeseen"

Gazalainen Maha kertoo arjestaan sodan keskellä 3:26
Videolla gazalainen Maha kertoo arjestaan sodan keskellä.

Gazan kaistaa hallitsevan Hamas-järjestön ja Israelin välinen sota on kestänyt jo pian puoli vuotta. MTV Uutiset tavoitti gazalaisen Maha Kassabin, jonka entisestä elämästä ei ole enää paljoa jäljellä.

Lauantaina 7. lokakuuta 2024 gazalainen Maha Kassab heräsi samoihin uutisiin kuin miljoonat muutkin ympäri maailman.

Islamistijärjestö Hamas oli ampunut tuhansia raketteja eteläiseen Israeliin Gazan kaistalta.

Seuraavien tuntien ja vuorokausien ajan Israel vastasi Hamasin iskuun voimalla, ensin ilma-iskuin äärijärjestö Hamasin hallitsemalle alueelle pohjoisessa, sitten lukuisia muita kohteita Gazassa pommittaen. Israel katkaisi tuolloin myös sähköt Gazaan.

Kymmenet tuhannet lähtivät pakoon kaoottista tilannetta Pohjois-Gazassa. Yksi heistä oli Gazan kaupungissa kasvanut Kassab.

Hän oli pari viikkoa aiemmin ehtinyt tehdä uusia suunnitelmia tulevaisuutensa varalle.

Työttömänä ollut Kassab oli päättänyt muun muassa käydä liikkeenjohdon kurssin ja hankkia itselleen ajokortin. Jatkossa hän tekisi työtä sellaisen asian parissa, johon tunsi intohimoa.

– Halusin, että 25. elinvuoteni olisi minulle virstanpylväs ja kehittyisin paremmaksi versioksi itsestäni.

Kävikin niin, että Kassab löysi itsensä keräämästä yhteen tärkeimpiä tavaroitaan, kuten passinsa, erilaisia todistuksia ja papereita ja joitakin vaatteita siltä varalta, että joutuisi lähtemään kotoaan.

Gazan tilanteen vakavuutta alettiin pian sodan alettua verrata 50 vuotta sitten olleeseen niin sanottun Jom Kippur -sotaan, joka alkoi, kun Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin juutalaisten kalenterin pyhimpänä päivänä, Jom Kippurin päivänä. 

Taustalla oli arabimaiden tavoite vallata takaisin Israelin vuonna 1967 vain kuudessa päivässä valtaamat alueet. Sota päättyi Israelin voittoon.

Israelin ja Hamasin välinen sota

Uusin konflikti Gazan islamistijärjestö Hamasin ja Israelin välillä alkoi 7. lokakuuta, kun Hamas ampui Israeliin tuhansia raketteja ja Israel vastasi ilmaiskuilla Gazaan.

 

Israelin pääministerin Benjamin Netanjahu sanoi tuolloin, että maa on sodassa Hamasin tehtyä yllätyshyökkäyksen.

 

Israel on maininnut keskeisimmäksi päämääräkseen Hamasin tuhoamisen.

 

Hamasin alaisen Gazan terveysministeriön mukaan Israelin tekemissä iskuissa on kuollut tähän mennessä lähes 32 000 ihmistä, joista valtaosa on ollut naisia ja lapsia.

 

Humanitaarinen katastrofi Gazan alueella pahenee päivä päivältä. Maailman ruokaohjelma WFP on painottanut helmikuun lopusta lähtien, että Gazan pohjoisosassa ihmisiä uhkaa välitön nälänhätä.

 

Asiantuntijoiden mukaan tilanne voi päättyä, jos Israelin läheinen liittolainen Yhdysvallat lakkaa tukemasta ehdottomasti Israelia ja neuvoo Israelia lopettamaan. Tilanne vaatii asiantuntijoiden mukaan myös sen, että Israel kokee saavuttaneensa vaiheen, jossa se voi alkaa neuvotella rauhasta. 

 

Turvaan Zawaidaan

Viidentenä päivänä sodan alettua kodin lähellä sijainnut moskeija tuhottiin.

– ­Muistan tarkasti, kuinka pikkuveljeni halasi minua, kun talomme tärisi pommitusten voimasta. Hän halasi minua selän puolelta, jotta pysyisin paremmin turvassa. Siinä tilanteessa tajusin, että hän ei ole enää se pikkuinen veli.

Alle viikko sodan alusta, 13. lokakuuta, Kassabin perhe evakuoitui Gazan kaistaleen keskivaiheelle Zawaidan kaupunkiin.

– Täällä on paljon maataloustoimintaa, ja yleensä alueen taloja vuokrataan ihmisille kesiksi käyttöön, sillä niissä on uima-altaita pihassa. Nyt talot ovat evakuoitujen käytössä. 

Täysin rauhallinen ei Zawaidakaan ole. Kassab kertoo, että alueella on ollut jonkin verran pommituksia.

Maha kertoo, että kaupungissa on myös syntynyt konfliktitilanteita silloin, kun Israel on hakenut sieltä etsintäkuulutettuja. Tämä tekee paikasta hetkellisesti vaarallisen.

Murehtimista ja tungosta

Nyt jo lähes puoli vuotta Kassabin elämän on täyttänyt murehtiminen. Arkiset toiminnot vaativat paljon työtä.

Pyykit pestään käsin, sähköä ei ole, saati vakaata internetyhteyttä. Ruokakin on kallista, ja se on haettava kaukaa, sillä kylässä ei juuri ruokakauppoja ole.

– Aluksi se oli hieman vaarallista, sillä emme tunteneet (kauppaan johtavia) teitä.

Kassabin perhe rakensi myös mutauunin, jota käytetään sekä lämmitykseen että ruoan laittoon. Uuni toimii hiilellä ja puilla. Kassab kertoo, että uunista tupruava savu käy silmiin ja keuhkoihin.

Kassab asuu tällä hetkellä setänsä luona. Talossa asuvat lisäksi Kassabin muut sedät, tämän isä, ja äitipuoli sekä Kassabin viisi veljeä ja sisko.

Tätä ennen oli kuitenkin kolme kuukautta kestänyt vaihe, jolloin Kassab jakoi asuintilan 70 ihmisen kanssa. Ihmiset ympärillä olivat Kassabille tuntemattomia, eikä yksityisyyttä ollut.

Hijabia oli käytettävä koko ajan, vaikka lokakuussa oli vielä hyvin lämmintä.

– Vaikka paikka oli olevinaan turvallinen, se ei tungoksessa ollessa tuntunut siltä.

Paras ystävä jäi pohjoiseen

Kassab herkistyy puhuessaan parhaasta ystävästään, joka on edelleen Gazan pohjoisosassa, vaarallisella sota-alueella. Viimeksi ystävykset ovat nähneet toisensa lokakuussa juuri ennen sodan syttymistä.

– Vietimme parhaan ystäväni kanssa 10 tuntia yhdessä kotikaupunkimme vanhassa kaupungissa Al-Baladissa kaupoissa käyden ja kuvia ottaen. Ymmärtääkseni vanha kaupunki on nyt tuhottu, joten nyt jälkikäteen ymmärrän jättäneemme ikään kuin hyvästit paikalle.

Sodan alkuvaiheina parhaasta kaverista ei kuulunut pitkään aikaan mitään. Kassabille tuli vahva tunne, että oli yritettävä ottaa yhteyttä huonoista yhteyksistä huolimatta.

– Hän kertoi viestissä, että asiat eivät ole hyvin ja minun pitäisi rukoilla heidän puolestaan. Heidän vieressään pommitettu.

Parhaan ystävän lanko oli tapettu.

– Jäljelle jäi neljä lasta, ja hänen siskonsa yrittää nyt vain pärjätä.

Viimeksi Kassab puhui parhaan ystävänsä kanssa puhelimitse tämän syntymäpäivänä, helmikuun alussa.

– Itkimme kovasti, sillä oli ehtinyt kulua kuukausia siitä, kun viimeksi kuulimme toistemme äänet. 

Politiikkaa vain varoen

Kassab puhuu varovasti poliittisesta tilanteesta. Haastattelumme ajaksi hän on etsinyt ulkoa paikan, jossa yhteys edes jotenkuten toimii. Zawaida sijaitsee laaksossa, joten jotta Israelin verkkoon pääsee, on pyrittävä mahdollisimman korkealle.

Ympärillä on muitakin ihmisiä.

– Täällä kasvaneena politiikka on aina ollut elämässämme. Näkemykseni on se, että mediassa on ihmisiä, jotka eivät kerro tarkkaa kuvaa tilanteesta. Sosiaalisesta mediasta taas löytyy ihmisiä, jotka elävät tässä tilanteessa ja kertovat todellisuudesta.

Israelin ja Palestiinan konfliktilla on syvät juuret. Tärkeä käännekohta oli 76 vuotta sitten vuonna 1948, jolloin juutalaisten sionistinen liike onnistui ajamaan Palestiinassa olleen brittihallinnon pois alueelta, ja Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi. Samalla sadattuhannet palestiinalaiset joutuivat lähtemään kodeistaan.

Konflikti on jatkunut pitkään, ja Lähi-Idän tutkimuksen professori Hannu Juusolan mukaan kyse on ensisijaisesti maanhallinnasta, eli siitä, kenellä on oikeus maahan, jota sekä israelilaiset että palestiinalaiset asuttavat.

Israelin rajojen sisällä asuvat palestiinalaiset ovat kokeneet, ettei heillä ole hallintaa heille kuuluviin oikeuksiin omilla alueillaan.

Viimeiset vuosikymmenet alueen tilanne on ollut tulenarka.

Toive paremmasta – ehkä Suomessa?

Tällä hetkellä Kassabin suurin haave on normaali elämä. Hän, kuten muutkin gazalaiset alkavat kuitenkin pikkuhiljaa tottua vaikeaan tilanteeseen.

– Se on oikeastaan häiriintynyttä, että ihmiset alkavat tottua tilanteeseen. En halua tottua tällaiseen. Minulla on useita unelmia ja tavoitteita, joita saavuttaa.

Kassab opiskeli yliopistossa sekä ranskan että englannin kääntämistä.

– Haluaisin työskennellä arabian kielen kääntäjänä, ranskalle ja suomen kielelle.

Totta tosiaan. Kassab on alkanut opetella suomen alkeita ja lausuu jo taitavasti sanan "terve".

– Luin kerran, että Suomi on yksi onnellisimmista maista. Gaza taas on yksi surullisimmista paikoista, joten tämä on ollut itselleni tietynlainen tapa pelastaa itseni ja tulevaisuuteni. Ehkä jonain päivänä työskentelen tai opiskelen Suomessa tai jossain muualla Euroopassa.

Kysymykseen siitä, jäisikö Kassab Gazaan, jos voisi hän vastaa "miljoona kertaa kyllä".

– Haluaisin asua täällä ihmisteni, perheeni ja ystävieni kanssa, mutta täällä ei ole enää mitään meille, hän sanoo.

– On vaikeaa nähdä, että 25 vuotta muistoineen on kadonnut. Naapurustoni, kotini, huoneeni. Toivon, että paremmat päivät tulevat, pysymme turvassa ja pääsemme jälleenrakentamaan kaiken.

MTV Uutiset tavoitti Maha Kassabin haastatteluun CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationin avulla. Tavoittelimme useampaa Gazassa asuvaa henkilöä kertomaan arjestaan, mutta alueella oleskeleviin on haastavaa saada yhteyttä.

Juttua muokattu 2.4.2024 kello 13.52: Konfliktin taustoja käsittelevää kappaletta on tarkennettu ja korjattu.

Lue myös:

    Uusimmat