Tätä tarkoittaa sähkön hintakatto

Teknisesti ottaen termi voi tarkoittaa montaa asiaa, sanoo johtava asiantuntija Jarno Lamponen Energiaviraston markkinayksiköstä.

Käytännössä hintakatto siinä merkityksessä, jossa siitä Suomen politiikassakin nyt on puhuttu, tarkoittaa sitä, että kuluttaja saa sähköä tiettyyn takuuhintaan.

– Kaikissa niissä yhteyksissä mitä itse olen nähnyt, sillä halutaan säännellä loppuasiakkaan näkemää hintaa tavalla tai toisella, Lamponen sanoo.

Lue myös: Hallitusviisikon sähkökriisitapaaminen ohi – Sanna Marin vaikenee sisällöstä: "Lisätoimia tarvitaan"

"Jonkinnäköinen porkkana olisi hyvä säilyttää"

Jos sääntely kuitenkin koskee vain loppuasiakkaan sähkölaskuun kirjattua hintaa, loppuasiakkaan hinnan ja tuottajan hinnan välille syntyy erotus, joka kaatuu jonkun maksettavaksi.

Sähkön myyjä voi siis joutua myymään sähköä asiakkaille jopa halvemmalla, kuin mitä sen hankkiminen yhtiölle maksaa.

Valtio voi silloin korvata tappiot sähkön myyjälle joko täysimääräisesti, ei ollenkaan, tai osittain, Lamponen sanoo.

Jos kuluttajalle taataan, että sähkön hinta ei nouse tietyn rajan yläpuolelle, voi kuitenkin käydä niin, ettei sähkön käytön rajoittaminen enää kiinnosta.

– On malli mikä hyvänsä, siellä olisi jonkinnäköinen porkkana hyvä säilyttää. Että kuluttajillekin on kannustin säästää sähköä, kun eletään tällaista talvea, että tehopulan riski on hyvin suuri, Lamponen sanoo.

Lue myös: VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelä varoittaa liiallisesta avokätisyydestä sähkötukien jaossa – näin tukia tulisi hänen mukaansa lisätä

Kokkolan, Norjan vai Hollannin malli?

Jotkut sähköyhtiöt ovat oma-aloitteisesti päättäneet tarjota oman alueensa asiakkaille sähköä tiettyyn takuuhintaan.

– Tekevätkö he sitä tällä hetkellä tappiolla vai ei, sitä en osaa kommentoida. Yleisestihän sähköntuottaja haluaa ottaa vähintään omat tuotantokustannuksensa takaisin, Lamponen sanoo.

Monet sähköyhtiöt ovat kunnallisesti omistettuja, jolloin omistajankin intressissä voi olla asiakkaiden sähkölaskujen helpottaminen, Lamponen huomauttaa.

Esimerkiksi Kokkolan Energia on sitoutunut myymään sähköä tiettyyn hintaan oman alueensa asukkaille. Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell on vaatinut, että muidenkin sähköyhtiöiden pitäisi ottaa yhtiöstä mallia.

Keskustelussa on myös heitelty ilmoille eri maiden käytäntöjä sähkön hinnan hillitsemiseen: on puhuttu esimerkiksi Norjan mallista tai Hollannin mallista. 

Yleisesti eri maiden vaihtoehdot ovat Lamposen mukaan siinä mielessä samantyyppisiä, että jollain tavalla asiakkaan sähkölaskua pyritään pienentämään julkisilla varoilla, oli kyse sitten tietyn kokoisen sähkölaskun keventämisestä tai sähkön hinnan rajoittamisesta.

Lue myös: Elinkeinoministeri Lintilä: Sähköhyvitykset eivät vaaranna säästötavoitetta

Tukkuhinnasta säännellään EU-tasolla

Hintakatto voisi teoriassa tarkoittaa myös tukkutason hinnan sääntelyä, jolloin sähköntuotanto ei saisi tarjota markkinoille sähköä tiettyä maksimihintaa kalliimmalla, Lamponen sanoo.

– Mutta silloin mennään puuttumaan markkinahinnan muodostukseen ihan eri tavalla kuin siinä, että vain tuetaan loppuasiakkaan maksukykyä.

Asiasta tekee monimutkaisemman se, että nykyisellään tukkuhinnasta säännellään EU-tasolla.

– EU-asetuksessa on todettu periaatteena, että sähkön tukkuhinnalle ei saa olla kattohintaa, Lamponen sanoo.Sähkön tukkuhinnalle on kuitenkin EU:n tasolla olemassa tekninen hintaraja, joka on tällä hetkellä neljä euroa kilowattitunnilta. Jos markkinahinta tavoittaa sen, se nousee korkeammalle.

– Jos tähän lähdetään puuttumaan kansallisesti, helposti tulee eteen kysymys, että noudatetaanko yhteisiä EU-pelisääntöjä vai ei, Lamponen sanoo.

Lisäksi riskinä voisi ainakin Suomessa olla sähköpula, sillä Suomi on huippukulutuksen tunteina hyvin riippuvainen tuontisähköstä, Lamponen sanoo. Jos Suomi asettaisi rajan, millä hinnalla se olisi sähköä valmis ostamaan, eikä hinta olisi sähköä myyville naapurimaille riittävä, sähkö jäisi saamatta.