Tästä ei puhuta: Sisarusten välinen väkivalta erittäin yleistä – ja se vahingoittaa vakavasti

On todella vaikeaa määritellä tarkkaa rajaa sille, mikä on normaalia sisarusten välistä nahistelua ja milloin nahistelu muuttuu väkivallaksi.

Sisarussuhteessa kasvetaan ja opitaan sosiaalisia taitoja, ja onkin täysin normaalia, että sisaruksilla on erimielisyyksiä ja myös pientä nahistelua. Tällöin väkivalta on hyvin lievää ja satunnaista, ja välillä tekijänä on yksi sisaruksista ja välillä toinen, kertoo Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden tohtorikoulutettava Elina Eeva.

Lue myös: Korona kurittaa myös lapsia – jopa 9 000 yhteydenottoa lapsille suunnattuun chattiin

–  Sisarusten välinen väkivalta usein etenee portaittain. Tilanne on vakava, jos väkivaltainen käytös on suunniteltua ja pitkäkestoista, ja sillä on nimenomaan tarkoitus vahingoittaa. Yleensä tällainen käytös kohdistuu vain yhteen sisarukseen.

Eevan mukaan sisarusten välinen väkivalta on Suomessa yleistä – mahdollisesti jopa lähisuhdeväkivallan yleisin muoto.

Asia on edelleen tabu

Väestöliiton pari- ja perhesuhteiden asiantuntija Minna Jaakkola nostaa esille Heidi Yli-Kivistön Jyväskylän yliopistossa tekemän, viime vuonna julkaistun pro gradu -tutkielman, jonka mukaan useampi kuin joka neljäs 6.- tai 9.-luokkalainen on joutunut väkivallan uhriksi sisarussuhteessa viimeisen vuoden aikana.

Jaakkolan mukaan sisarusten välinen väkivalta on edelleen tabu: sitä usein vähätellään, peitellään tai pidetään normaalina.

–  Silti samaan aikaan tiedetään, että kaveria ei saa satuttaa millään tavalla. Aivan saman säännön pitäisi koskea myös sisaruksia, Jaakkola painottaa.

Jaakkola uskoo, että perheväkivaltaan ja lastensuojeluun liittyvä lainsäädäntö ja tietoisuuden lisääntyminen on kuitenkin vähentänyt sisarusväkivaltaa pidemmällä aikavälillä: perheissä suositaan nykyään enemmän tunteiden tunnistamista ja etsitään hyviä tapoja ratkaista konflikteja. Suuri osa perheistä haluaa hakea apua haastavissa tilanteissa.

Perheissä usein muitakin haasteita

Elina Eeva muistuttaa, että sisarusten välinen väkivalta ei ole vain fyysistä tappelua, vaan huomattavan suuri osa siitä on henkistä: sisarus jätetään esimerkiksi leikkien ulkopuolelle, häntä nimitellään, hänestä kerrotaan valheita muille tai hänen omaisuuttaan rikotaan. Sisarusten välillä voi olla myös seksuaalista väkivaltaa, joka voi alkaa jo hyvinkin nuorena.

Eevan mukaan sisarusten välistä väkivaltaa tapahtuu herkemmin perheissä, joissa on muitakin haasteita, kuten vanhempien päihdeongelmaa, vanhempien välistä väkivaltaa, lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa, työttömyyttä tai vakavia taloudellisia haasteita.

–  Sisarusten väliselle väkivallalle voi altistaa myös vanhempien poissaolo, jolloin joku sisaruksista ottaa perheessä aikuisen roolin.

Väkivallan riskiä lisää myös se, jos lapsia ei kohdella perheessä tasapuolisesti, ja esimerkiksi yhtä sisarusta suositaan selvästi yli muiden.

Eevan mukaan on tyypillistä, että sisarusten välinen väkivalta muuttuu sisarusten kasvaessa: lapsena väkivalta voi olla enemmän fyysistä ja muuttua myöhemmin henkiseksi.

Väkivaltaan pitää aina puuttua

Sisarusten välinen väkivalta on usein yhtä salattua kuin mikä tahansa muukin väkivalta. Tekijä vannottaa kokijaa vaikenemaan, ja kokija vaikenee. Valitettavasti on myös tilanteita, joissa vanhempi on tietoinen sisarukseen kohdistuvasta väkivallasta, mutta ei puutu asiaan, kertoo Elina Eeva.

–  Tällöin myös vanhempi syyllistyy lapsen kaltoinkohteluun, mikä pahentaa tilannetta entisestään. Jo pienille lapsille on tärkeää kertoa, millainen käytös on sisarussuhteissa hyväksyttävää ja miten sisarusta tulee kohdella.

Väestöliiton Minna Jaakkola ohjeistaa vanhempia ottamaan aina vakavasti sen, jos lapsi kertoo tällaisesta väkivallasta. Asiaan pitää ehdottomasti puuttua heti, jotta tilanne ei pääse jatkumaan tai hankaloitumaan. Jaakkolan mukaan sisarusten väliseltä väkivallalta suojaavat turvalliset ihmissuhteet, hyvät vuorovaikutustaidot sekä varhainen puuttuminen väkivaltatilanteisiin.

Eevan mukaan sisarusten välistä väkivaltaa halutaan usein selittää sisarussuhteeseen kuuluvalla kateudella tai mustasukkaisuudella. Tällainen normalisointi vaikeuttaa ilmiön tunnistamista ja sitä kautta myös asiaan puuttumista. Eeva muistuttaa, että sisarusten välillä tapahtuva väkivalta ei ole koskaan normaalia, vaan se vahingoittaa väkivallan kokijoita vakavasti.

–  Väitöstutkimukseeni osallistuneet suomalaiset kertoivat järjestään tarvinneensa vuosien terapian selvitäkseen kokemuksistaan.