Elokuussa 2018 Saran perhe sai kauan kateissa olleen kissansa kotiin. Täplä-kissa ehti olla karussa 4,5 vuotta.
Kuvassa mustavalkoinen kissa kököttää oven edessä kahden koirakaverinsa kanssa. Saran, 25, nappaama kuva jäi viimeiseksi otokseksi Täplä-kissasta vuosiin. Perhe sai kauan kadoksissa olleen kissansa takaisin täysin yllättäen.
"En ollut kissaihminen, mutta nämä kissat veivät sydämeni"
– Täplä oli luovutusikäinen kissanpentu, kun se haettiin uuteen kotiin. Täplä muutti veljensä kanssa maalle, vanhalle maatilalle. Kasvettuaan tarpeeksi isoksi se piti hiirikannat kurissa omalla tontillaan. Täplä on leikattu pentuna ja se on maatiaiskissa, Sara kertoo Täplän historiasta.
Sara itse astui kuvioihin vuonna 2013.
– En ollut koskaan mikään kissaihminen, mutta nämä kissat veivät sydämeni, ja erityisesti Täplä. Se oli sosiaalinen ja seurallinen kissa, joka mielellään makoili sohvalla vieressä ja nukkui yöt lasten sängyissä. Koiristakin se piti ja se kävi jopa lenkillä meidän kanssa. Vuodessa siitä todella tuli minunkin kissani, Sara sanoo.
Kevätalvella 2014 kaikki muuttui
Kotonaan Täplällä oli tietty rutiini: aamuisin se halusi ulos, illalla takaisin sisään.
– Kaverinaan sillä oli oma veljensä, jonka kanssa se partioi pihaa, ja vuorotellen kissapojat toivat saaliin kotiin tullessaan.
Kevätalvella 2014 kaikki muuttui. Aamulla Sara oli pihalla eläinten kanssa.
– Kissat ja koirat olivat sovussa. Oli kevättalvi. Lunta oli piha täynnä. Syy päivämäärän mieleen painumiseen oli se, että satuin päivittämään Instagram-tilini tuona päivänä ulkoilultamme, kun sain Täplän ja koirat samaan kuvaan. En tiennyt silloin, että se olisi viimeinen kuva Täplästä, ja että se olisi viimeinen päivä, kun olimme yhdessä.
Kahden vuoden ajan Täplä ulkoili veljensä kanssa ilman ongelmia. Tuona iltana Täplä ei kuitenkaan palannut kotiin.
– Viikon jälkeen alkoi jo kurkkua kuristamaan, puhumattakaan kahdesta viikosta, kuukaudesta, kahdesta kuukaudesta ja niin edelleen. Seurasimme läheisen eläinsuojan sivuja, soitimme sinne, kyselimme naapureilta, etsimme tontilta, huutelimme joka ilta pihalla... Eikä jälkeäkään. Kukaan ei tiennyt Täplästä mitään, eikä ollut nähnyt sitä.
Täplä vaikutti kadonneen kuin tuhka tuuleen.
"Vuodet vierivät ja jossain vaiheessa mieli hyväksyi asian..."
Kesällä 2014 Saran mies kertoi nähneensä mustavalkoisen, pitkäkarvaisen kissan nilkuttavan pihapiirissä ja menevän sitten piharakennuksena alle.
– Olin itse töissä, ja mieheni ei löytänyt kissaa enää. Minun päästyäni kotiin etsimme yhdessä. Tuloksetta. Silloin aloimme lapsille puhumaan, kaikkien niiden monien kyselyiden jälkeen, että Täplä on varmaan jo kuollut. Pikkuhiljaa alkoivat ymmärtämään, ettei rakas lemmikki enää palaisi kotiin.
Myös Sara alkoi luopua toivosta. Hänen täytyi totutella ajatukseen siitä, ettei Täplää enää löytyisi elossa.
– Silti lenkeillä vilkuilin ojia ja havahduin jokaiseen rasahdukseen. Kuinka monta kertaa näin lyhytkarvaisen, mustavalkoisen kissan ja toivo heräsi, kunnes tajusin, että kyseessä ei ole meidän kissa. Vuodet vierivät ja jossain vaiheessa mieli hyväksyi asian. Naapurin kissat eivät enää saaneet aikaan reaktioita tai toivonkipinää.
Kului 4,5 vuotta.
"Hieraisin silmiäni ja tajusin, kuka siinä oikein oli"
Elokuussa 2018 Sara oli ajamassa kotiin myöhään illalla. Oli jo pimeää; maisemaa valaisivat katuvalot.
– Ajoin autoa noin viittä kymppiä, ja noin kilometrin päästä kotoa iskin jarrut pohjaan, koska tien vieressä oli kissa. Pitkäkarvainen, mustavalkoinen kissa. Hieraisin silmiäni ja tajusin, kuka siinä oikein oli.
Autossa mukana olleet koiratkin huomasivat kissan ja alkoivat haukkua. Kissa pelästyi ja lähti juoksemaan tietä pitkin.
– Tietenkin käänsin auton ja lähdin perään. Jokusen sata metriä ajoin sen perässä ja käännyin pienemmälle tielle. Puhelimen taskulampun avulla näin kiiluvat silmät hiekkatiellä. Ne tulivat kohti, kissa tuli luokseni. Sain sen syliin, vein autoon. Olin jo aiemmin ennen takaa-ajoa laittanut miehelleni viestin, että näin Täplän ja sain kuvankin lähetettyä. Hän ei meinannut uskoa, mutta hänkin tunnisti kissamme suttuisista puhelinkuvista heti.
Kotiin päästyään karkulainen kävi ikkunalaudalle ja nukahti
Sara ajoi kotiin kauan kadoksissa ollut perheenjäsen sylissään.
– Pääsin pihaan, nousin autosta ja kannoin laihan ja takkuisen kissan kotiin. Täplä kävi maate pöydälle, jossa kissojen kupit vielä olivat, se joi hieman ja asettui makaamaan keittiön ikkunalaudalle. Se näytti siltä, että oli ollut täällä ennenkin. Se vaikutti helpottuneelta.
Täplä ei maukunut, sähissyt, piiloutunut kaappien taakse tai ravannut hädissään. Se vain kävi ikkunalaudalle ja nukahti.
– Voi sitä onnen määrää ja niitä ilonkyyneleitä. Emme todellakaan uskoneet, että näkisimme sitä enää ja varsinkaan elossa, mutta siinä se oli. 4,5 vuoden jälkeen Täplä on vihdoin kotona.
Täplä ulkoilee tästä lähin valjaissa
Yhteiselo kauan karussa olleen kissan kanssa on Saran mukaan sujunut yllättävän hyvin.
– Välillä Täplä maukuu ulos, mutta mau’ut johtuvat osin myös "vessahädästä", sillä se saattaa maukumisen jälkeen löytää hiekkalaatikolle ja siellä käymisen jälkeen rauhoittuu. Useamman vuoden ulkoilun jälkeen varmaan on iskostunut päähän tarpeiden tekeminen ulos.
Perheen ihmisiä ja koiria kohtaan Täplä on utelias. Se myös antaa ihmisten käsitellä itseään.
– Kävimme tarkastamassa, onko kukaan siruttanut sitä kuluneina vuosina. Sirua ei löytynyt, Sara sanoo.
Täplää ei enää lasketa ulkoilemaan vapaana. Hiirten metsästämisestäkin se on eläköitynyt.
– Vien Täplän vielä eläinlääkäriin tarkastukseen ja rokotuksille. Samalla sille laitetaan tunnistesiru. Täplä ulkoilee tästä lähin valjaissa, ja sille on tarkoitus rakentaa ulkotarha, missä sille on virikkeitä.