Joensuulainen Kristiina Penttinen kohtasi Sisilian maaseudulla keväällä huonokuntoisen koiran ja teki päätöksen, joka hautasi matkustushaaveet mutta pelasti yhden elämän.
Moni meistä on tavannut etelän matkallaan hellyttävän kulkukoiran, joka nyhjää jaloissa ja asettuu taloksi majapaikan pihalle tai terassille.
Usein haikeat hyvästit heitetään viimeistään siinä vaiheessa, kun kotimaa kutsuu.
Joensuulainen Kristiina Penttinen, 27, päätti toisin.
Kristiina Penttinen ja hänen matkakaverinsa löysivät laihan kulkukoiran maantieltä Sisiliasta kahden kaupungin välimaastosta.Kristiina Penttisen kotialbumi
Sisu käveli Penttisen elämään Sisiliassa Italiassa vähän ennen vappua. Yksinäinen, laiha koira tuli Penttistä ja hänen matkakumppaniaan vastaan maalaistiellä kaukana taajamista.
Penttisen mukaan koira oli huonossa kunnossa, mutta siitä "huokui lämpöä, rakkautta ja toivoa".
– Joka ikinen solu minussa reagoi niin vahvasti, että ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin tehdä kaikki hänen elämänsä eteen, Penttinen kuvaa kohtaamista.
Sisu huokui Penttisen mukaan lämpöä ja rakkautta.Kristiina Penttinen
Penttinen kertoo rakastavansa koiria, mutta ei ollut missään vaiheessa halunnut hankkia itselleen omaa.
– Enkä minä Sisuakaan missään vaiheessa halunnut. Ei minulle tullut sellaista "hei, omg, mä haluun ton koiran, se on niin söpö". Tässä ei ollut kyse haluamisesta. Kun Sisu tuli meitä vastaan, kyse oli jostain paljon suuremmasta.
Penttinen kertoo kokeneensa ennen kaikkea vastuuta koirasta.
– Olisi ollut kaikin puolin väärin kääntää auton rattia, jatkaa matkaa ja jättää Sisu yksin. Koska tiesin, että Sisu ansaitsee jotain parempaa kuin kärsimystä. Sisu ansaitsi rakkautta ja huolenpitoa.
Sisulla oli löytöhetkellä iho-ongelmia ja loisia.Kristiina Penttinen
Toisessa vaakakupissa painoi koiran elämä ja toisessa Penttisen haave toisenlaisista unelmista ja vapaudesta.
– Olen reissannut elämässäni paljon, muuttanut aika monta kertaa ja asunut muun muassa Australiassa. Tavoite oli nytkin tulla Suomeen vain hetkeksi ja lähteä taas muualle, muuttaa Kanadaan ja Uuteen Seelantiin pariksi vuodeksi. Enkä rupea koiraa roudaamaan sinne, se on sen verran pitkä matka. En halunnut koiraa tai mitään muitakaan kiinnikkeitä.
– Kysymys oli kuitenkin se, jätänkö eläimen kuolemaan vai luovunko unelmistani. Ja vastaus oli loppujen lopuksi aika selkeä. Tiesin, että katuisin enemmän sitä, jos en tätä koiraa pelastaisi ja lähtisin reissuun. Koira olisi todennäköisesti kuollut.
Penttinen ja hänen matkakaverinsa törmäsivät Sisuun, kun he olivat lähdössä lennolla Pohjois-Italiaan. Siellä oli tarkoitus olla pari viikkoa.
– Meillä olivat ne pari päivää aikaa miettiä, mitä teemme ja mihin me sen saamme. Se oli aika heikossa kunnossa ja tosi laiha. Siltä olivat osittain karvat lähteneet, ja tulehdusta tai iho-ongelmia oli aika paljon. Sillä taisi olla myös syyhyä, kirppuja ja punkkeja.
Löytöeläintarhassa Sisu pääsi lääkäriin.Kristiina Penttinen
Penttinen kertoo ystävysten soitelleen läpi eri hoitopaikkoja ja löytöeläintaloja ja luvanneen maksaa koiran kulutkin. Kaikkialla oli kuitenkin täyttä.
– Mutta juuri ennen lähtöpäivää, kun olin jo ihan epätoivoinen, saatiin viesti yhdeltä koiria auttavalta tarhalta, että jos saamme tuotua koiran sinne, he voivat pitää siitä huolta sen aikaa, kun me olemme reissussa.
Sinne Sisu myös vietiin, ja siellä se pääsi lepäämään omaan isoon häkkiin. Tarhan henkilökunta vei Sisun lääkäriin, sirutti sen ja pani koiraan liittyvät prosessit käyntiin.
Reissun aikana Penttinen päätti itse jäädä tarhalle vapaaehtoiseksi muutamaksi viikoksi hoitaakseen niin Sisua kuin muitakin tarhan löytöeläimiä.
Tarha ei ollut ennen lennättänyt koiria ulkomaille ja vastusti Penttisen mukaan ajatusta lentomatkasta Suomeen. Tarhan koirat menivät adoptioon Ranskaan ja Saksaan maateitse.
Penttisen piti itse selvittää, miten matka hoituisi. Sisu olisi voinut jäädä tarhallekin, mutta Penttinen ei halunnut jättää eläimen kohtaloa sen varaan.
– Joskus koirien adoptiopaikan löytämisessä menee vuosia ja joskus ne eivät saa kotia ollenkaan, vaan joutuvat elämään tarhalla koko loppuikänsä. En halunnut ottaa sitä riskiä.
Penttisen piti palata vielä Suomeen ennen kuin Sisu oli matkakunnossa. Juhannuksena Penttinen lensi Sisiliaan takaisin hakemaan Sisun kotiin.
Penttinen kertoo, että jälleennäkeminen Sisun kanssa oli tunteikas.
– Se oli reagoinut minun poislähtööni aika vahvasti ja ollut stressaantunut. Se ei esimerkiksi ollut vähään aikaan syönyt, mitä se ei ollut minun kanssani tehnyt ollenkaan.
– Ja kyllä se oli sitten tosi onnellinen, kun minä tulin takaisin ja yhdessä lähdimme pois.
Penttinen oli pyytänyt Sisun löydettyään sosiaalisessa mediassa rahallista tukea seuraajiltaan Sisun saamiseksi kadulta. Rahaa kului lääkärikäynteihin, rokotuksiin, lääkkeisiin, ruokaan ja lopulta myös lentomatkaan.
Niin rahallisen kuin etenkin henkisen tuen määrä yllätti.
– Se oli tosi koskettavaa. Minulla meni prosessiin omaa rahaa lopulta tuhansia euroja, mutta kaikki pienikin annettu apu oli iso apu, ja olin tosi kiitollinen ihmisten ystävällisyydestä.
Penttisen mukaan arviolta parivuotias Sisu oli Suomen tultuaan muutaman päivän hyvin arka, mutta sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin. He ovat olleet Penttisen vanhempien luona Joensuussa, ja myös Penttisen vanhemmat hoitavat uutta koiraa.
– Hän on kyllä osa meidän perhettämme, osa meitä nyt.
Sisu ja Penttinen Pohjois-Karjalan maisemissa.Ilkka Kosunen
Sisu uskaltautui sohvallekin muutaman päivän arasteltuaan.Kristiina Penttinen
Ihovaivat ovat muisto vain kun tuuheaturkkinen Sisu nauttii Suomen kesästä.Kristiina Penttinen
Penttinen kuvaa Sisua nyt ihan eri koiraksi kuin Sisiliassa.
– Se on aktiivinen tyyppi, kaikille ystävällinen ja rohkea, hyppii sohville, uskaltaa mennä autoihin, leikkii ja lepää minun vieressäni.
Mökillä vanhempien luona se on päässyt myös vapauden makuun.
– Koko ajan opetellaan uusia asioita ja myös parannutaan.
Penttisen mukaan Sisusta on kuoriutunut rohkea koira, joka uskaltaa hypätä autonkin kyytiin.Kristiina Penttisen kotialbumi / MTV / Ilkka Kosunen
Penttinen kertoi ennen päätöstä Sisun ottamisesta poteneensa jopa unettomia öitä.
Nyt hän sanoo, ettei ole katunut sen jälkeen päätöstä hetkeäkään.
– Minua stressasivat lopulta eniten kaikki käytännön asiat. Koko ajan tuli laskuja, laskuja ja laskuja. Piti järjestää lennot ja vuokrata auto ja olla yötä kadulla Sisun kanssa.
– Mutta sitten kun sain Sisun tänne, mieli rupesi vapautumaan, enkä ole sen jälkeen stressannut. Tärkeintä on tieto siitä, että toinen saa olla onnellinen ja elää. Se on se isoin lahja kaikille.
Kati Hyttinen työskentelee MTV Uutisissa Lifestyle-toimituksessa, uutisdeskissä ja Huomenta Suomen suunnittelussa, joissa hän seuraa ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Hän on erikoistunut muun muassa terveys- ja ympäristöaiheisiin.
Voit lähettää juttuvinkkejä Katille osoitteeseen kati.hyttinen@mtv.fi.
