Suomessa pohditaan parhaillaan, pitäisikö keskussairaaloiden määrää vähentää rajusti raha-, osaaja- ja työvoimapulan vuoksi.
Ensi viikolla alkavassa kehysriihessä hallitus päättää kolmen miljardin euron lisäsäästöistä. Tilanne on hankala talousvaikeuksien ja resurssipulan kanssa kamppailevilla hyvinvointialueilla.
Suomessa on nykyisin 15 keskussairaalaa, mutta säästötarpeiden edessä sairaalaverkostoa on esitetty supistettavaksi niin, että keskussairaaloita olisi jatkossa 5–8.
Supistamista on perusteltu sekä säästöillä että osaajapulalla.
Huomenta Suomessa aiheesta keskustellut apulaisprofessori Paulus Torkki Helsingin yliopistosta muistuttaa, että tilanne ei ole uusi vaan sairaalapalveluja on vuosien saatossa keskitetty aiemminkin.
– En torppaa esitystä, mutta haluaisin nähdä tarkempaa numeerista analyysiä tueksi.
Lue myös: Oppositio hiillosti kyselytunnilla sosiaali- ja terveysministeriä sairaalaverkon kohtalosta
Ihmisiä ei voi siirtää pelinappuloina
Yhtenä isona perusteluna keskussairaalaverkoston supistamissuunnitelmissa on se, että osaavaa sairaalahenkilökuntaa olisi kaikissa sairaaloissa riittävästi.
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Janne Aaltonen kuitenkin povaa, että varsinkin aluksi keskittäminen johtaisi työvoimapulaan.
– Lyhyellä aikavälillä keskittäminen huonontaa työvoiman saatavuutta. On aivan varmaa, että kaikki henkilökunta, joka nyt on sairaaloissa, ei siirry jäljelle jääviin sairaaloihin.
– Faktana tiedetään, että lääkärit vielä jonkin verran matkustavat työn perässä, mutta hoitohenkilökunta hyvin vähän. Eivät ihmiset ole mitään pelinappuloita, joita voi siirtää paikasta A paikkaan B, Aaltonen toteaa.
Lue myös: Työryhmän ehdotus julkistettiin: Tällainen olisi Suomen sairaalaverkko 2030
Lääkäreitä enemmän kuin koskaan
Suomessa puhutaan nyt lääkäripulasta. Torkin mukaan kyse on näkökulmasta, sillä lääkäreitä on enemmän kuin koskaan. Pulaa onkin julkisen sektorin potilastyöhön käytetystä lääkäripanoksesta.
– Täytyy tarkastella sitä, missä lääkärit ovat töissä, kun meillä on rinnakkaisia järjestelmiä, ja myös sitä, onko lääkäreiden työnkuva tarkoituksenmukainen. Eli tehdäänkö oikeita tehtäviä.
Myös Lääkäriliiton Aaltosen mukaan yksi ongelmalähde ovat osittain päällekkäiset järjestelmät.
– On hyvinvointialueet, työterveydenhuolto, opiskelijaterveydenhuolto YTHS ja yksityinen. Neljä eri systeemiä ja pahimmillaan jollakulla henkilöllä on pääsy kaikkiin neljään kun jollakin on vain yhteen.
– Systeemi on epätasa-arvoinen ja tehoton.
Lue myös: Lääkärikoulutusta ei lisätä, vaikka henkilöstöpula ajaa karsimaan sairaaloita
"Turha työ" vie ison osan lääkärin ajasta
Toinen ongelma Aaltosen mukaan on se, että terveydenhuollossa tehdään liikaa asioita, joita ei tarvitsisi tehdä.
Helsingin yliopiston Paulus Torkki listaa, mihin aikaa lääkäreiden itsensä mielestä menee turhaan. Niitä ovat erilaiset lausunnot, reseptiuusinnat ja erilaiset tarkastukset kuten ajokorttitarkastukset.
– Kaiken kaikkiaan nämä saattavat muodostaa 20–30 prosenttia perusterveydenhuollon lääkäripanoksesta. Kannattaisi miettiä, voiko näitä karsia tai suoraviivaistaa ja ottaa potilaita jonosta lääkärin vastaanotolle, Torkki sanoo.
Sekä Torkki että Aaltonen sanovat, että nykysysteemissä on tehtäviä, joita ei pitäisi tehdä ollenkaan.
– Miksi pitää olla ajokorttitodistus? Miksi pitää olla lääkärintarkastus kutsuntoja varten? Miksi reseptejä pitää uusia, Aaltonen luettelee.
Lue myös: Erikoislääkärit: Päivystysten keskittäminen pahentaa ruuhkia, syventää henkilöstöpulaa ja heikentää hoitoa
Entä pitäisikö hoitoja priorisoida?
Säästöistä puhuttaessa herää vääjäämättä kysymys myös siitä, pitäisikö hoitoja laittaa tärkeysjärjestykseen?
Torkin mukaan on mielenkiintoista, miten vähän priorisoinnista on Suomessa keskusteltu.
– Sitä on tehty aina ja sitä tehdään nyt ja tullaan aina tekemään. Jotta tämä hyväksytään, pitäisi tehdä avoimemmaksi keskustelua siitä, millä perusteilla on hyväksyttävää priorisoida ja mitkä eivät ole hyväksyttäviä perusteita.
– Jos ei tehdä selkeitä päätöksiä, priorisointi tapahtuu piilossa, Torkki sanoo.
Lääkäriliiton Aaltosen mukaan julkisessa terveydenhuollossa tehty priorisointi siirtyy herkästi yksityiselle puolelle.
– Tämänhetkinen suurin ongelma on se, että ihmiset priorisoivat itse.
– He kokevat, että he eivät saa perustuslailla heille turvattuja terveyspalveluita julkiselta sektorilta ja että heidän on pakko hakea ne yksityisesti.