Lastenkodissa pyritään elämään tylsää arkea. Hoitajien ja lasten välistä molemminpuolista kiintymystä ei voi eikä haluta välttää.
Eläkkeelle jääneen lastenkodin johtajan Seppo Kinnusen työpaikka oli aivan tavallisen näköinen vanha omakotitalo.
– Ei se näyttänyt päällepäin lastenkodilta, eikä missään sitä myöskään mainittu. Kaikilla lapsilla on omat huoneet. Ainoa asia, joka selvästi osoittaa, että kyseessä on laitos, on työhuone. Siellä sijaitsevat työvuorolistat ja tietokoneet. Ja normaaliperheen ei kai tarvitse merkitä ulosmenoteitä asuntoonsa, Kinnunen sanoo.
Säännöt Kinnusen johtamassa lastenkodissa olivat keskimääräistä tiukemmat.
– Lapsi saa niin paljon vapauksia kuin hän pystyy hallitsemaan.
– Kun olin valvomassa oman lapseni leirikoulua, poika sanoi: "iskä hei, ei sun tartte olla niin tiukka". Unohdin, että nämä eivät olekaan erityislapsia.
Tylsä arki tärkeintä
Säännöllinen elämä on tärkeää lastenkodissa.
– Toistuva, ennakoitava ja tylsä arki – siitä nämä lapset ovat jääneet paitsi. Nukkumaanmeno-, kotiintulo- ja ruokailuajoista pidetään kiinni varttitunnin tarkkuudella. Lisäksi jokainen siivoaa oman huoneensa ja auttaa keittiössä.
Turvalliset ihmissuhteet ovat tietenkin tärkeintä, mutta viihdykkeinä käytetään televisiota, internetiä ja videopelejä.
– Suositusikärajoista ollaan tarkkoja. Netissä saa surffailla puoli tuntia päivässä, ellei kyseessä ole koulutehtävä.
Kinnunen huomauttaa, että selkeistä rajoista huolimatta lapset elävät mahdollisimman tavallista elämää.
– Aina ei tarvitse komentaa otsa rypyssä. Välillä nauru raikaa, välillä huudetaan ja melskataan – missäs perheessä ei?
Murrosikäiset kapinoivat ja käpertyvät
Kinnusen johtamassa lastenkodissa tehtiin myös paljon retkiä.
– Meillä oli mökki Nuuksiossa. Omahoitajat eivät välttämättä näe hirveästi hoidokkejaan, mutta retkillä yhdessä ollaan 24 tuntia vuorokaudessa. Aikuisen läsnäolo on lapsille kaikkein tärkeintä, oli se sitten lentopalloa, jalkapalloa tai mitä tahansa.
Murrosiässä jotkut saattavat karkailla omille teilleen.
– Nuorten on pakko kiroilla, että kamala paikka ja hirveitä aikuisia. Illalla telkkaria katsoessa sitten hakeudutaan kuitenkin jalkoihin, hierotaan niskoja, soitetaan suuta ja nauretaan, Kinnunen hymähtää.
Eikä lapsiin voi itsekään olla kiintymättä.
– Tätä työtä ei voi tehdä mekaanisesti. Muistan vieläkin jokaisen lapsen, jonka tapasin aloittaessani urani vuonna 1978 Lastenlinnassa.
Studio55.fi/Piia Simola
Kuvat: Colourbox.com
Työtyttö muistelee: Perheen äidin kuolema kosketti eniten
Nuoret naiset hukkuivat sotapoikien kirjeisiin
10 maailman mahtavinta työpaikkaa – tältä listalta et varmasti löydä omaasi!
Näillä aloilla miehet pääsevät vähemmällä kuin naiset
Tiedätkö, mitä olivat suomalaiset työtytöt?
Suomalaistytöt joutuivat partisaanien hyökkäyksen kohteeksi – vain yksi säilyi hengissä
Kokeilisitko kotona? Tällaisia olivat sota-ajan reseptit
Työtyttö kirjeessään: Raskaat työt saivat kädet rakoille ja selän kipuilemaan
Suomalainen työtyttö: Näin selvisimme ruokapulasta
"Huostaan otettuja lapsia kohdellaan Suomessa kuin 1900-luvun ihmishuutokaupoissa"