Lastenkodissa pyritään elämään tylsää arkea. Hoitajien ja lasten välistä molemminpuolista kiintymystä ei voi eikä haluta välttää.
Eläkkeelle jääneen lastenkodin johtajan Seppo Kinnusen työpaikka oli aivan tavallisen näköinen vanha omakotitalo.
– Ei se näyttänyt päällepäin lastenkodilta, eikä missään sitä myöskään mainittu. Kaikilla lapsilla on omat huoneet. Ainoa asia, joka selvästi osoittaa, että kyseessä on laitos, on työhuone. Siellä sijaitsevat työvuorolistat ja tietokoneet. Ja normaaliperheen ei kai tarvitse merkitä ulosmenoteitä asuntoonsa, Kinnunen sanoo.
Säännöt Kinnusen johtamassa lastenkodissa olivat keskimääräistä tiukemmat.
– Lapsi saa niin paljon vapauksia kuin hän pystyy hallitsemaan.
– Kun olin valvomassa oman lapseni leirikoulua, poika sanoi: "iskä hei, ei sun tartte olla niin tiukka". Unohdin, että nämä eivät olekaan erityislapsia.
Tylsä arki tärkeintä
Säännöllinen elämä on tärkeää lastenkodissa.
– Toistuva, ennakoitava ja tylsä arki – siitä nämä lapset ovat jääneet paitsi. Nukkumaanmeno-, kotiintulo- ja ruokailuajoista pidetään kiinni varttitunnin tarkkuudella. Lisäksi jokainen siivoaa oman huoneensa ja auttaa keittiössä.
Turvalliset ihmissuhteet ovat tietenkin tärkeintä, mutta viihdykkeinä käytetään televisiota, internetiä ja videopelejä.
– Suositusikärajoista ollaan tarkkoja. Netissä saa surffailla puoli tuntia päivässä, ellei kyseessä ole koulutehtävä.
Kinnunen huomauttaa, että selkeistä rajoista huolimatta lapset elävät mahdollisimman tavallista elämää.
