Keskimäärin suomalainen työväestö on noin 5–6 tunnin päivittäisessä fyysisessä työkunnossa. Nykyään puhutaan siitä, että työelämä on huomattavasti rasittavampaa kuin ennen. Tämä ei ole asiassa totuus.
On totta, että työelämä on muuttanut muotoaan, mutta todellisuudessa elämämme on mennyt koko ajan helpompaa suuntaan, ainakin fyysisesti.
Suomessa 1950-luvulla töihin mennessä stressattiin siitä, onko lapsille illalla ruokaa. Nykyään stressin aiheuttajana on se, onko 40-tuumainen TV liian pieni, kun suurempiakin on tarjolla.
Työhyvinvointia ei ole olemassa
Työhyvinvointi on nykyisin muotisana, yhtä lailla kuin kiire ja työuupumus. Provosoidaanpa hieman. Työhyvinvointia ei varsinaisesti ole olemassakaan – on vain yksilön hyvinvointia tai pahoinvointia.
Pelkästään työstä aiheutuva uupumus koskee vain murto-osaa ihmistä. Suurempi uupumuksen aiheuttaja on oman elämänhallinnan haasteet, alhainen itsetuntemus (eri asia kuin itsetunto), epäsäännöllinen elämänrytmi, puutteellinen ruokavalio sekä vähäinen liikunta.
Tähän kokonaisuuteen, kun liittyvät vielä ongelmat ihmissuhteissa, niin siitä seurauksena on uupumus, josta syytämme helposti lähinnä työtä. Toki työ ja sen olosuhteet tuovat monille jaksamisen haasteen, mutta varsinainen syy uupumiseen on harvoin pelkästään siinä.
Jos fyysinen kuntosi romahtaa, olet toimintakyvytön
Fyysisen kunnon ja kapasiteetin vaikutukset psyykkiseen, sosiaaliseen ja eettiseen kapasiteettiin ovat merkittävät. Fyysinen kunto ja kapasiteetti muodostavat pohjan kaikelle toiminnalle ja jaksamiselle. Jos fyysinen kunto romahtaa, niin ihminen on käytännössä toimintakyvytön.