Suomi Euroopan pahiksia tasa-arvossa: naisten palkat viidenneksen miehiä alempana

Pienimmillään miesten ja naisten palkkaero on Italiassa, jossa se on 4,7 prosenttia, ja suurimmillaan Virossa, jossa ero nousee 30 prosenttiin. Suomi sijoittuu Euroopan keskikastin synkemmälle puolelle: meillä palkkaero on 18 prosenttia naisten häviöksi.

Palkansaajajärjestö Pardian lakimies Pirkko Janaksen mukaan palkkaerotaistelussa on hankala nimetä yhtä selkeää vihollista. Suurimmat ongelmat piilevät siinä, että naisten tekemää työtä arvostetaan vähemmän ja palkkaeron ylläpitäminen tulee halvaksi työnantajille.

Vallitsevat sopimusrakenteet ja luutuneet käytännöt jatkavat Janaksen mielestä epäreilua tilannetta vuodesta toiseen.

Muutoksen lähdettävä työpaikoilta

Korkealla tasolla palkkaepätasa-arvoa on yritetty suitsia muun muassa hallituksen samapalkkaisuus-ohjelmalla. Sen tavoitteena on kaventaa palkkaeroa 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Kiinni kuromista riittää vielä, koska ero on kaventunut noin prosenttiyksikön kuudessa vuodessa.

– Samapalkkaisuusohjelman sisällä on ainakin 30 eri hanketta. Tuntuu kuitenkin siltä, että todellisia tekijöitä erojen kaventamiseksi ei oikein löydy, Janas sanoo.

Janas pitää tärkeänä sitä, että halu pienentää palkkaeroa lähtisi ruohonjuuritasolta. Puolueet ja hallitus voivat viestiä, että palkat täytyy saada samalle tasolle, mutta todelliset toimet ja päätökset tehdään työpaikoilla.

Yksi keino kuroa palkkaeroa kiinni ovat sukupuolikiintiöt – esimerkiksi Ruotsissa niistä on ollut Janaksen mukaan hyötyä naisten nousemisessa johtotehtäviin. Suomalaisista kuntajohtajista naisia on tällä hetkellä 16 prosenttia, Elinkeinoelämän keskusliiton johdossa heitä on 14 prosenttia ja pörssiyhtiöiden hallituksissa 18,7 prosenttia.

Vähäisistä johtotehtävistä ei voi syyttää ainakaan naisten matalaa koulutustasoa. Yliopistotutkinnoista naiset suorittavat nykyisellään 57,5 prosenttia, lisensiaatin tutkinnoista 54,4 prosenttia ja tohtorin tutkinnoista 52,4 prosenttia.

Pitääkö naisten ja miesten aloista päästä eroon?

Tutkimusten mukaan naisten ja miesten eriytyminen alkaa jo koulussa. Tytöt ohjautuvat yhä perinteisille naisten aloille, joita ovat terveys- ja sosiaalipalvelut, majoitus- ja ravitsemustoiminta ja koulutus.

Naisten ja miesten alojen eli segragaation purkaminen on kuitenkin pitkä ja aikaa vievä työmaa.

– Yksi kysymys on, pitääkö segregaatiolle tehdä jotain? Pitäisi kysyä myös, ovatko vaikkapa sosiaali- ja terveysalan tehtävät lähtökohtaisesti vähemmän taitoa vaativia kuin miesten alojen tehtävät. Pitäisikö niistä ylipäätään maksaa paremmin? Janas kysyy.

Janas toivoo myös naisiltä itseltään aktiivisempaa otetta ja rohkeutta palkkaeroihin puuttumiseen.