17-vuotias Linda (nimi muutettu) sijoitettiin asumaan kodin ulkopuolelle, kun hän oli vasta 6-vuotias. Hän on ollut jo 11 vuotta sijoitettuna useisiin eri laitoksiin. Linda sanoo Rikospaikan haastattelussa, että kova elämä on opettanut häntä paljon henkisesti.
Linda muutti Sairilan koulukotiin Mikkeliin 2,5 vuotta sitten. Sitä ennen hän asui perhekodissa, tukiperheissä, eri koulukodeissa, ja päihdeyksiköissä.
Hänet sijoitettiin kodin ulkopuolelle jo pienenä, koska äiti ei jaksanut enää huolehtia lapsesta. Isää Lindalla ei ole koskaan ollut.
– Äiti oli yksinhuoltaja, eikä meillä ollut rahaa lähestulkoon mihinkään. Jouduin sitten osittain huolehtimaan taloudesta pienenä ihmisenä. Äiti teki itse lastensuojeluilmoituksen, ja sitä kautta minut sijoitettiin muualle, Linda kertoo nyt aikuisuuden kynnyksellä.
Linda pitää yhä toisinaan yhteyttä äitiinsä, mutta hän ei koe, että hänellä olisi tosiasiallisesti vanhempi. Hänen ainoa kotinsa on laitos.
– Laitos ei kuitenkaan ole koti, mutta kun ei ole muuta paikkaa, niin tämä on se korvike. Minulla ei ole kotia tai paikkaa muualla minne mennä. Tämä on ainoa paikka missä voin asua ja missä minulla on katto pään päällä, missä saan ruokaa, missä pidetään huolta ilman vastinetta.
Itsetuhoisuutta ja päihteitä
Linda on yrittänyt useasti itsemurhaa. Hän on laiminlyönyt koulunkäyntiään eikä hän ole vielä saanut peruskoulun päättötodistusta.

