Suomesta kaapataan vuosittain toistakymmentä lasta

– Monesti tapauksiin voi liittyä avioeroja, huoltajuuskiistoja ja tietysti se, että vanhemmat ovat eri kulttuureista, sanoo perheoikeudellisia asioita ulkoasiainministeriössä hoitava lakimies Minna-Kaisa Liukko.

Vierailu tai lomamatka toisen vanhemman kotimaahan voi joskus päättyä niin, ettei lapsi palaakaan lomalta kotiin sovitusti. Myös tällöin täyttyvät lapsikaappauksen tunnusmerkit.

– Peruslähtökohta lapsikaappauksissa on, että jos vanhemmat ovat yhteishuoltajia, toinen huoltaja ei saa viedä lasta pois maasta ilman toisen huoltajan suostumusta, sanoo Liukko.

Avuksi nootti tai Haagin sopimus

Lapsikaappauksia selvitellään konsulipalvelulain nojalla tai Haagin sopimuksen periaatteiden mukaisesti.

Ulkoasiainministeriö selvittelee lapsikaappaukset sellaisiin maihin, jotka eivät ole liittyneet Haagin lapsikaappaussopimukseen. Tällöin suomalaisviranomaisten on toimittava kohdemaan lainsäädännön puitteissa.

Tarvittaessa maan viranomaisia voidaan lähestyä nootilla, vaatia lapsen palauttamista tai lapsen olinpaikan ja olosuhteiden selvittämistä. Ensisijainen ja erityisesti lapsen edun mukainen menettely on kuitenkin se, että vanhemmat pääsisivät sopimukseen lapsen palauttamista.

– Ulkoasiainministeriössä on vuosittain vireillä kymmenisen tapausta. Joukossa on hyvin vanhojakin kaappauksia, jotka ovat olleet vireillä pitempään, sanoo Liukko.

Oikeusministeriön vastuulla ovat puolestaan sieppaukset, jotka tehdään Haagin sopimuksen piirissä oleviin maihin. Tällöin Suomi ja kohdemaa jakavat yhteiset kansainväliset toimintaperiaatteet. Lapsen sieppausta lähdetään hoitamaan Haagin sopimuksessa nimettyjen viranomaistahojen kanssa.

–Viime vuonna oikeusministeriössä tuli vireille 12 lapsikaappaustapausta, jossa lapsi oli hakemuksen mukaan viety ulkomaille. Yhteen tapaukseen saattaa kuitenkin liittyä useampi kuin yksi lapsi, sanoo hallitussihteeri Maija Leppä oikeusministeriöstä.

Yhä useampia ruotsalaislapsia siepataan ulkomaille