Siinä missä Suomella on Krista Pärmäkosken ja Kerttu Niskasen johdolla oivia normaalimatkojen hiihtäjänaisia, sprintissä tilanne on karu. Pärmäkoski näkee kuitenkin ensi vuodeksi mahdollisuuden isoon, odotettuun maajoukkuetason muutokseen.
Naissprintin huipun vallanneet ruotsalaiset sen sijaan jylläsivät finaalissa kolmoisvoittoon. Finaalissa nähtiin pelkästään ruotsalaisia (neljä hiihtäjää) ja norjalaisia (kaksi).
Ruotsilta on noussut sprintin kärkeen lukuisia nuoria nimiä, mutta Pärmäkoski uskoo, että Suomenkin tilanne tulee olemaan jatkossa auvoisampi lupaavien nuorten myötä. Sprintin taitavista hiihtäjistä mieleen tulevat esimerkiksi viime kaudella läpimurtoa tehnyt Jasmi Joensuu, 24, ja laskusuunnassa urallaan viime ajat ollut Anita Korva, 21.
Pärmäkoski arvioi, että Suomi olisi voinut saada jo täksi kaudeksi jalkeille hyvän sprinttitiimin.
– Nyt se on mahdollista tehdä ja rakentaa vaikka ensi vuodelle, että on kaksi eri joukkuetta, Pärmäkoski väläyttää MTV Urheilulle.
– Nyt meillä on hyvä tilanne, jos tästä vain otetaan koppia ja ruvetaan rakentamaan sitä joukkuetta erikseen.
"Jos siellä pallipaikat heilahtaisivat"
Krista Pärmäkoski menestyy sprinttiä paremmin normaalimatkoilla, kuten suurin osa Suomen muistakin kokeneista maajoukkuenaisista.
Pärmäkoskella on itsellään sprintistä kaksi maailmancupin palkintokorokesijaa, kun hän oli kalenterivuonna 2017 kahdesti toinen. Lajiin erikoistuneita on kuitenkin iskenyt kehiin entistä enemmän, eikä Suomella ole tällä hetkellä yhtään kansainvälisen kärkitason sprintterinaista. Normaalimatkat parhaiten taitava Pärmäkoskikin on pudonnut sprintissä kärjen kyydistä.
– Kun katsotaan tulosliuskaa, siellä on 20 erikoistunutta, jotka eivät pärjää niin hyvin normimatkoilla. Minä itsekin koen, että minun aikani on siellä jättänyt. Realistista on, että pystyn pärjäämään paremmin normimatkoilla. En viitsi enää hirveästi tuhrata aikaani sprinttiharjoitteluun, koska siellä on erikoistuneita niin paljon.
Sprintti vaatii Pärmäkoskenkin arvion mukaan yhä enemmän siihen satsaamista. Miehissä Suomella on ollut viime vuosinakin Joni Mäen ja Ristomatti Hakolan kaltaisia selkeitä, ajoittain menestyneitäkin sprinttereitä. Pärmäkoski kuitenkin pohtii, ettei Suomessa ole naisten puolella vielä sprinttikulttuuria.
– Puhuimme tyttöjen kanssa, että ehkä arvostusta (sprinttiä kohtaan) alkaisi tulla, jos siellä pallipaikat heilahtaisivat. Koska olemme pärjänneet normimatkoilla paremmin, se varmasti myös houkuttaa nuoria enemmän sinne suuntaan.
"Me emme ole niin hyvin onnistuneet"
Naisten maajoukkuevalmentaja Ville Oksanen ruotii sprintin tilannetta.
Naisten hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Ville Oksanen pohtii Pärmäkosken tavoin, että Suomella on pitkään ollut vahvaa kulttuuria, jossa moni haluaa panostaa juuri normaalimatkoihin.
– Itse en näe, etteikö voisi molemmissa pärjätä, mutta totta kai harjoittelun pitää tukea toistaan. Monien urheilijoiden kohdalla monessa joukkueessa se on pystytty hyvin yhdistämään, mutta me emme ole ihan niin hyvin onnistuneet siinä, Oksanen sanoo.
Valmentaja näkee, että sprinttimenestykseen voi nousta kahdenlaista tietä.
– Pitää saada niitä, jotka panostavat suoraan sprinttiin, tai sitten pitää hakea ne elementit, joilla pystytään parantamaan sprinttisuoritusta ilman että normaalimatkojen suoritus vaarantuu.
Nuorena vitsa väännettävä
Ruotsi on Oksasen mielestä Suomelle Norjaa parempi vertailukohta, koska lajin harrastajamäärät ovat Ruotsissa lähempänä Suomea – siinä missä Norjan määrät ovat kaukana edellä. Mutta miksi Ruotsi menestyy?
Kuuluisan sanonnan mukaan nuorena vitsa väännettävä. Oksanen muistuttaa, että kansainvälisesti menestyvät ruotsalaishiihtäjät ovat lähes poikkeuksetta loistaneet myös nuorena; nuorten sprintin MM-finaaleissa on totuttu näkemään ruotsalaistyttöjä. Sattumaa tämä ei ole.
– Ruotsin urheilulukiosysteemi on tosi selkeä. On aika paljon eri paikkoja, joissa pystytään nuoresta lähtien hyvin panostamaan. Siellä on harjoittelulinja, jossa panostetaan paljon nopeus- ja suorituskykyharjoitteluun jo nuorena kestävyystekemistä unohtamatta. Ihan samalla tavalla sieltä tulee aika kovia distanssihiihtäjiä myös, Oksanen perkaa.
Valmentaja näkee kuitenkin Suomen tilanteessa valoa ja puhuu Pärmäkosken tapaan yleisesti lupaavista nuorista. Hän myös muistuttaa keväällä julkaistuista suomalaisen maastohiihdon uudesta valmennuslinjauksesta, jossa korostetaan lajin vaatimusten muututtua nopeutta ja voimaa.
– On tärkeää, että saadaan sitä jalkautettua seuroihin ja nuorten toimintaan, että pystytään tuomaan urheilijoita vähän paremmilla valmiuksilla kohti aikuisten sarjoja.
Oksanen uskoo, että tulevaisuudessa voidaan nähdä huipulla suomalaisia sprintterinaisia.
– Mitä enemmän meillä on sitä massaa, ketkä ovat nuorissa hyviä, sen todennäköisempää siitä tulee.
