Maailmancupin perinteisen sprintin tapahtumat lauantaina Salpausselällä kuvastavat erittäin hyvin Suomen maajoukkueen nykytilannetta kyseisessä kilpailumuodossa. MTV Urheilun asiantuntija Jari Isometsä epäilee, että Suomi on hukannut vuosien saatossa paljon menestyspotentiaalia ainakin osittain vääränlaisen valmennuskulttuurin takia.
12 hiihtäjää karsinnasta erävaiheeseen, vain yksi heistä semifinaaleihin – ja sekin niukasti aikavertailun kautta.
Tuttu suomalaistarina maailmancupin sprintistä, eikö vain?
Suomalaisen sprinttihiihdon kuva pienoiskoossa. Kaksi suomalaista nurin puolivälierässä Lahdessa lauantaina.Lehtikuva
Vastaavanlainen tapahtumasarja nähtiin Rukalla viime marraskuussa. Tuolloin puolivälierävaiheen peräti 16 suomalaisesta yksi eteni jatkoon. Sama tarina on toistunut myös ulkomailla hiihdettävissä maailmancupin kisoissa, joissa Suomen joukkueet ovat pienempiä maakiintiöiden seurauksena.
Kun Suomen asemasta nykysprinttihiihdossa kysyy Jari Isometsältä, avaussanat ovat tyrmäävät.
– Olemme aika kaukana todellisesta menestymisestä. Tuntuu, että olemme aivan poskettoman tyytyväisiä, jos joskus satumme pääsemään välieriin, Isometsä aloittaa.
– Suomalaisten perusnopeus ei ole maailmanluokkaa, mutta sillä on pärjätty. Aika-ajomenestys kertoo tästä. On kyky hiihtää yksittäinen pätkä kovaa, mutta kun pitäisi hiihtää useampi, ei jakseta.
Miksi suomalainen ei jaksa sprintissä?
Lahden maailmancup-sprintissä 22. sijalle lauantaina sivakoinut Joni Mäki jäi sprintin olympiapronssista 0,8 sekuntia vuosi sitten. Nyt hän aikoo panostaa enemmän normaalimatkoille.Lehtikuva
Isometsä näkee, että sprinttimenestyjäksi voi nousta kahdella eri tavalla. Esimerkiksi Ranskan miesten maajoukkueessa on pelkästään sprinttiin erikoistuneita hiihtäjiä, ja tähän kategoriaan kuului vuosikaudet myös italialaistähti Federico Pellegrino. Toinen tapa on olla raudanluja yleishiihtäjä – kovimpina esimerkkeinä Norjan Johannes Hösflot Kläbo ja venäläinen Aleksandr Bolshunov.
Isometsä ei pidä erikoistumista välttämättömyytenä.
– Molemmilla tavoilla pärjää. Suomalaiset eivät pärjää kummallakaan tavalla, asiantuntija linjaa tylysti.
Tässä vaiheessa Isometsä nostaa esiin suomalaisen harjoittelukulttuurin. Isometsä ei väitä, että hän tietäisi yksityiskohtia kaikkien suomalaishiihtäjien treenaamisesta, mutta uskaltaa puhua valmennuskulttuurista yleisellä tasolla. Hän summaa sen kolmella sanalla.
– Peruskestävyys, peruskestävyys ja peruskestävyys.
Juttu jatkuu videon alla.
2:30Läpimurtoaan maailmancupissa vielä hakeva Jasmi Joensuu murtui kesken MTV Urheilun haastattelun lauantaina, kun hän kävi läpi pian päättyvää kauttaan.
Isometsän mukaan sitä harjoitellaan Suomessa paljon, kovien nopeus- ja tehoharjoitusten kustannuksella. Harjoitustuntien ynnäily on noussut suosituksi teemaksi.
Asiantuntija puhuu valmennuksellisesta "Vuokatti-linjasta", joka on pesiytynyt vahvasti myös Hiihtoliittoon.
– Nyt on todettava, että kun hiihto on vielä muuttunut lajina yhteislähtöjen sekä parempien välineiden, latujen ja voiteiden ansiosta yhä enempi ja enempi nopeatempoiseksi ja räjähtävyyttä vaativaksi lajiksi, niin tämä suomalainen harjoituslinja – joka suosii pitkää, hidasta peruskestävyyttä – on aiheuttanut sen, että olemme jääneet jälkeen. Olemme jääneet siihen harjoitusmuottiin, jolla on joskus saavutettu menestystä, mutta ei sillä enää saavuteta, Isometsä puntaroi.
– Näen tämän suurimmaksi syyksi, miksi emme pärjää enää missään. Sprintissä tämä totta kai korostuu, koska siinä hiihdetään entistä kovempaa ja räjähtävämmin, hiihtotaktisen puolen merkitystä Suomen heikossa sprinttimenestyksessä vähättelevä Isometsä jatkaa.
"Jotain tehdään väärin"
Pirjo Muranen saavutti Suomen edellisen sprintin arvokisamitalin, MM-pronssin, Liberecissä vuonna 2009. Tuon jälkeen Suomi on saavuttanut palkintosijoja maailmancupissa, mutta pienenevissä määrin.imago sportfotodienst/ All Over Press
Menestystilastot maailmancupin sprinteistä kertovat karua kieltä Suomen tilanteesta nopeatempoisessa, ison jalansijan kalenterissa ottaneessa kilpailumuodossa.
Sprintti on ollut osa lajin ykköskiertuetta jo kaudesta 1995-1996 lähtien. Palkintopallille on noussut kaikkiaan hieman yllättäenkin jopa 21 eri suomalaisurheilijaa, mutta tähän listaan on saatu viimeisen kahdeksan vuoden aikana vain kolme uutta nimeä, Krista Pärmäkoski, Joni Mäki ja Johanna Matintalo.
Juttu jatkuu videon alla.
1:58Krista Pärmäkoski murtui Salpausselän kisoissa – taustalla rakkaan koiran poismeno.
Viimeisen viiden vuoden aikana palkintosijoja on irronnut vain kolme, Mäelle yksi ja Matintalolle kaksi, ja sprintin kokonaiscupin kymppikärkeen on tullut vain yksi suomalaismerkintä – Mäki 10:s kaudella 2021-2022. Esimerkiksi sesongilla 2008-2009 sprinttipodiumilla seisoi kolme eri suomalaista yhteensä kahdeksan kertaa. Heistä kaksi, Pirjo Muranen ja Aino-Kaisa Saarinen, oli cupin kärkiviisikossa.
Pian päättyvällä kaudella parhaat suomalaiset löytyvät sijoilta 16 (Niilo Moilanen) ja 17 (Jasmi Joensuu).
– On ymmärrettävä, että jotain tehdään vääriin. Se on päivänselvä asia. Olemme pudonneet sprintissä täydellisesti kelkasta, Isometsä naulaa.
Asiantuntija allekirjoittaa näkemyksen siitä, ettei Suomessa arvosteta sprinttihiihtoa tarpeeksi. Tämä näkyy valmennuksessa, urheilijoiden kommenteissa ja laji-ihmisten asenteissa.
Se näkyy myös kotimaisessa kilpailukalenterissa ja lähtölistoissa. Isometsä nostaa esimerkiksi viime marraskuussa Oloksella hiihdetyt sprintit, joissa oli tarjolla kovaa kansainvälistä vastusta. Iso osa Suomen eturivin hiihtäjistä puuttui viivalta.
– Olin täysin tyrmistynyt, kun katsoin lähtölistoja.
– Sitten valitetaan, ettei Suomessa ole tarpeeksi sprinttikisoja.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Ristomatti Hakola oli vielä viitisen vuotta sitten vakiokasvo maailmancupin sprintin välierä- ja finaalivaiheessa. Nykyään hän on keskittynyt normaalimatkoille.Lehtikuva
Tällä Isometsä viittaa muun muassa Suomen cupin ohjelmaan. Sprintti on ohjelmassa kuudesta kisaviikonlopusta kolmessa. Lisäksi häntä hämmästyttää yhteislähtökisojen vähäisyys.
– Siellä (Suomen cupissa) on kaikki kisat käytännössä väliaikalähtöjä. Ja kun katsotaan mihin kansainvälinen hiihto on menossa, niin se on koko ajan enemmän ja enemmän yhteislähtökisoja. Lisäksi sprinttejä on erittäin paljon.
– En itsekään välttämättä tykkää tästä suuntauksesta, mutta niin se vain menee, Isometsä toteaa viitaten rahan sanelemaan markkinaan.
Tällä maailmancup-kaudella 30 henkilökohtaisesta kisasta sprinttejä on 13, lopuista kuusi yhteislähtöjä.
Isometsän mukaan Suomessa on "pakko reagoida tähän". Sprinttihiihdon asemaa on saatava nostettua, ja kaikki lähtee päivittäisestä tekemisestä ja arvoista – aina junioreista maajoukkueeseen ja Hiihtoliiton johtoon saakka.
Yksi tähän liittyvä anekdootti saatiin tällä viikolla, kun sprintin olympianelonen ja parisprintin kaksinkertainen arvokisahopeamitalisti Joni Mäki ilmoitti Iltalehden haastattelussa keskittyvänsä jatkossa enemmän normaalimatkojen harjoitteluun.
– Hämmästelin sitä, sillä hän on selkeästi sprinttihiihtäjä, Isometsä kommentoi.
