Miten käy maastohiihdon kultakimpaleen? Jari Isometsä avautuu Suomi-hiihdon harmillisesta piirteestä: "Pahoin pelkään"

1:50
Maastohiihdon maailmancupkausi starttaa hyisissä oloissa Rukalla - Jari Isometsä lataa kovat odotukset: "Iivoon aika paljon satsaan".

Suomalaisen maastohiihdon kärki on terävä, mutta kapea. Iivo Niskasen, Krista Pärmäkosken ja Kerttu Niskasen takana uusia vastuunkantajia ei ole jonoksi asti. MTV Urheilun asiantuntija Jari Isometsä toppuuttelee malttamatonta hiihtokansaa.

Suomalaisessa maastohiihdossa on odotettu uusien kykyjen nousua estradille toiveikkaana. Kun kärkikolmikosta nuorin, Iivo Niskanenkin täyttää alkuvuodesta 30 vuotta, olisi uusille kyvyille tilaa ja tilausta.

Jari Isometsä näkee tilanteen kärjen takana kohtuullisena, mutta nopeita kehitysaskeleita uusilta menestyjiltä on turha odottaa.

– He ottavat askeleita koko ajan. Suuri yleisö on vähän malttamaton. Odotetaan, että se askel olisi jumalattoman pitkä. Ei se ole. Niitä otetaan pikkuhiljaa.

Kuka ottaisi askeleet?

Naisissa kuilu Pärmäkosken ja Niskasen takana on venynyt suureksi. Etenkin Johanna Matintalon nousua kärkihiihtäjien joukkoon on odotettu, mutta toistaiseksi ajoittaisia väläyksiä lukuunottamatta turhaan. Matintalo hiihti viime kaudella maailmancupissa tasaisesti sijan 20 tietämille. Piikki tuli Val di Fiemmen kymmenellä kilometrillä, kun suomalainen oli useiden kärkihiihtäjien puuttuessa viides.

Isometsä toteaa Matintalon omaavan potentiaalia nousuun aivan terävimpään kärkeen.

– Hän otti askeleen aikoinaan, mutta on jäänyt rappuselle. Pari viimeistä askelta on ottamatta. Jos ajatellaan potentiaalisia urheilijoita lähitulevaisuudessa, hän se on, joka sen (asekeleen) voisi ottaa.

Viime kauden nousija oli Jasmi Joensuu, joka hiihti sprintissä parhaimmillaan kymmenenneksi ja oli normaalimatkoilla maailmancupin pisteillä. Isometsä toppuuttelee odotuksia.

– Ei ehkä voida odottaa toista askelta peräkkäin. Nyt pitäisi pystyä pysymään siinä, mihin hän nousi. Sen tason säilyttäminen olisi häneltä hyvä suoritus.

Myös Vilma Nissinen ja Katri Lylynperä ovat nousseet potentiaalisiksi tulevaisuuden hiihtäjiksi. Matkaa kuitenkin on vielä.

– Katrilla näyttäisi siltä, että kestävyysominaisuudet ovat kasvaneet niin, että hän voisi alkaa menestyä sprintissä, Isometsä sanoo.

– Vilma on sellainen nuori hiihtäjä, joka tulee pikkuhiljaa. Mutta on monta askelmaa ottamatta. Pitää malttaa mennä askel kerrallaan.

Vielä nuoremmissa hiihtäjissä on Isometsän mukaan hyviä urheilijoita, mutta heidän kehitysaskeleensa jäävät helposti huomaamatta, koska ero kärkihiihtäjiin on vielä sen verran suuri.

– Matkaa on sen verran, että pitää tehdä paljon hyviä asioita, että pystyisi ottamaan Kristan ja Kertun aseman. Se ei ole vuoden eikä kahden juttu. Tilanne ei ole huono, mutta ei se ole ihanteellinen. Meillä saisi olla joku 23-vuotias, joka hiihtäisi jo palkintopallin tuntumaan.

"Tein itse sen virheen"

Miehissä tilanne on kärjen osalta vielä selkeämpi. Iivo Niskanen johtaa joukkoja ylhäisessä yksinäisyydessään. Markus Vuorelan loukkaannuttua Ristomatti Hakolan, Joni Mäen ja Perttu Hyvärisen lisäksi muita mieshiihtäjiä ei maailmancupin pisteille ole Isometsän mukaan odotettavissa.

– On muutamia hyviä urheilijoita, jotka kehittyvät pikkuhiljaa, mutta tämä vuosi pitää mennä näillä neljällä.

Mielenkiintoisista nimistä Isometsä nostaa esiin Niilo Moilasen, viime kaudella sprintin nuorten MM-kultaa voittaneen hiihtotykin. Moilasessa Isometsä näkee potentiaalia suuriinkin tekoihin, mutta yksi asia huolettaa asiantuntijaa. Suomalainen ajattelutapa ei suosi sprinttimestareita.

– Pahoin pelkään, että hän ei itse tyydy sprinttiin, vaan alkaa hiihtää normaalimatkoja tai keskittymään niille. Silloin on aina se vaara, että ei pärjää missään. Tietysti on sekin vaihtoehto, että pärjää kaikissa. Antaa nuoren miehen tehdä oma päätöksensä.

Isometsä toivoisi, että selkeästi sprinttiin kykyjä omaavat hiihtäjät lähtisivät tavoittelemaan menestystä hyväksi todetussa lajissa.

– Kun saadaan selkeästi sprinttityyppi, joka on osoittanutkin sen, toivoisin, että olisi sitä malttia kokeilla voisiko olla maailman paras sprintteri. Ennemmin kuin alkaa harjoitella kestävyyttä ja tähdätä kaikille matkoille ja tulla kaikille matkoille 20. sijan hiihtäjäksi. Aika näyttää.

Isometsä manaa Suomeen pesiytynyttä sprintin arvostuksen puutetta, johon sortui itsekin aktiiviurallaan. Uusi laji ei houkutellut.

– Olisin varmasti ollut kohtuu hyvä tyyppi hiihtämään sprinttiä, mutta en lähtenyt. Keskityin normaalimatkoille. Se oli todella tyhmästi ajateltu, Isometsä ruotii.

– Jotenkin se ajattelumalli on Suomessa vallalla vieläkin, että vaikka kuinka olisi sprinttityyppi, ei siihen lähdetä. Liittotasollakin siihen syyllistytään. Ei ole sprinttimaajoukkueita, ja mitä kuuntelee kommentteja valmentajilta, ei ole tulossakaan.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja