Zacharias Sundström tunnetaan Suomen kalleimpana asianajajana, mutta hänen elämänsä olisi saattanut lähteä aivan eri teille, jos hän olisi hyväksynyt erään Yhdysvalloista tulleen tarjouksen 1960-luvulla.
Kirjailija ja toimittaja Staffan Bruun on koonnut Sundströmin elämäntarinan yksiin kansiin Suomen kallein asianajaja – Zacharias Sundströmin elämä ja teot (WSOY 2024), jossa kurkistetaan rahan ja vallan kulisseihin. Sundström ja Bruun vierailivat Huomenta Suomessa keskiviikkoaamuna.
Palataan kuitenkin ensin takaisin 1960-luvulle Yhdysvaltoihin. Tuolloin Sundström sai niin sanotusti kerran elämässä -tarjouksen Yhdysvaltain huipulta.
Jos Sundström olisi hyväksynyt tarjouksen, hän olisi työskennellyt Yhdysvaltain entisen presidentti John F. Kennedyn hallinnon ytimessä, tarkemmin ottaen Kennedyn nuoremman veljen Robert Kennedyn neuvonantajana.
– Muistan sen tilanteen aika hyvin, koska opiskelin silloin Chicagossa, ja eräs professori Soia Mentschikoff oli ehdottanut Kennedyille, että minusta voisi saada hyvän apurin, Sundström sanoo.
– Muistan kun ajoin sinne, missä Robert Kennedy piti toimistoa, niin siellähän oli tietysti turvamies. Hän kysyi hyvin nuorelta näyttävältä ihmiseltä (eli Sundströmiltä), joka ajoi suhteellisen rämäkkää Chevroletia, että minne olet menossa.
Sundström sanoi tulleensa tapaamaan Robert Kennedyä, joka toimi tuolloin oikeusministerinä.
Turvamies ei uskonut, sanoo Sundström, vaan heitti, että "Niin minun äitinikin on kuun mestari". Turvamies meni kuitenkin tarkistamaan asian, ja ääni kellossa muuttui.
– Hän tuli takaisin hyvin nöyränä ja sanoi, että tuonne voi parkkeerata ja tuossa on hissi.
"We can fix that"
Sen enempää neuvotteluista Kennedyn kanssa Sundström ei paljastanut Huomenta Suomen haastattelussa, mutta joutui lopulta kieltäytymään työtarjouksesta.
– Sanoin, että minulla on Fulbright-stipendi, ja sen ehdoissahan oli, että täytyy palata Suomeen. Kennedy sanoi minulle, että hän voi hoitaa sen, "we can fix that".
Jälkeen päin Sundström kertoo miettineensä päätöstään uudemman kerran ja on tullut samaan lopputulemaan: päätös oli oikea. Jos hän olisi lähtenyt Kennedyn neuvonantajaksi, olisi moni asia – tietenkin – mennyt toisin.
– Kuka minun tilanteessani olisi kieltäytynyt? Sundström kuitenkin heittää.
Kun tekee paljon töitä, yleensä voittaa
Mikä sitten tekee hyvästä asianajajasta hyvän?
Sundström nostaa sen, että työ tehdään kunnolla.
– Ja voittohan voi olla se, että päämies on saanut vähemmän tuomiota kuin mitä hän olisi muuten saanut. Voitto ei aina ole se, että hän vapautuu kokonaan.
– Kyllä tietysti sanavalmius oikeudessa on suhteellisen tärkeää – ei kuitenkaan niin tärkeää kuin esityö, jota olen ainakin itse ajatellut tehneeni suhteellisen hyvin. Ja kyllä minä opin jo hyvin aikaisin, että hän, joka tekee enemmän relevanttia työtä, yleensä voittaa.
Sundströmin mukaan voiton hetkellä asianajajan olo on tyhjä.
– Mutta seuraavana päivänä kyllä toipuu, ja voi juhlia sen voiton.
Syyte ei sama kuin fakta
Sundström seuraa oikeusvaltion kehitystä huolestuneena.
– Minusta työ, jota tuomioistuin tekee, on muuttunut enemmän siihen suuntaan, että se on vain työ eikä kutsumus.
– Olen itse istunut Helsingin raastuvan oikeudessa aikanani, ja siihen aikaan todellakin vanhemmat tuomarit olivat hyvin siihen asiaan tarttuvia, Sundström sanoo.
– Minusta tuntuu, että monessa asiassa tuomioistuin varsinkin rikosoikeudessa menee sillä tavalla kuin syyttäjä on katsonut. Syyttäjän syyte etenee koko oikeudenkäynnin ajan ihan kuin se olisi fakta, vaikka se ei aina perustu faktaan – se perustuu poliisin tutkintaan.
– Ja poliisihan yleensä tutkii sen sillä tavalla, että ne yrittävät löytää syyn, minkä takia on menetelty näin.
Vuonna 2013 Sundström sai tuomion törkeästä veropetoksesta hovioikeudessa, ja Asianajajaliitto päätti erottaa hänet liiton jäsenyydestä.
Juttua täydennetty 8. helmikuuta 2024: Jutun loppuun täydennetty tieto, ettei Sundström voi enää toimia asianajajana, sillä hänet erotettiin liiton jäsenyydestä.