Kuinka voit puolustaa Turun puukottajaa Abderrahman Bouananea? Tätä kysymystä asianajaja Kaarle Gummerus on saanut kuulla lähipiiriään myöten usein viime aikoina.
Bouananen tai toisten terrorismista epäiltyjen irakilaiskaksosten puolustamista ei kuitenkaan Gummeruksen mukaan tehdä rahan takia. Ei, vaikka vuonna 2017 Gummerus sai ansiotuloja 255 666 euroa, päälle vielä yli 66 000 euron pääomatulot.
– Palkkansa voisi saada helpomminkin kuin näiden juttujen hoitamisella, Gummerus myöntää.
"Älä ole ahne, sillä tämä työ on muutoinkin niin mielenkiintoista.”
Näin ohjeisti Gummeruksen asianajotoimiston vuonna 1939 perustanut Kai Gummerus poikaansa Teppaa ja pojanpoikaansa Kaarlea, jotka samalle alalle päätyivät.
Kaarle Gummerus itse asiassa peri isoisältään toimiston aloittaessaan asianajajana vuonna 1995. Tuolloin toimistossa työskentelivät vain Teppa-isä ja Kaarle, nyt oikeustapauksia selvittelee viisi lakimiestä apunaan vielä kaksi oikeustieteen harjoittelijaa ja kaksi sihteeriä.
Torstaina Gummerus yllätettiin oikeustoimittajien yhdistyksen Valokeila-palkinnolla – perusteina hänen suhtautumisensa mediaan.
Yhdistyksen mukaan Gummerus näyttää hyvää esimerkkiä sille, että asianajaja voi pitää yllä asiallisia ja avoimia suhteita tiedotusvälineisiin pitäen samalla kiinni hyvän asianajajatavan vaatimuksista.
Kun syytetty vastustaa koko länsimaista oikeusjärjestelmää, asianajajalta tarvitaan jämäkkyyttä – Turun puukottajan asianajaja Kaarle Gummerus noudattaa työssään isoisänsä ohjetta
Oikeustoimittajien yhdistys myönsi vuosittaisen Valokeila-palkinnon asianajaja Kaarle Gummerukselle.Lehtikuva
Jokainen tarvitsee puolustajan
Gummerus on ollut viime kuukausina poikkeuksellisen paljon julkisuudessa puolustettuaan Turun puukottajaa sekä terrorismista epäiltyjä irakilaiskaksosia. Isoisän yllä mainittu oppi ei voisi olla osuvampi näissä ammatillisesti erittäin haastavissa tapauksissa.
– Kun henkilö puolustajaa tarvitsee, sen sellainen täytyy saada. Itse olen tähän rooliin itseni laittanut, niin kyllä silloin näitä juttuja hoidetaan. Kyllä tässä oma ammatillinen haaste ja mielenkiintokin on.
Turun puukotusta hän pitää yli 20-vuotisen uransa ongelmallisimpana tapauksena, sillä tarkoitus on ensimmäistä kertaa Suomessa määritellä, millainen rikos on terroristinen.
– Meillä ei ole tähän oikeuskäytäntöä.
Yhtä aikaa kokenut ja kokematon terrorismituntija
Ensi viikolla Gummerus on menossa tilaisuuteen puhumaan terrorismista ja radikalisoitumisesta. Tilanne on hänestä hassu, sillä hänellä on yhtä aikaa aiheesta vähän ja paljon kokemusta.
– Harva ihminen näin pienellä kokemuksella kuin minulla on, menee tällaisesta puhumaan. Mutta toisaalta voi sanoa, että harvalla asianajajalla on terrorismista kokemusta tässä maassa niin kuin minulla.
Se on vaatinut lukemista ja selvittelyä koko toimiston väeltä. Satoja ja satoja työtunteja. Mutta näitä tapauksia hoidetaan valtion määräämillä tuntitaksoilla.
Gummerus ja hänen kollegansa voivat vain haaveilla mahdollisuudesta työmatkasta ulkomaille – vaikka Irakista voisi saada kaksosten tapaukseen huomattavasti lisätietoja.
– Esiintyvätkö he ylipäätänsä videolla, jossa teloitetaan aseettomia siviilipuvuissa olevia henkilöitä, Gummerus kysyy tapauksen pääsyytteestä.
– Kun puhutaan ulkomailla tapahtuneista rikoksista, selviää, kuinka vaikeaa näiden hoitaminen Suomesta todellakin on.
Juttu on parhaillaan jumissa hovioikeuskäsittelyssä, sillä puolustuksen todistajiin Irakissa ei olla saatu yhteyttä.
Yksi päihtynyt kummastelu
Jokainen syytetty tarvitsee puolustajan, on kyseessä sitten lapsenraiskaaja tai terroristi. Mutta Bouananen kaltaisissa tapauksissa voisi luulla että Gummerus saa rankkaakin palautetta toimenkuvastaan.
– Toimittajia on kiinnostanut hyvin paljon, kuinka paljon palautetta olen saanut. Mutta hyvin vähän niitä on tullut, muutama sähköposti englanninkielellä ulkomaisista osoitteista sekä yksi puhelu päihtyneeltä mieheltä.
Tätäkin keskustelua Gummerus kuvailee hyväksi.
– Mitään uhkaa siinä ei ollut. Kun hoidamme hommamme, syytetyt, vastaajat ja muut ymmärtävät roolin. En ole kokenut uhkaa, enkä joutunut turvautumaan turvajärjestelyihin.
Syytetyn luottamus asianajajaan vaatii jämäkkyyttä
Etenkin Turun puukottaja Bouananen tapauksessa julkisuuteen on välittynyt kuva, etteivät puolustusasianajaja Gummerus ja syytetty hae oikeudesta samoja asioita. Bouanane on halunnut, että häntä kutsutaan terroristiksi, Gummerus on pyrkinyt puolustuksessaan tämän kiistämään.
Lehtikuva
Gummeruksen mukaan Bouananen ja muiden ulkomaalaisten oikeusjutuissa esille nousee usein vahvakin kulttuuriristiriita. Epäilty epäilee viranomaisten, tuomioistuimen, syyttäjien ja jopa oman asianajajansa luotettavuutta.
– Koko ajan täytyy pitää mielessä, että mikä on minulle suomalaisena ja länsieurooppalaisena asianajajana täysin selvää, niin joku näkee sen ihan eri kulmasta ja valosta.
On tärkeää kuunnella ja yrittää ymmärtää. Mutta asianajajan ja päämiehen välisen luottamuksen löytämiseksi vaaditaan myös jämäkkyyttä.
– Kaiken kattava mielistely ei auta. Pitää saada ihminen ymmärtämään minun näkemykseni sekä suomalaisen järjestelmän näkemys.
– Niitä keskusteluja voidaan käydä pitkään. Henkilöt saattavat loukkaantua sellaisista tilanteista, joita me emme ymmärrä ollenkaan loukkaantumisiksi käsittelyjen aikana.
Jos tilanne etenee umpisolmuun, tarvitaanko sitä luottamusta asianajajan ja syytetyn välillä oikeusistunnon hoitamiseksi? Gummeruksen mukaan on tärkeää, että päämies ja asianajaja vievät kesken olevaa oikeusprosessia samaan suuntaan.
Ristiriitoja voi syntyä myös, jos syyntakeettomana tuomitulle määrätään edunvalvoja, joka tekee omia ratkaisujaan siitä, mikä on päämiehen etu.
Pieni riita yhteiskunnalle, iso ihmiselle
Vaikka Turun ja irakilaiskaksosten tapaukset ovat pääasiassa työllistäneet Gummerusta viime aikoina, hän ei silti sanoisi, että tapaukset olivat automaattisesti palkitsevampia kuin pienet riitajutut, joilla voi yksittäiselle ihmiselle olla elämää mullistava merkitys.
– Pienen rikosasian hoitaminen käräjillä saattaa päämiehen näkökulmasta olla äärimmäisen tärkeä ja suurimerkityksinen. Monesta ihan pienestäkin jutusta olen kokenut suurta tyydytystä, kun asia on mennyt päämiehen edun kannata hyvin ja omastakin mielestä oikein.
Gummerus ei määrittele itseään julkkisasianajajaksi, vaikka onkin esiintynyt lehtikuvissa ja tv-inserteissä useammin kuin suurin osa "tosi-tv-tähdistä".
Naistenlehtien kansissa elämästään kertomassa häntä ei nähdä tulevaisuudessakaan.
– Ilman juttuja en minä henkilönä ole niin mielenkiintoinen. On ollut tärkeää avata julkisuuteen puolustajan roolia. Tuoda ihmisten ymmärrykseen, mistä tässä on kysymys. En halua tuoda itseäni persoonana enempää esille kuin tarvitsee.
Työn julkisuus ei voi olla pääasia
Gummerus haluaa tuoda myös esiin, kuinka pieni osa asianajajista ja heidän vaativista työprojekteista lopulta välittyy julkisuuteen. Heidän toimistollaan on tänä vuonna hoidettu jo yli 440:ää tapausta, ei vain Turkua ja irakilaiskaksosia.
– Tämä julkisuus, joka muutaman jutun myötä tulee, ei voi millään lailla olla jutun fokus. Suurin osa tehdään kaiken valokeilan ulkopuolella niin, ettei saleissa ole edes yleisöä paikalla, kun niitä käsitellään.
Tämä on hyvä ohjenuora myös alaa opiskeleville sekä alalle haikaileville.
