Syksyllä 2017 Suomen miesten jalkapallomaajoukkueesta syrjään jäänyt Niklas Moisander, 38, pelaa edelleen huipputasolla Ruotsin pääsarjan Malmössä. Pitkän ulkomaankierroksen tehnyt, mutta hiljattain myös paluuta kotimaahan harkinnut Moisander on perheineen huolissaan Ruotsissa voimistuneesta nuoriso- ja jengirikollisuudesta.
Moisander paljastaa käyneensä keskusteluja myös TPS:n kanssa ennen kuin siirtyi Malmöhön kesällä 2021. Turkulaispuolustaja ehti pelata vain yhdeksässä Veikkausliigan ottelussa ennen kuin hän lähti ulkomaille vuonna 2003.
LUE MYÖS: Uran piti olla jo ohi, nyt Mestarien liiga ulottuvilla – suomalaistähdeltä kovia sanoja arvostuksestaan kotimaassa: "Välillä on tuntunut siltä"
Paluu juurille on ollut mielessä, mutta tässä kohtaa tulevaisuus näyttäisi lepäävän toisaalla. Perheen merkitys on Moisanderille valtaisa.
– Juttelin TPS:n kanssa ennen kuin tulin tänne. Minulla on ollut aina sinne hyvät välit. Nyt kun "Kappe" (Kasper Hämäläinen) lopetti uransa TPS:ssä, niin olihan se ihan mahtava juttu. Kerroin sen myös hänelle, kun juttelimme, Moisander avaa.
– Omalla kohdallani se on kuitenkin epätodennäköistä. En voi enää tässä kohtaa uraa ajatella vain itseäni. Ruotsalainen vaimoni on ollut tukenani Hollannissa, Italiassa ja Saksassa läpi niin hyvien kuin huonojenkin aikojen. Lapset ovat täällä koulussa ja suunnitelmana on asua jatkossakin Ruotsissa.
Koemanin potkuista onnekas sattuma
Ruotsalaisen vaimonsa Carolinen Moisander tapasi jo vuonna 2009, kun hän pelasi toista kauttaan hollantilaisessa AZ Alkmaarissa. Kyse oli onnekkaasta sattumasta, joka sai huvittavasti alkunsa silloisen valmentajansa Ronald Koemanin potkuista.
– Hyvän joukkuetoverini Pontus Engblomin vaimolla oli synttärit yhtenä lauantaina ja "Caro" oli yksi tämän parhaista kavereista. Hauska juttu oli se, että meillä oli peli perjantaina, josta olin kuitenkin ollut sivussa flunssan takia. Hävisimme, minkä seurauksena manageri Koeman sai potkut.
– Pontus soitti minulle lauantaina ja pyysi mukaan juhlimaan. Sanoin, etten voisi tulla, koska en ollut pelannut. "Miltä se näyttäisi, jos ihmiset näkisivät minut nyt kaupungilla?" kysyin.
– Hän kuitenkin sanoi: "Paskat siitä, ei meillä ole valmentajaa! Tule nyt vaan!"
Moisander taipui nuorena miehenä Engblomin painostuksessa ja liittyi mukaan. Lopulta se myös kannatti.
– Siellä me sitten tapasimme. Se tapahtui joulukuussa, joten joulutauolla pääsimme tapaamaan uudelleen. Sitten olimme puoli vuotta etäsuhteessa, jonka jälkeen hän muutti kesällä Hollantiin.
– Asiat ovat sittemmin menneet hyvin. Pakko kuitenkin sanoa, että oli pienestä kiinni. Jos valmentaja ei olisi saanut potkuja, emme olisi varmaan tavanneet – ainakaan silloin!
Räjähdyksiä ja ampumisia
Niklaksella ja Carolinella on kaksi lasta, vuonna 2015 ja 2019 syntyneet Stella ja Saga. Perhe asuu noin puolen tunnin ajomatkan päässä Malmön keskustasta, mutta suunnittelee muuttavansa tulevaisuudessa Tukholmaan.
LUE MYÖS: Jääkiekkoilija Henrik, 15, löydetty kuolleena – tuttua epäillään hirveästä teosta
LUE MYÖS: 15-vuotiaan kiekkojuniorin epäillään joutuneen murhatuksi – suomalaispelaaja avautuu järkytyksestä seurassa: "Traagista"
Kummatkin kaupungit ovat kuitenkin olleet viime kuukausina uutisissa huolestuttavista syistä. Nuorisorikollisuus ja jengiytyminen ovat voimistuneita ilmiöitä, mikä aiheuttaa luonnollisesti huolta myös Moisanderin perheessä.
– Totta kai se on huolenaihe, etenkin vanhempana. Täällä Malmössäkin tapahtuu, jos ei viikoittain niin ainakin melkein. On räjähdyksiä, ampumisia… Se ei ole mikään salaisuus, että se on ongelma täällä Ruotsissa.
LUE MYÖS: "Joku jahtaa mua", sanoi Maslah, 16, viimeisessä puhelussaan äidilleen – nämä hetket muuttivat Ruotsia pysyvästi sytyttäen verisen jengisodan
Moisander muistelee, kuinka ruotsalainen räppäri Einár ammuttiin kuoliaaksi vuonna 2021. Tragedia järkytti tavallista enemmän, sillä se tapahtui aivan hänen vaimonsa isän asuinseudulla Tukholmassa.
– Kun tulin tänne kaksi vuotta sitten, näitä asioita tapahtui ajoittain. Sittemmin tilanne on kuitenkin pahentunut niin, että se on koko ajan pinnalla. Se on yksi isoimmista puheenaiheista tällä hetkellä Ruotsissa.
– Isoin ongelma on se, miten ne ovat ihan nuoria lapsia, joita käytetään ampumiseen. 14–15-vuotiaita. Ihmiset ovat viimein saavuttaneet sen pisteen, ettei tämä voi enää jatkua näin. Ruotsin hallitus pyrkii myös tekemään muutoksia ilmiön kitkemiseksi. Tilanne on vahvasti esillä vaaleissa.
Valmennusuralle?
Moisanderin rooli Malmössä on ollut peliajallisesti pieni, kuten hän osasi jo saapuessaan odottaa. Tällä kaudella hän on pelannut Allsvenskanissa yhdeksässä ottelussa kuntoutumisensa jälkeen.
Joukkueen sisällä hänen tärkeyttään ei kuitenkaan sovi aliarvioida.
– Silloin kun tulin Saksasta, olimme juuri pudonneet Bremenin kanssa Bundesliigasta. Se oli urani suurin pettymys. Sopimukseni loppui siihen, jonka jälkeen pääsin tänne, missä pelasimme sen sijaan mestaruudesta, Moisander muistelee.
– Olin silloin 35-vuotias, joten ymmärsin kyllä, että minut hankittiin osittain myös täyttämään roolia pukukopissa. Tiedän, että olen hyvä pelaaja, mutta realistinen myös muiden tasosta.
Moisanderilla on merkittävä rooli nuorten pelaajien mentorina. Itseään "rauhalliseksi" kuvaileva konkaripuolustaja keskittyy toimimaan heille niin ammattimaisena esimerkkinä kuin mahdollista.
– En ole ikinä ollut se äänekkäin, paitsi tietysti kentällä ja ennen pelejä. Nuorempien pelaajien kanssa olen myös huomannut, että heille puhuminen ja vinkkien antaminen todella auttaa. Täällä on paljon talentteja.
Vaikka nuorten pelaajien kanssa työskenteleminen ja johtaminen kentällä ovat Moisanderin mieleen, ei häntä kuitenkaan houkuta ryhtyä pelaajauransa jälkeen valmentajaksi.
– Olen nähnyt läheltä, miten paljon duunia se vaatii päästäkseen valmentamaan esimerkiksi tälle tasolle. Silloin olisin poissa kotoa entistä enemmän, Moisander huokaisee.
– Olen kuitenkin jutellut monille pelaajille, jotka ovat ajatelleet täysin samoin, mutta muuttaneet sitten mieltään parin vuoden kuluttua. Se palo voi syttyä myöhemmin.
Moisander sanoo keskittyvänsä yhteen asiaan kerralla, eikä ole siksi laatinut tarkempaa suunnitelmaa pelaajauransa jälkeiselle ajalle. Hän kuitenkin tietää olevansa valmentamisen sijaan kiinnostuneempi urheilujohtamisesta.
– Juuri nyt olen vielä niin syvällä pelaajan kengissä, etten ole ajatellut sen pidemmälle. Olen siinä mielessä myös onnekkaassa tilanteessa, että voin hyvin ottaa uran jälkeen vaikka puoli vuotta vapaata kaikesta miettiäkseni, mitä teen seuraavaksi.
– Pysyn varmaan kuitenkin jalkapallon parissa. Aikoinaan Alkmaarissa aloitin opiskelemaan sports managementia. Tällä hetkellä enemmän kiehtoisikin juuri urheilutoimenjohtajan rooli, mutta ei sitä ikinä tiedä.
1:18