Paras syöttäjä ja pallonkäsittelijä suomalaisten puolustajien historiassa. Näin luonnehti jalkapallouransa hiljattain päättänyttä Niklas Moisanderia tämän kanssa samaan aikaan Ajaxia edustanut Peetu Pasanen. Moisanderin, 39, ura luetaan suomalaisen jalkapallon kaanonissa kansainvälisesti merkittävimpien rinnalle, vaikka sen loppusuorasta muodostui kaikissa merkityksissä kivulias.
Kun Moisander siirtyi TPS:stä Ajaxiin reilut 20 vuotta sitten, uudessa seurassa odotti juuri Pasanen. Nuorempi maanmies sai lämpimän vastaanoton ja kyläilykutsun biljardin merkeissä. Pasasen, 44, ura umpeutui lokakuussa 2015. Moisander ilmoitti päätöksestään itsenäisyyspäivänä.
– Ehkä vähän tyhjä olo. Tietysti takana on pitkä, pitkä ura ja matka. Olen todella kiitollinen, että sain pelata näin pitkään, vaikka paljon oli myös loukkaantumisia, etenkin viimeisinä vuosina, Moisander summaa MTV Urheilun haastattelussa.
Lopettamispäätöksen ylle on ehtinyt muutamassa viikossa laskeutua jo onnellisuus ja tyytyväisyys.
– Olen jopa vähän helpottunut, koska kaikki tietävät nyt, että ura oli tässä. Itsekin on helpompi katsoa nyt eteenpäin. Olen todella kiitollinen siitä, mitä olen saanut kokea urani aikana.
Vaikka vuoden jalkapalloilijaksi Suomessa vuosina 2012 ja 2013 valittu Moisander ei ollut enää mukana historiallisen EM-kisapaikan saavuttaneessa Huuhkajat-ryhmässä, juuri maajoukkue nousee uraa tuoreeltaan muistellessa erityiseen asemaan.
– Maajoukkueessa pelaaminen oli pienestä pojasta asti unelma. Kävimme aina vanhempien ja veljen kanssa katsomassa niitä matseja ja mietin, että tuolla olisi kiva pelata. Sitten pääsinkin aikanaan kapteeniksi asti. Se oli unelmien täyttymys, jollaista ei ollut osannut edes toivoa, 62 A-maaottelua pelannut Moisander muistelee.
Marraskuussa 2017 maajoukkueuransa sinetöineen Moisanderin kasvattajaseura oli Suomessa TPS, jossa tämä ehti pelata Veikkausliigaa vain yhdeksän ottelua ennen siirtymistä Ajaxin organisaatioon heinäkuussa 2003.
Hollannin kakkostasolla Zwollessa vietettyjen vuosien jälkeen edessä oli siirto pääsarjaseura AZ Alkmaariin 600 000 euron siirtosummalla. Ensimmäinen kausi 2008-2009 huipentui Hollannin mestaruuteen ja seuraavalla kaudella odottaneisiin peleihin Mestarien liigassa.
Vuodet 2012-2015 Moisander pelasi jälleen Ajaxissa, jota hän edusti lopulta kaikkiaan 105 ottelun mitassa. Seuraava työnantaja löytyi jälleen yhdestä Euroopan vaativimmista liigoista, Italian Serie A:ssa pelanneesta Sampdoriasta. Kauden jälkeen matka jatkui Bundesliigaan ja Werder Bremeniin. Viisi vuotta myöhemmin kesällä 2021 suuntana oli uran päätepisteeksi jäänyt ruotsalainen Malmö.
4:27
Mestarien liiga -otteluiden saldo kasvoi Ruotsissakin ja pysähtyi lopulta lukemaan 23. Maaleja seurajoukkuekilpailuista kovimmassa syntyi kaksi.
– Pelit Mestarien liigassa ja Eurooppa-liigassa sijoittuvat todella korkealle. Ne ovat olleet erityisiä tapahtumia. Etenkin Mestarien liiga. Kun se hymni soi, siinä on jotakin uskomatonta.
Kaiken jälkeen, paljosta voi olla kiitollinen. Ei vähiten päätymisestä oikeaan aikaan oikeisiin joukkueisiin, erinomaisiin sellaisin.
– Samalla voi olla silti kiitollinen vastoinkäymisistä. Werder Bremenissä pudottiin 2. Bundesliigaan. Uskon, että olen kokenut melkein kaiken, minkä urheilija voi kokea, mikä sitten on auttanut kasvamaan ja auttaa todennäköisesti myös uran jälkeen.
Urheilun yhtenä päämääränä voi pitää oman potentiaalin ulosmittaamista. Moisander arvelee sen toteutuneen omalla kohdallaan. Pääasiassa Hollantiin, Italiaan, Saksaan ja Ruotsiin sijoittunut ura poiki palkintokaappiin kolme Hollannin ja kolme Ruotsin mestaruutta.
– Kaikkeni ainakin annoin, vaikka aina voisi löytää jossiteltavaa niistä asioista, jotka olisi voinut tehdä toisin. Jouduin lopulta esimerkiksi taistelemaan kropan kanssa aika paljon, mutta uskon, että ihminen saa lopulta sen, minkä ansaitsee. Taistelin itseni takaisin monen loukkaantumisen jälkeen, siitä ainakin olen ylpeä.
Taistelua vammoja vastaan kuvastaa viimeiseksi jäänyt kausi, jolloin tämä pelasi Malmössä vain kaksi ottelua.
– Ehdottomasti se harmittaa. Se oli kesällä kova hetki, kun saimme tietää, että ristiside on mennyt. Emme tienneet sitä heti pelin jälkeen, vaan ehdin jopa hiukan harjoitella välissä viikon verran. Emme uskoneet, että vamma olisi niin paha, mutta kun sen uutisen sai, ne päivät olivat kovia. Tiesin heti, että en pysty lopettamaan uraani kentällä, mikä oli minulle tämän kauden isoin juttu.
– Loukkaantumisista toipuminen on ollut aina omanlainen haasteensa, mutta samalla rakkauteni jalkapalloa kohtaan on ollut niin kova, että vaikka millaisia takaiskuja on tullut, olen aina katsonut eteenpäin ja uskonut, että voin tulla takaisin. Kun on loukkaantunut paljon, siinä sen myös samalla oppii.
Vaikka uran päättyminen ei sujunut toivotulla tavalla, Moisander on kiitollinen, että uran jälkeen käytössä ovat terveet polvet. Päätös lopettamisesta oli syntynyt jo ennen kauden alkua yhdessä perheen kanssa.
– Ruotsiin on tarkoitus jäädä. Vaimoni tulee täältä, Tukholmasta, ja muutamme sinne, vaikka olemme viihtyneet todella hyvin Malmössä. Lähdin 17-vuotiaana maailmalle ja periaatteessa olen sillä samalla reissulla vieläkin. Minulle on siksi myös tärkeämpää olla lähempänä Suomea, joten olemme päättäneet aloittaa sieltä. Haluan, että tyttäreni saavat myös hyvän kontaktin Suomeen, joka heillä toki nyt jo on. Tukholman jälkeen katsotaan askel kerrallaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Valmentaminen ei tässä kohdin lukeudu suunnitelmiin. Hän näki työn kaikkinaisen vaativuuden vuosien ajan liian läheltä. Kanssapelaajien kokemukset kuitenkin osoittavat, että kipinä saattaa viritä uran jälkeen vähitellen. Ovea ei kannata eikä ole tarpeen sulkea kokonaan.
– Missään nimessä en halua jalkapalloa jättää kokonaan. Jossakin roolissa, jossain päin maailmaa tulen olemaan jalkapallon parissa töissä. Miksi ei vaikka Suomessa? Suomalainen jalkapallo on mulle rakas asia. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.