Kun Lucas Lingmanin veli kuoli, pääkopan sisällä purkautui. Helsingin Jalkapalloklubin tähtipelaaja avautuu MTV Urheilun haastattelussa ensimmäistä kertaa perheensä suuresta surusta ja miten pelko Ruotsiin paluusta sai hetkellisesti harkitsemaan jopa uran lopettamista.
Veikkausliiga-kausi 2021 oli juuri tullut päätökseen. Lingman oli pelannut taas loistokauden Toni Koskelan alaisuudessa ja johdattanut HJK:n toiseen perättäiseen Suomen mestaruuteen.
23-vuotias Lingman teki kuten monet muutkin ikäisensä ja nuoremmat ja suuntasi ensi kertaa ulkomaille. Ruotsin Allsvenskaniin noussut Helsingborg IF keräsi rahat kasaan ja pulitti HJK:lle 400 000 euroa suomalaisesta pelintekijästä.
Lingman oli Helsingborgin kallein hankinta lähes kymmeneen vuoteen. Odotukset olivat suuret ja vastuuta tuli myös sen mukaisesti. Helsingistä saapunut keskikenttämies naulasi heti paikkansa avauskokoonpanossa ja pelasi isoja minuutteja.
– Lähdin sinne todella odottavaisin fiiliksin. Olen aina rakastanut kaikkia kannattajakulttuureja ja etenkin sen suhteen Ruotsissa ollaan isosti edellä. Lisäksi läpi paistoi se, miten suurta ylpeyttä siellä tunnetaan omaa sarjaa, maata ja seuraa kohtaan. Se oli parasta, Lingman ihailee MTV Urheilulle.
Pian Lingman kuitenkin ymmärsi, ettei kaikki ollut kohdallaan. Helsingborg oli pelikentällä vaikeuksissa eikä voittoja meinannut irrota, mutta suurinta kamppailua Lingman kävi oman pääkoppansa sisällä. Putoamisvaara vaani, eikä vain Helsingborgin kohdalla.
– Kohtasin mieleni kanssa ongelmia ja aloin ensi kertaa kyseenalaistaa itseäni ihmisenä. Jalkapalloilijana et voi olla parhaimmillasi, jos et ole pääsi sisällä parhaimmillasi. En ollut onnellinen, eikä se osoittautunut oikeaksi paikaksi minulle.
Lingman oli haaveillut jo pitkään urasta ulkomailla. Ruotsissa hän kuitenkin ymmärsi, ettei ollut valmis uhraamaan henkistä terveyttään unelmansa saavuttamiseksi.
– Jalkapallossa usein unohdetaan, että mekin olemme lopulta vain ihmisiä. Meilläkin on elämässä paljon muuta kuin jalkapallo.
– Opin, etten ole vain jalkapalloilija, eikä minun tarvitsekaan olla. On normaalia, ettei nauti vain sellaisesta elämästä, missä menet potkimaan palloa ja palaat kotiin, kunnes menet taas potkimaan palloa. Se on todella yksinäistä, Lingman huokaa.
“Lopetan mieluummin jalkapallon kuin palaan sinne”
Lingmanin onneksi Helsingborg oli tehnyt satsauksia myös taustajoukkojen puolella. Seuraan oli saapunut samoihin aikoihin henkinen valmentaja, jolle hän rohkeni puhua ensimmäistä kertaa päänsisäisestä ahdingostaan.
Lingman tiesi, että hänen on päästävä takaisin Helsinkiin.
– Kerroin hänelle, ettei kaikki ole hyvin. Sitten menimme yhdessä urheilutoimenjohtajan puheille ja onneksi hän oli hyvin ymmärtäväinen. Hän myönsi, ettei minun auta kuin palata Suomeen pelaamaan. Edessä oli muutaman päivän loma, mutta sain luvan lähteä hieman aiemmin.
Lingmanin palattua kotiin hän meni seuraamaan HJK:n harjoituksia. Hänen tarkoituksenaan oli käydä moikkaamassa valmentajia ja lounastamassa muutaman entisen joukkuetoverinsa kanssa. HJK:ssa ei oltu tietoisia Lingmanin tilanteesta ja halusta palata seuraan.
Sitten Lingmanin viereen istui seuran scouting-tiimissä toiminut Henri Määttä. Lingman heitti ilmoille idean, että ottaisivatko he hänet takaisin lainalle. Kesäkuun siirtoikkuna oli auki ja HJK etsi vielä sillä hetkellä uutta keskikenttäpelaajaa.
– Totta kai he haluaisivat minut, minulle kerrottiin. Sanoin että haluan samaa, ja että laittakaahan pyörät pyörimään, Lingman hymähtää.
Asiat etenivät yllättävän nopeasti. Muutaman päivän kuluttua HJK ja Helsingborg olivat sopineet loppukauden lainasta. Lingman palasi hakemaan tavaroitaan Helsinkiin ja seuraavalla viikolla hän oli jo HJK:n kokoonpanossa Mariboria vastaan.
HJK ei kuitenkaan tiennyt koko totuutta siinä vaiheessa.
– En missään vaiheessa kertonut HJK:lle omasta tilanteestani. En vertaisi sitä loukkaantumiseen, mutta mietin kyllä, että ottavatko he minut takaisin jos minulla on asioita mieleni päällä.
– Ruotsissa ongelmat ehtivät kasaantua, enkä tehnyt niiden poistamisen eteen silloin tarpeeksi työtä. Sivuutin ongelmat vain sillä, että tulin Suomeen, vaikka mielenterveyden kanssa oli edelleen haasteita.
Lingman oli onnellisempi kuin Ruotsissa. Hän palasi kotiin ja johdatti HJK:n jälleen kerran Veikkausliigan mestaruuteen kaudella 2022. Lisäksi vyölle kertyi unohtumattomia hetkiä Eurooppa-liigassa muun muassa otteluissa AS Romaa ja Real Betisiä vastaan.
Tilanne sai Lingmanin kuitenkin pelkäämään tulevan puolesta.
Kyseisen kauden päätyttyä Helsinborg halusi Lingmanin takaisin miehistöönsä. Tämä ei tullut suomalaispelaajalle kuuloonkaan. Helsingborgista oli tullut Lingmanille kuin helvetti.
– Tätä eivät tiedä kuin agentti ja läheiseni, mutta sanoin heille, että lopetan mieluummin jalkapallon kuin palaan sinne. Olin niin jyrkkä asian suhteen, Lingman paljastaa.
Pitkän väännön jälkeen HJK ja Helsingborg pääsivät sopuun uudesta lainasopimuksesta kaudelle 2023. Sen umpeuduttua ruotsalaisten kärsivällisyys oli paljon kovemmalla koetuksella.
Tammikuussa 2024 Helsinborg odotti Lingmania jo takaisin harjoitusvahvuuteensa ja viestejä saapui tiuhaan tahtiin. Lingman ei kuitenkaan ollut muuttanut mieltään paluun suhteen ja seurat aloittivat neuvottelut pysyvästä siirrosta.
– Minun oli oltava 6. tammikuuta takaisin Ruotsissa, jos seurat eivät pääsisi pysyvästä diilistä sopuun. Stressasin koko joulun ja joululoman.
Lingmanin mukaan siirrosta väännettiin monta kuukautta. Hän oli itse sopinut omat asiansa HJK:n kanssa hyvissä ajoin, mutta Helsingborg laittoi toimitusjohtaja Aki Riihilahden ja kumppanit koville. Olihan ruotsalaisseura sijoittanut Lingmaniin paljon rahaa.
– Ymmärrän, että jalkapallo on bisnestä ja rahasta on kyse. Mutta en ymmärrä seuroja, jotka pitäisivät pelaajia jotka eivät halua olla siellä – etenkään kun tietävät mistä tilanne johtuu. Siinä ei ollut mitään tekosyitä, enkä halunnut minnekään muualle kuin HJK:hon.
Lopulta siirto meni maaliin 4. tammikuuta 2024. Lingman allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen HJK:n kanssa.
– Se oli suuri helpotus. Olisi aika pikaiset lennot saanut ostaa. Sain viimein päänsisäisen rauhan, eikä tarvinnut enää huolehtia, missä pelaan esimerkiksi seuraavana kesänä.
– Pitää olla kiitollinen koko HJK:lle siitä, että minut haluttiin takaisin. Ei se ole itsestäänselvyys, olisihan joukkue voinut jo mennä eteenpäin ja katsoa toiseen suuntaan.
Veljen poismenosta tuli elämän käännekohta
Suihkulähteen ropina Helsingin Ritaritalon puistikossa menee talteen ääninauhurin syövereihin. Lingman tietää, että edessä on haastattelun vaikein aihe.
Elokuussa 2023 Lingmanin isoveli Daniel löytyi kuolleena Kalasataman ajoradan varrelta.
29-vuotiaana henkirikoksen uhriksi joutuneen Danielin kuolemasta on uutisoitu laajasti. Poliisi tutki kuolemaa ensin tappona, sitten murhana ja sittemmin taas tappona. Tällä hetkellä epäiltynä on maaliskuussa syytteet saanut nainen ja poliisin mukaan henkirikoksen motiivi liittyi huumekauppoihin. Asiaa setvitään edelleen oikeudessa.
Lingmanin toinen veli Nico on puhunut avoimesti Danielin poismenosta muun muassa MTV:n Asian ytimessä -ohjelmassa. Lucas on myös saanut haastattelupyyntöjä osakseen, mutta pitäytynyt kommentoimasta tapahtunutta.
– Siitä on ollut vaikeaa puhua, Lingman huokaa ja pitää tauon.
Hän pohtii asiaa, mutta kokee olevansa siihen nyt valmis.
– En ensinnäkään tykkää siitä miten paljon asia on esillä julkisesti. Asia tuo paljon negatiivisuutta veljeni kuoleman ympärille, koska puhutaan henkirikoksesta ja kaivetaan esiin syitä tapahtuneelle. Mielestäni nämä asiat eivät kuulu muille kuin meille läheisille.
– Se on vaikeaa varsinkin vanhemmilleni. En kuitenkaan itse seuraa uutisointia tai haluakaan tietää siitä. Haluan vain, että vanhemmat ja veljeni saavat mielenrauhan päästäksemme eteenpäin.
Lingman jatkaa ja kertoo tarkemmin veljestään.
– Emme olleet niin läheisiä, mutta hänen kuolemansa jälkeen ei ole kulunut päivääkään, jolloin hän ei olisi ollut mielessäni. Hän ei varmasti ollut itsekään se puhtain pulmunen, mutta haluan muistella vain niitä hyviä hetkiä.
– Vaikka veljeni koko elämä oli haasteellista, niitä muistoja on todella paljon, Lingman jatkaa.
Kyynel valuu hiljalleen aurinkolasien alta pitkin poskea.
– Hän vaikutti niin paljon omalla elämällään siihen, minkälaista elämää en itse halua. Hän kuoli johtuen niistä ongelmista, mitä hänellä oli ollut elämänsä aikana.
– Eihän kenellekään koskaan toivo kuolemaa, mutta jos olisi toivonut, niin jollain toisella tavalla.
Danielin poismeno on aiheuttanut Lingmanissa surun lisäksi katumusta.
– Monesti ajattelee, että “mitä jos?” Olisiko itse voinut auttaa jollain tapaa tai olla enemmän yhteydessä? Se on edelleen hyvin rankkaa, Lingman huokaa apeana.
– Eniten olen huolissani äidistäni, joka lukee uutisia ja tuntee olleensa jotenkin huono äiti. Se ei tietenkään tunnu minusta kovin hyvältä. Hän on kasvattanut kolme lasta ja kahdella on mennyt hyvin. Ei se ongelma hänessä ollut. Ymmärrän toki, että on erilaista menettää oma lapsi.
Lingman summaa, että hänen elämänsä on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana henkisesti vaikeaa – Ruotsin pätkästä lähtien.
Veljen kuoleman jälkeen jalkapallo oli Lingmanille pitkään täysin toissijaista, vaikka kentällä hän pääsikin mielensä sisäisiä myrskypilviä helpommin pakoon.
– Kun veljeni kuoli, niin silloin kaikki purkautui. Se oli silmien avaus, minkä jälkeen tajusin alkaa laittamaan omaa mielenterveyttäni edelle. Minulla on kova kuori, enkä juuri koskaan puhu tunteistani. Mutta silloin oli viimeistään itsellänikin aika hakea apua.
Lingman hakeutui terapiaan. Hän on kiitollinen HJK:lle, joka auttoi löytämään seuran ulkopuolisen ammattilaisen toiveensa mukaisesti. Terapiassa Lingman oppi, miten vaikeista asioista puhuminen on elintärkeää mielenterveyden kannalta.
Lingman sanoo itse kasvaneensa merkittävästi henkisellä tasolla ja toivoisikin kovasti, että jokainen urheilija saisi samanlaisen mahdollisuuden.
– Silloin niitä asioita ei ainakaan vähäteltäisi. Suosittelen sitä kaikille, varsinkin jalkapalloilijoille. Mielenterveydelliset asiat ovat edelleen tabu urheilupiireissä. Jos kokee lainkaan tarvitsevansa apua, niin kannattaa olla siitä avoin. Toivoisin avoimempaa kulttuuria sen suhteen.
– Kaikilla on jossain vaiheessa ongelmia, eikä niitä tarvitse jakaa kaikille, mutta olen yrittänyt kehottaa puhumaan. Itsekin olisin kaivannut sitä joskus, että joku olisi pakottanut puhumaan, ettei päädy patoamaan omaa huonoa oloa.
Lingman piti veljensä kuoleman jälkeen muutaman viikon taukoa myös jalkapallosta.
– Kyllä siinä alkoi pää reistailemaan aika paljon. Toke (Toni Korkeakunnas) ymmärsi ja antoi minun olla poissa niin pitkään kuin halusin.
– Hän oli kuitenkin myös oikeassa, ettei neljän seinän sisällä oleminen omassa kodissa ole kovin hyväksi pääkopalle. Sitten palasin joukkueen mukaan, mikä auttoi todella paljon. Sain myös tukea seuralta, joukkuekavereilta ja faneilta.
Lingmanin paluuottelussa HJK voitti romanialaisen Farulin ja varmisti paikkansa Konferenssiliigassa.
– HJK:n kanssa tapahtui paljon hyviä asioita silloin, mikä toi positiivisia asioita elämään, Lingman jatkaa voitettuaan pian sen jälkeen myös viidennen Suomen mestaruutensa.
– Toisaalta sain myös kokea, miten rankkaa on mennä oman veljen hautajaisista suoraan europeliin samana iltana, missä pitäisi olla parhaillaan kentällä, Lingman jatkoi viitaten syyskuun kotiotteluun PAOKia vastaan.
Se päivä antoikin Lingmanille elämänpituisen opetuksen.
– Ihmiset eivät aina ymmärrä tällaisia haasteita ulkoapäin. Se on opettanut minulle, ettei koskaan pidä olettaa kenestäkään mitään. Koskaan ei voi tietää, miten toisen elämässä menee.
Seurauskollisuus kunniaan, ovi auki ulkomaille
Lingman teki debyyttinsä HJK:n edustusjoukkueessa peräti kymmenen vuotta sitten. Muutama viikko sitten hän saavutti komean rajapyykin saadessaan 200 ottelua täyteen HJK:n edustusjoukkueessa.
Vaikka seurauskollisuus on kuoleva luonnonvara nykypäivän jalkapallossa, voisi sitä Lingmanin mielestä arvostaa Suomessakin enemmän.
– Sitä ei oikein vielä tässä hetkessä käsitä, mutta onhan se todella suuri määrä pelejä, etenkin Suomen suurimmassa. Seurauskollisuus ei ole ihan samanlaista Suomessa, koska ajatellaan, että on pakko päästä muualle voidaksesi tehdä uran.
– Mielestäni voi kuitenkin tehdä hienon uran, vaikka pelaisi vain yhdessä seurassa todella pitkään. Se on ylpeydenaihe, Lingman painottaa.
Lingman ei liputa kotimaista jalkapalloa ympäröivän narratiivin puolesta, jonka myötä Veikkausliigaan palaavia suomalaisia arvostellaan kovalla kädellä. Hänen mielestään vastaavat päätökset pitäisi nähdä pikemminkin suomalaisen jalkapallokulttuurin voittoina.
– Täällä aina kun joku tulee Suomeen, niin hänet lytätään siitä miten huono taso Suomessa on ja miten aina pitäisi mennä ulkomaille. Ei Suomen sarja mene silloin eteenpäin. Minusta se on vain iso buusti, että tänne tulee pelaajia jotka nostavat Veikkausliigan tasoa.
Etenkin Lingmanin päätöstä palata Ruotsista arvosteltiin suuresti, ja arvostellaan edelleen. Pois lukien edellä mainitut perustelut hänen paluunsa takana, on Lingmanilla useita muitakin syitä edustaa tällä hetkellä HJK:ta.
– Aina kun törmää johonkin vanhaan tuttuun tulee kysymys, että miksi pelaat vielä Suomessa? Lingman naurahtaa.
– Mutta pelattuani itsekin muutamassa eri paikassa, niin ei missään muualla tunnu samalta laittaa tämä paita päälle ja pelata näiden kannattajien edessä. Olen pelannut pelaajien kanssa, joiden kanssa en koskaan ajatellut pelaavani. Ja todella hienoja pelejä, joita moni ei pääse kokemaan vaikka lähtisikin ulkomaille.
Olennainen kysymys keskustelussa on se, onko uransa parhaassa iässään olevalla pelaajalla mahdollisuus kehittyä Veikkausliigan tasoisessa sarjassa. Lingmanin mielestä on.
– Jos tyydyt itse tiettyyn tasoon, se on ongelma. HJK:ssa on onneksi kilpailua, ja sitä pitäisi olla Suomessa enemmän nuoresta asti. Voittamisen kulttuuri on sitä, että taistelet siitä että olet parempi kuin muut, ja ensikädessä parempi kuin kaikki sinun ympärilläsi.
– Valmennus on tässä myös isossa roolissa. Vaikka pelaa Suomessa, niin pitää kokea voivansa kehittyä ja valmennuksen pitää välittää luottoa siihen. Fysiikkavalmentaja Joni Ruuskasen saapuminen HJK:hon on esimerkiksi motivoinut, koska fysiikkaa on nyt viety lähemmäs sitä, mitä se on kansainvälisellä tasolla.
Lingman tuntee olevansa motivoitunut HJK:ssa ja sanookin olevansa avoin sille, että pelaisi koko uransa seurassa. Hän ei kuitenkaan poissulje mahdollista siirtoa ulkomaille. Sopimus HJK:n kanssa ulottuu ensi kauden loppuun saakka.
– En sanoisi vieläkään, että pelaisin lopun uraani Suomessa. Olisi kiva käydä jossain, mutta en tiedä onko vielä oikea aika siihen. Pitäisi olla oikea paikka ja paketti kunnossa.
– On jännä nähdä, mitä puolen toista vuoden päästä tapahtuu. En ole koskaan ollut vapaa pelaaja. En näkisi itseni edustavan mitään toista seuraa Suomessa. RoPSia ehkä, koska sillä on yhä suuri paikka sydämessäni, Lingman hymyilee leveästi.
Mielenkiintoisen tulevasta tekee se, että Lingmanin peliaika on ollut HJK:n valmentajavaihdoksen jälkeen hiipumaan päin. 27-vuotias keskikenttämies on ollut kauden kymmenestä Veikkausliiga-ottelusta viidessä avauskokoonpanossa, mutta edellisessä kolmessa ottelussa peliaikaa on kertynyt kaikkiaan 23 minuuttia.
Lingman sanookin, että hänen suurimmat motivaattorinsa tällä hetkellä ovat Suomen mestaruus ja seuraava sopimus. Jatkopahvia silmällä pitäen hän haluaakin tehdä Miika Nuutiseen vaikutuksen ja nousta taas keskeiseen rooliin HJK:n avauskokoonpanossa.
– Eihän se mukavaa ole istua penkillä, mutta turha tässä hanskoja on heittää tiskiin. Teen kaikkeni, että Miikan on vaikea laittaa minut penkille. Meillä on tervettä kilpailua, jota yritän itsekin edesauttaa omalla panoksellani. Nuorempana penkillä istuminen olisi voinut mennä hieman kiukutteluksi, mutta olen kypsynyt siitä, Lingman hymähtää.
Ruotsista lähtemistä Lingman ei kuitenkaan kadu tai koskaan tule katumaan.
– Kaikki kaikessa, valitsen mieluummin onnellisen itseni. Täällä olen onnellinen ja nautin elämästäni. Joillekin on unelma pelata jalkapalloa ulkomailla, joillekin ei. Minullakin oli pienenä poikana unelma pelata Manchester Unitedissa, ja sen takia ne ehkä olevat unelmia. Vaikka sanon näin, niin olen silti avoin ajatukselle ulkomaista. Ehkä jopa haluan kokeilla rahkeitani siellä.